Taloussanomat 18.11.1997
Ahtisaari haluaisi laskea palkkaveroa
Presidentti Martti Ahtisaaren mukaan Suomen talouden yhtenä pääongelmana on työnteon liian raskas verotus.
- On selvää, että työnteon tulee aina olla esimerkiksi kannattavampaa kuin työttömänä olemisen. Suomessa erityisesti ansiotuloihin kohdistuvat verot ovat kansainvälisesti verrattuna korkeat.
Hänen mukaansa verotuksen keventäminen parantaisi osaltaan työllistämismahdollisuuksia, toteaa Ahtisaari harvinaisessa yksinomaan talouspolitiikkaan keskittyneessä haastattelussa.
Presidentti linjaa Taloussanomien haastattelussa näkemyksiään hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, valtiontalouden tervehdyttämistavoista, pienryhmien lakkoilusta ja Emu-politiikasta.
Ahtisaaren talousajattelua leimaa selkeä huoli yhteiskunnan keskiluokasta eli toimihenkilöistä, pienyrittäjistä ja yleensä koulutetun väestön asemasta.
- Heillä on usein suuret opintolainat ja vaativa koulutus takanaan ennen työhön sijoittumista. Tässä mielessä yhteiskunnallisen keskiluokan asema ei ole kehittynyt toivotulla tavalla.
Presidentti haluaisi, että osaamiseen panostaminen miellettäisiin koko yhteiskunnan ja kaikkien kansalaisten menestyksen edellytykseksi.
Ahtisaaren mukaan hyvin koulutettu väestö on jäänyt ikävään loukkuun.
- Koska työvoimapolitiikan vaatimat toimet työttömyyden hoitamiseksi vielä tällä hetkellä sitovat huomattavan määrän budjettivaroja, työttömyysaste ja veroaste ovat keskenään läheisessä yhteydessä.
A.-P. PIETILÄ
Taloussanomat
Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari patistaa suomalaisia arvokeskusteluun
"Talouden leikkauksia ei saa tehdä ilman periaatekeskustelua"
Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari ei ole tähän saakka esiintynyt aktiivisena talouspoliittisella keskustelijana ja linjanvetäjänä. Huoli pohjoismaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja kotimaisten hyvinvointipalvelujen säilyttämisestä saavat hänet kuitenkin linjaamaan omat talouspoliittiset näkemyksensä.
Pohjoismaisen ja laajemmin ottaen eurooppalaisen hyvinvointivaltion on saatava taloudellinen perustansa tervehdytettyä. Kysymys on samalla suomalaisen yhteiskunnan arvovalinnoista. Tätä keskustelua peräänkuulutan, Ahtisaari sanoo.
Presidentti pitäisi suurena vahinkona tilannetta, jossa hyvinvointipalveluja jouduttaisiin leikkaamaan ilman selkeätä arvokeskustelua.
- Jos leikataan, on perusteltava miksi juuri nämä leikkaukset toteutetaan.
Hyvinvointivaltion tulonsiirto- ja palvelujärjestelmät merkitsivät näiden menojen valtavaa kasvua 1990luvun alkuvuosina.
Laman jälkeen on jouduttu tunnustamaan, että hyvinvointimenot ovat liian suuret. Suomella ei ole niihin kaikkiin varaa, vaikka meneillään on toisen maailmansodan jälkeisen ajan voimakkaampiin lukeutuva nousukausi.
Työttömyys on jumiutunut korkealle tasolla
- Laman kokemukset osoittivat kuitenkin myös sen, että turvajärjestelmien rakenne ja etuustaso voivat lukkiuttaa työttömyyden korkealle tasolle ja heikentää ihmisten kannustimia ansiotyöhön.
Ahtisaaren mukaan nämä ongelmat eivät sinänsä vähennä hyvinvointivaltion tarvetta.
- Mutta ne korostavat tarvetta turvajärjestelmien jatkuvaan testaamiseen ja parantamiseen, jotta ne eivät ala toimia itseään vastaan.
Presidentin yksinkertainen peruslääke työttömyyden aiheuttamia sosiaalisia ongelmia vastaan on työnteko.
- Työllistymisen esteiden purkaminen on toimivaa sosiaalipolitiikkaa. Tätä kautta parannetaan myös kestävällä tavalla julkisen talouden tasapainoa ja mahdollistetaan ylisuuren julkisen velan alasajo.
Presidentti kannattaakin rakenteellisia uudistuksia työmarkkinoilla, sosiaaliturvassa, verotuksessa ja yritystoiminnan edellytyksissä.
- Meneillään oleva taloudellinen nousukausi on otollinen ajankohta niiden toteuttamiseen.
Tukien pitää olla oikeassa suhteessa tuloihin
Ahtisaaren mielestä hyvinvointivaltiota ei voida rakentaa jatkuvan velkaantumisen varaan.
- Velalla voidaan rahoittaa tilapäisiä ongelmia, mutta pysyvää ratkaisua velkaantumisesta ei voi saada.
Hänen mukaansa on aivan selvää, että velkakierre johtaisi velan kustannusten kohoamiseen.
- Se pakottaisi hätäratkaisuihin myös hyvinvointijärjestelmissä, jotta kansantalous ja julkinen talous voitaisiin pelastaa.
Suomessa koettiin tämä tilanne 1993, jolloin valtio velkaantui ja vientitulot eivät riittäneet edes välttämättömien menojen rahoittamiseen.
- Tällaisten tilanteiden välttämiseksi myös hyvinvointijärjestelmien tulee olla järkevässä suhteessa muuhun kansantalouteen.
Työttömyyden paranemisen vaikutukset ovat viipyneet
Jo ennen viime lamaa talouspolitiikan keskeiseksi hokemaksi ja tunnuslauseeksi tuli "vientivetoisuus". Viennin kasvattamisen myötä Suomen talousongelmien piti oiota ja ennen muuta työllisyyden kohentua.
Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan kehitys on ollut jopa päinvastainen.
Ahtisaari kuitenkin hyväksyy tehdyt linjaukset. Hänen mielestään jälkikäteinen tarkastelu osoittaa, että muut vaihtoehdot olisivat olleet vielä huonompia.
- Yritys rakentaa sita laman yli yksipuolisesti kotimaista kysyntää tukemalla olisi johtanut koko rakennelman romahtamiseen.
Hän kuitenkin myöntää, että työllisyyden kohentumisen tulokset näkyvät odotettua hitaammin.
- Lama velkaongelmineen, konkursseineen ja kahden asunnon loukkuineen jättivät niin syvät jäljet kuluttajien ja yrittäjien mieliin, että usko tulevaisuuteen sattoi palautua vain hitaasti.
EMU johtaa talouspolitiikkaa
Vientivetoisuuden jatkeeksi on nostettu EU:n talous- jarahaliiton Emun jäsenyyskriteerien täyttäminen. Emu on ollut pääministeri Paavo Lipposen ja myös presidentti Ahtisaaren toivelistan kärjessä.
- Emu-keskustelua on käyty Suomessa jo hyvän aikaa. Vähitellen se on hakeutunut keskeisiin asioihin kuten kysymykseen julkisen vallan sitoutumisesta tlouspolitiikan vakauteen. Tämän tulisi heijastua matalampana korkotasona ja nopeampana talouskasvuna sekä johtaa investointien lisääntymiseen ja uusien pysyvien työpaikkojen syntymiseen.
Ahtisaari tyrmää jyrkästi käsityksen, että Emu olisi veruke, jolla ajetaan läpi rakenteellisia uudistuksia ja säästöjä.
"Emu sen enempää kuin julkisen talouden tasapainottaminenkaan eivät uhkaa hyvinvointia"
Hän näkee Emu:n edellyttämät talouspoliittiset muutokset laajemmin.
- Keskustelussa tulisi huomioida tosiasia, että suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kohdistuu pitkällä aikavälillä, yhtä lailla kuin muihinkin EU:n jäsenvaltioihin, melkoisia haasteita. Ne johtuvat väestön ikääntymisestä ja eläkevelvoitteista.
- Tästä syystä olemme joutuneet asettamaan omat tavoitteemme julkisen talouden tervehdyttämiselle. Ne ovat itse asiassa vaativampia kuin EMU-kriteerit.
- Emu sen enempää kuin julkisen talouden tasapainottaminenkaan eivät kuitenkaan uhkaa hyvinvointia. Päinvastoin. Tavoitteena on hyvinvoinnin perustan vahvistaminen.
- Tähän tähtääviä päätöksiä on tehtävä. Mitä pitemmälle niitä lykätään, sitä suurempia laskuja joudutaan maksamaan, Ahtisaari alleviivaa painokkaasti.
Emu tukee vahvaa talouskehitystä
EU:n ajaman taloudellisen yhdentymisen myötä eurooppalaiset taloudet muodostavat yhä laajemmat yhtenäiset kotimarkkinat.
- Emu tukee tätä kehitystä ja vahvistaa entisestään yli rajojen ulottuvia kaupallisia, tuotannollisia ja omistuksellisia siteitä.
EU:n laajentuminen tuo uusia maita Keski- ja Itä-Euroopasta tämän yhteistyön piiriin. Syntyy uusia markkinoita.
- Tämä on myös Suomen etujen mukaista.
- Viimeaikaiset Aasiasta alkaneet pörssiheilahtelut osoittavat, että globalisaatio edellyttää vakautta valuuttamarkkinoilla. Euro on yksi vastaus tähän haasteeseen.