Savon Sanomat 10. lokakuuta 1997
Tapani Lepola
Mauri Liukkonen

Kateus estää kehityksen

Presidentti Ahtisaari patistaa Itä-Suomen maakuntia tehokkaaseen yhteistyöhön

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari patistaa Itä-Suomen maakuntia nykyistä tehokkaampaan yhteistyöhön. Hän viittaa Euroopan unionin komission Agenda 2000 esityksen tarjoamaan mahdollisuuteen saada Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu unionin suurimman rakennetuen piiriin.

- Tämä on niin haasteellinen vaihe Itä-Suomelle, että neljä maakuntaa on saatava todella kunnolliseen yhteistyöhön. Pallo on heitetty alueelle. Minä odotan, että yhteistyö on jatkossa nykyistä parempaa, presidentti sanoo.

Presidentti ei katsele hyvällä muualla Suomessa virinnyttä kateutta Itä-Suomen mahdollisuutta kohtaan. Maakuntien välinen kateus on hänen mukaansa painettava alas myös Itä-Suomen sisällä.

- Aina kun kuulee näitä tarinoita miten kateus, suomalaisten perussynti, estää järkiperäisen yhteistyön, minä alan kyllä nähdä punaista. Jos se estää yhteistyön, niin miten Itä-Suomen tilannetta silloin pystytään parantamaan, presidentti kysyy.

Savon Sanomille myöntämässään haastattelussa Ahtisaari kantaa huolta Itämeren saastumisesta. Hänen mukaansa viime kesän normaalia suuremmat sinilevämäärät herättivät monet karuun todellisuuteen. Päästöille on presidentin mukaan nopeasti tehtävä jotakin, muuten tilanne karkaa käsistä.

Luulen, että viime kesän tapahtumat antavat hallitukselle enemmän selkänojaa toimia näissä kysymyksissä, Ahtisaari arvioi.

Suomen osuus Itämeren ravinnekuormituksesta on noin kymmenen prosenttia. Ahtisaaren mukaan Suomi voikin puuttua tehokkaimmin Itämeren tilaan pyrkimällä lisäämään yhteistyötä Venäjän, Baltian maiden ja Puolan kanssa. Ikiomaa kansallista tonttia ei silti saa unohtaa.

Presidentti Martti Ahtisaari korostaa paikallisen aloitteellisuuden merkitystä. Valtiolta ei saa jäädä odottamaan mannaa, vaan hihat on käärittävä ja pantava itse toimeksi.

Sinilevät herättivät Euroopan kesällä karuun todellisuuteen

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari kantaa huolta Itämeren tilasta

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari arvioi, että viime kesän normaalia suuremmat sinilevämäärät herättivät monet karuun todellisuuteen: Päästöille on nopeasti tehtävä jotakin, muuten tilanne karkaa käsistä

Luulen, että viime kesän tapahtumat antavat hallitukselle enemmän selkänojaa toimia näissä kysymyksissä, Ahtisaari sanoo.

Suomen osuus Itämeren ravinnekuormituksesta on vain noin kymmenen prosentin luokkaa. Presidentin mukaan Suomi voikin puuttua tehokkaimmin Itämeren tilaan lisäämällä yhteistyötä Venäjän, Baltian maiden ja Puolan kanssa. Ikiomaa kansallista tonttia ei silti saa unohtaa.

Ahtisaari ottaa meidät vastaan sateisena maanantaipäivänä virka-asunnossaan Mäntyniemessä. Presidentti on juuri palannut Vilnasta, jossa hän osallistui entisten sosialististen maiden konferenssiin, lounaspuhujana, niin kuin hän korostaa.

Presidentti palaa lounaspuheeseensa, jossa hän pohti kestävän rauhan mahdollisuuksia Euroopassa. Hän sanoo ottaneensa esille Itämeren, jonka haavoittuvaisuuden viime kesä konkreettisella tavalla osoitti.

Oderin tulvat runtelivat Puolaa ja Saksaa. Pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahdella sinilevä kukki poikkeuksellisen vahvana. Se kertoi siitä, että Itämeren ekosysteerni,ei ole kunnossa, vaan voi huonosti. Nyt maksetaan, vekseliä, joka on asetettu kuormittamalla vesistöjä ja perkaamalla jokia.

Tilanteen korjaamiseksi on Ahtisaaren mukaan käytettävä hyväksi kaikkia mahdollisia olemassa olevia rahastoja.

Sitten kun aletaan puhua todella suurista investoinneista on mukaan saatava Maailmanpankki sekä Euroopan jälleenrakennus ja kehityspankki. Kyse on todella suurista rahoista.

Ympäristöuhkat ovat lisääntyneet

Ahtisaari arvioi presidentin roolia ympäristöuhkien torjumisessa. Suomessa presidentin tärkein tehtävä on ulkopolitiikan johtaminen. Ympäristön saastuminen ei kunnioita kansallisia rajoja. Siksi uhkien torjuminen ei onnistu pelkästään kansallisilla toimenpiteillä, vaikka kaikkien valtioiden onkin huolehdittava omista pihamaistaan.

Minua askarruttavat tänä päivänä erityisesti nämä ei-sotilaalliset uhkatekijät. Ja niitä on nykyisessä Euroopassa enemmän kuin sotilaallisia uhkatekijäitä, presidentti sanoo.

- Yksi merkittävä uhkatekijä ovat huonossa kunnossa olevat ydinvoimalat ja Muurmanskin tienoilla meressä ruostuvat vanhat Neuvostoliiton ydinsukellusveneet. Niiden perkaaminen on urakka, jonka läpiviemiseen tarvitaan Ahtisaaren mukaan ensi vuosituhannella valtavia rahamääriä.

- On jopa mainittu, että rahaa kuluisi yhtä paljon kuin on koko Euroopan unionin maatalousbudjetti. Kyse on valtavasta ponnistuksesta, Ahtisaari korostaa.

Muistin virkistykseksi: EU:n maatalousbudjetti on tänä vuonna yli 200 miljardia markkaa. Ja vertailun vuoksi: Suomen valtion ensi vuoden talousarvion loppusumma on noin 188 miljardia markkaa.

Sisävesissä hyvä tilanne

Presidentti muistuttaa, että Suomessa vesiensuojelun eteen on tehty työtä jo 1970-luvulta lähtien. Tilanne sisävesissä eteläisintä Suomea lukuun ottamatta on vielä kohtuullisen hyvä.

- Järvien pintaalasta 80 prosenttia kuuluu edelleen hyvään tai erinomaiseen käyttökelpoisuusluokkaan. Vakavia käyttökelpoisuushaittoja on noin neljässä prosentissa järvien pinta-alasta.

- Tämä kertoo siitä, että me olemme tehneet työtä pitkään ja olleet aktiivisia jo yli kaksikymmentä vuotta, Ahtisaari korostaa.

- Viime kesä oli siinä mielessä "tervetullut", että havaittiin haitat. Huomattiin, että eihän tämä näin voi jatkua. Vesissä on niin paljon fosforia, että tulee vaikeuksia, jos nyt ei tehosteta toimintaa.

Luulen, että viime kesän tapahtumat antoivat hallitukselle enemmän selkänojaa toimia näissä asioissa, Ahtisaari arvelee.

Natura on demokraattinen prosessi

Ahtisaari uskoo, että kiivasta vastarintaa herättäneestä Natura-ohjelmasta saadaan lopulta aikaan "ihan järkevä kokonaisuus". Presidentin mukaan on luonnollista, että ympäristöministeri esityksessä korostuivat nimenomaan "ympäristölliset" näkökohdat. Jatkokäsittelyssä harkinnassa ovat muutkin näkökohdat, myös "taloudelliset aspektit".

Hän sanoo silti hieman hämmästyneensä myrskyä, joka ympäristöministeriön lausunnolla olleesta esityksestä syntyi.

- Uusia suojelualueita ohjelmassa oli vain noin viisi prosenttia ja kaikki muu oli vain koostetta jo aikaisemmin hyväksytyistä suunnitelmista. Tämä tosiasia unohtui monilta. Kieltämättä ohjelmassa oli myös selviä virheitä.

- Mutta ehkä oli niin, että kokonaisuus oli nyt ensimmäisen kerran yksissä kansissa ja se herätti monet.

Presidentti ei kuitenkaan pidä välttämättä pahana, että ohjelmasta sikisi niin raisu keskustelu.

- Ei minusta ole pahitteeksi, että vähän räiskyvästikin keskustellaan näistä asioista. Silloinhan viranomaiset joutuvat vastaamaan esitettyihin kysymyksiin ja joutuvat myös perustelemaan päätöksensä. Kun laillisuuden nimissä ollaan liikkeellä, niin tämä on kyllä hyvin terve ja demokraattinen prosessi, Ahtisaari arvioi.

Hän myöntää, että suojelualueista maanomistajille maksettavien korvausten viipyminen on ongelma, joka pitäisi pystyä ratkaisemaan.

Maassamuutto on jatkunut pitkään

Muuttoliike Itä- ja Pohjois-Suomesta etelän ja lännen rintamaille on kiihtynyt parin viime vuoden aikana. Ahtisaari haluaa tarkastella ilmiötä pitemmällä perspektiivillä. Hän korostaa, että syytä tai ansiota ei voi sälyttää sen paremmin nykyiselle kuin edelliselle hallituksellekaan. Voimakas maassamuutto alkoi jo 1960-luvulla.

Vuonna 1960 taajamien ulkopuolella asui noin kaksi miljoonaa suomalaista. Vuonna 1995 määrä oli pudonnut alle miljoonan. Itse asiassa jokaisen kolmen vuosikymmenen aikana maaseudulta on hävinnyt 300 000 ihmistä.

Voi jopa sanoa, että tämä vuosikymmen on ollut poikkeus. Tarkkaan ottaen se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Lamavuosina muutto hidastui, mutta niiden jälkeen se on jälleen kiihtynyt.

Presidentti kysyy, millä kehitys olisi voitu estää.

- Keskustelin kerran erään keskisuomalaisen ihmisen kanssa, joka muisteli omaa nuoruuttaan. Hänen kotikylällään oli ihan tosissaan sotien jälkeen pohdittu, ettei rakennettaisi koulua, jotta koulutetut nuoret eivät lähtisi työn perässä pois. No, eihän tällaisia ratkaisuja voi tehdä.

Keinotekoisesti ei voi pitää yllä jotain rakennetta. Olen kesän aikana lukenut Erno Paasilinnan kertomusta siitä, miten hänen kotitilansa syntyi sotien jälkeen. Eihän niistä tiloista tullut elinkelpoisia. Ne olivat liian pieniä.

Vieläkään meillä ei väki asu niin tiheästi taajamissa kuin esimerkiksi Euroopassa keskimäärin.

Laivan kääntäminen vaatii aikaa

Lapsuudessaan Kuopiossa asunut Ahtisaari on seurannut tarkkaan keskustelua, jota jo kohta kahden vuoden ajan on käyty siitä, miten itäisen Suomen neljä maakuntaa, Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Kainuu ovat jääneet jälkeen muun Suomen talouden kehityksestä.

Presidentti on itse keskustellut Itä-Suomen ongelmista aikanaan asetetun ItäSuomi työryhmän puheenjohtajan Yrjö Niskasen ja seurantatyöryhmän puheenjohtajan Matti Korhosen kanssa. Ahtisaarella on selvä käsitys siitä, että ongelmat eivät ratkea, vaikka alueelle kannettaisiin kassilla rahaa. Oleellista on, että yrittämisen edellytyksiä Itä-Suomessa pystytään parantamaan.

Presidentti kehottaa itäsuomalaisia kärsivällisyyteen. Hän tähdentää, että valtionhallinto on kuin iso laiva. Kun sille asetetaan uudet koordinaatit, kestää aikansa ennen kuin laiva kääntyy.

Vaikka hallitus on päättänyt, että alueelle annetaan erityiskohtelu, vie aikansa, että se menee läpi keskushallinnon pisteissä, Ahtisaari sanoo.

ItäSuomessa on lisättävä yhteistyötä

Presiddentti innostuu silminnähden, kun puhe kääntyy EU:n komission Agenda 2000 esitykseen. Komission esityksellä on tarkoitus panna uusiin puihin unionin rakennetuet ja maatalouspolitiikka. Ahtisaari sanoo seuranneensa tarkasti esityksen valmistelua.

Olen itse tyytyväinen lopputulokseen. Oikeastaan olen ajatellut, että ei pidä olla liian tyytyväinen, koska jotkut saattavat epäillä, että Suomi saa tässä liikaa. Siinä mielessä kritiikki saattaa tietysti olla paikallaankin.

Presidentti uskoo vahvasti siihen, että esitystä kyetään täydentämään suomalaisten viljanviljelijöiden osalta. On pyrittävä siihen, että Pohjois-Suomi, Oulun ja Lapin läänit, eivät menetä nykyään saamiaan tukia. Presidentin mukaan on syytä uskoa, että tässä onnistutaan.

Itä-Suomea ajatellen Agenda 2000 on myönteinen asia, Ahtisaari sanoo.

Hän viittaa suunnitelmiin saada kaikki Itä-Suomen neljä maakuntaa suurimman eli ykköstuen piiriin. Tukea saavat komission esityksen mukaan alueet, joilla bruttokansantuote jää pienemmäksi kuin 75 prosenttia EU:n keskiarvosta

Tämä on niin haasteellinen vaihe ItäSuomelle, että neljä maakuntaa on saatava todella kunnolliseen yhteistyöhön. Pallo on heitetty alueelle. Minä odotan, että yhteistyö on jatkossa nykyistä parempaa.

Ahtisaarelta ei heltiä ymmärrystä muualla Suomessa virinneeseen kateuteen Itä-Suomea kohtaan. Maakuntien keskinäinen kateus on hänen mukaansa painettava nurkkaan myös Itä-Suomen sisällä.

- Aina kun kuulee näitä tarinoita miten kateus, suomalaisten perussynti, estää järkiperäisen yhteistyön, minä alan kyllä nähdä punaista. Jos se estää yhteistyön, niin miten Itä-Suomen tilannetta silloin pystytään parantamaan, Presidentti kysyy.

Ei mikään korvaa paikallista aloitteellisuutta. Jos valtiolta jäädään odottamaan mannaa, silloin ei kehity mikään.

Sanomalehtien pitäisi keskustella enemmän

Presidentti Martti Ahtisaari ei suostu huolestumaan suomalaisten sanomalehtien omistuksen keskittymisestä ja ketjuuntumisesta.

En ole nähnyt syytä huolestumiseen. Tietysti täytyy entistä tarkemmin seurata, mitkä keskittymisen vaikutukset ovat, hän sanoo.

Avainkysymys on presidentin mielestä se, mihin omistajat lehtiä käyttävät; tyytyvätkö he tarkastelemaan lehtiä taloudellisena yrityksenä, vai pyrkivätkö he poliittiseen vaikuttamiseen.

Lehdet ovat poliittisia vaikuttajia. Se on koko ajattelun lähtökohta, Ahtisaari tiivistää omaa ajatteluaan.

Hänen mielestään lehtien linjan tarkkailu on lukijoiden asia. Mutta myös lehdet voisivat nykyistä tiiviimmin tarkkailla toisiaan.

Meillä käydään liian vähän lehtien välistä keskustelua. Se voisi luoda nykyistä parempaa keskusteluilmapiiriä yhteiskuntaan laajemminkin.

Ihailen anglosaksista lehdistöä ja yleensä sikäläistä tapaa keskustella. Keskustellaan tyynesti ja argumentoidaan asioilla. Meillä se on vähäistä.

Kansainvälistä seurantaa

Ahtisaari on asunut pitkiä aikoja ,ulkomailla ja kansainvälisen lehdistön seuraaminen on tullut hänelle tavaksi. Nykyisessä työssä se on aivan välttämätöntä.

Ulkomaista lehdistöä on pakko seurata, ennen kaikkea eurooppalaista ja yhdysvaltalaista lehdistöä.

Presidentti pohtii miten kansainvälisessä lehdistössä käytävää keskustelua voitaisiin saada enemmän myös suomalaisten lukijoiden ulottuville.

Toivoisin, että tilaa löytyisi suomalaisten lehtien muut lehdet osastoilta. Nykyisin niissä siteerataan vain kotimaisia lehtiä. (SS)