Punainen Risti 4/98


TASAVALLAN PRESIDENTIN HAASTATTELU

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari korostaa

VASTUUTA LÄHIMMÄISESTÄ


Kansalaisjärjestöt rakentavat kirjaimellisesti hyvinvointia. Tämä näkyy erityisesti nyt, kun julkista taloutta on jouduttu karsimaan, sanoo tasavallan presidentti Martti Ahtisaari Punainen Risti -lehdelle myöntämässään haastattelussa. Martti Ahtisaari tutustui Punaiseen Ristiin nuorena miehenä luovuttaessaan verta Oulussa. Tänään presidentti Ahtisaari on Suomen Punaisen Ristin suojelija.

Millaisia ajatuksia Teillä on Punaisen Ristin suojelijan tehtävästä? Monien muiden maiden Punaisilla Risteillä on vastaavanlainen käytäntö, SPR:n historiassa tämän on ainutlaatuinen tapahtuma.

- Tehtävä on erittäin mieluisa. On harvoja järjestöjä, joiden toimintaa olen seurannut sillä tavalla kuin Punaista Ristiä. Näin olen voinut tutustua järjestön kenttätyön arvokkaisiin tuloksiin.

Mikä oli Teidän ensimmäinen kosketuksenne Punaiseen Ristiin? Olette monissa kansainvälisissä tehtävissänne ollut tekemisissä Punaisen Ristin kanssa. Millaisia kokemuksenne ovat olleet?

- Ensimmäinen kosketukseni oli se, kun nuorena poikana Oulussa menin luovuttamaan verta. Sen jälkeen olen ollut Punaisen Ristin kanssa tekemisissä kaikissa kansallisissa ja kansainvälisissä tehtävissäni, niin kehitysyhteistyötehtävissä, suurlähettiläänä kuin Namibian asian parissa.

- Ehkä tuorein ja mielenkiintoisin kokemukseni liittyy Suomen Punaisen Ristin rooliin lähialueyhteistyössä, erityisesti humanitaarisessa toiminnassa. SPR on hoitanut siinä hyvin osansa.

Ongelmina työttömyys ja yksinäisyys

Monet tutkijat ovat varoitelleet, että Suomen kansa on jakautumassa hyväosaisiin ja pysyvästi huono-osaisiin. Eri puolille Suomea ulottuneiden maakuntakierrosten kautta Te olette varmasti saanut tästä asiasta konkreettista tietoa ja esimerkkejä. Miten mielestänne tällainen kehitys on estettävissä?

- Pitkäaikaistyöttömyys on asia, joka varjostaa yhä turhan monen perheen elämää. Se on ongelma, jonka ratkaisemiseksi on tehtävä vielä paljon työtä. Esimerkiksi monta vielä hyvässä työkunnossa olevaa 50-vuotiasta uhkaa syrjäytyminen työmarkkinoilta. Siksi on panostettava koulutukseen ja rohkaistava yrityksiä palkkaamaan myös varttuneempia työntekijöitä.

- On kuitenkin tunnustettava, että uudet työpaikat syntyvät uusissa pienyrityksissä, yksittäisten ihmisten yritteliäisyyden tuloksena. Meidän olisi nostettava luovuus ja yritteliäisyys kunniaan. Näin myös palveluelinkeinot loisivat nykyistä paremmin uusia työtilaisuuksia.

-Toinen hyvinvointiin vaikuttava ilmiö, johon julkisen vallan on kuitenkin vaikea puuttua, on yksinäisyyden lisääntyminen. Esimerkiksi monet vanhukset ovat nyky-yhteiskunnassa joutuneet eroon työikäisestä väestöstä ja lapsista. Tämän epäkohdan korjaamisesta me olemme jokainen vastuussa lähimmäisinä. Kansalaisjärjestöt tekevät arvokasta työtä yksinäisyydestä kärsivien ihmisten kanssa, mistä haluan antaa niille erityistunnustuksen.

Mikä on näkemyksenne kansalaisjärjestöjen roolista yhteiskuntamme hyvinvoinnin rakentajina ja syrjäytymisen estäjinä? Miten voimakkaasti mielestänne kolmas sektori voi osallistua hyvinvoinnin rakentamiseen ammatillisin, maksullisin palveluin?

- Punaisen Ristin kaltaiset kansalaisjärjestöt rakentavat kirjaimellisesti hyvinvointia: niiden toiminnan ansiosta useat lähimmäisemme voivat hyvin. Tämä on näkynyt erityisesti tällä vuosikymmenellä, kun julkista taloutta on jouduttu karsimaan. Suomalaisten auttamishalu on löytänyt kanavansa monenlaisissa kansalaisjärjestöissä. Niillä on suuri ansio syrjäytymisen estäjinä ja suomalaisen yhteiskunnan perustan vahvistajina.

- Hyvinvointipalveluihin kehotan suhtautumaan luovasti ja ennakkoluulottomasti. Ne ovat tulevaisuuden ala. Olen seurannut mielenkiinnolla hankkeita, joiden avulla osaamisemme hyvinvointipalvelujen tuottajina muokataan entistä vahvemmaksi kansalliseksi menestystekijäksi ja jopa vientituotteeksi.

Rasismi ei ole yleinen ilmiö

Suomessakin on ollut nähtävissä muukalaisvihamielisyyttä ja pakolaisvastaisuutta. Mikä on tässä asiassa viestinne kansalaisille ja toisaalta järjestöille, jotka suvaitsevaisuustyötä maassamme tekevät?

- Ensinnäkin haluan sanoa, että kehitys tällä vuosikymmenellä on ollut valtaosaltaan myönteistä. Ulkomailta Suomeen muuttaneet ovat rikastuttaneet yhteiskuntaamme ja tulleet mukaan rakentamaan hyvinvointiamme. Sekä heidän sopeutumisensa Suomeen että muiden suomalaisten sopeutuminen heidän tuloonsa on ollut onnistunutta. Rasismi ja muukalaisvihamielisyys eivät ole yleisiä ilmiöitä Suomessa. Useimpien epäluulojen kohdalla kyse on ollut uuteen ilmiöön totuttautumisesta.

- Kaikkien osalta sopeutuminen ei ole kuitenkaan ollut helppoa. Näin on erityisesti pakolaisten kohdalla. Täytyy muistaa, että he tulevat usein sisällissodan runtelemilta alueilta, jossa perheet ovat väkivaltaisesti hajonneet. Myös muutto vahvan yhteisön kulttuurista yksilökeskeiseen kulttuuriin vaikeuttaa sopeutumista. Tätä sopeutumista helpotetaan sekä suomalaisten että pakolaisten itsensä kannalta, jos lapset saadaan kouluun ja aikuiset työelämään. Esimerkiksi koulukeskeytyksiin on reagoitava nopeasti, koska niistä usein seuraa pysyvä syrjäytyminen. Tässä tarvitaan sekä kuntien että kansalaisjärjestöjen yhteistyötä.

Suomella annettavaa Ihmisoikeuskysymyksissä

Mitä annettavaa puolueettomalla, pienellä Suomella voisi olla maailman ihmisoikeuskysymyksissä? Entä konfliktien ehkäisyssä? Minkä roolin annatte tässä työssä kansalaisjärjestöille?

- Suomella on ensiksikin annettavanaan hyvä esimerkki maasta, joka on sekä noudattanut että aktiivisesti edistänyt ihmisoikeuksia. Se koskee niin poliittisia ja kansalaisoikeuksia sekä perusvapauksia kuin myös taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia demokraattisessa ja moniarvoisessa kansalaisyhteiskunnassa.

- Nopeasti lisääntyneet kansalliset konfliktit maissa, jotka ovat siirtymässä demokratiaan, johtuvat usein siitä, että näissä maissa ei ole keinoja ratkoa rauhanomaisesti niitä eturistiriitoja ja jännitteitä, jotka yleensä kuuluvat moniarvoiseen kansanvaltaan. Suomella on tässä suhteessa paljon annettavaa: toimiva dialogi poliittisten puolueiden ja muiden kansalaisjärjestöjen kesken, oikeusvaltio, hyvä hallintotapa ja ymmärrys siitä, että demokratia on sekä enemmistön valtaa että myös vähemmistön suojaa. Nämä elementit ovat nopeasti korostuneet mm. maamme kehitysyhteistyössä. Sen avulla pyrimme edistämään vakaata ja ennakoitavaa kehitystä yhteistyömaissamme.

- Suomalaisilla kansalaisjärjestöillä on tässä keskeinen asema. Tukemalla vastaavien sisarjärjestöjensä toimintaa kehitysmaissa ne luovat kansanvallan perustaa ja juuri sitä "yhteiskunnallista pääomaa", joka auttaa kehitysmaita ratkomaan kansallisia ongelmiaan.

Kehitysyhteistyössä 0,7 prosenttia hyvä tavoite

Miten pitkälle, tai ollenkaan, ulkopolitiikka ja kauppapolitiikka voivat vaikuttaa maamme kehitysyhteistyöhön? Missä aikataulussa meidän pitäisi saavuttaa YK:n suositus?

- Ideologisen kahtiajaon jälkeisessä maailmassa, jossa maailmanpolitiikka jäsentyy lisääntyvässä määrin köyhien ja rikkaiden maiden välisinä kysymyksittä, kehitysyhteistyö on keskeinen osa maamme ulkopolitiikkaa. Maiden välinen keskinäinen riippuvuus kasvaa nopeasti. Siihen sisältyy sekä monia uusia mahdollisuuksia että uhkia. Kehitysyhteistyöllä autamme kehitysmaita luomaan sellaisen vakaan ja suotuisan taloudellisen ja poliittisen ympäristön, joka antaa niille paremmat lähtökohdat hyödyntää niitä valtavia mahdollisuuksia, joita sisältyy talouden globalisoitumiseen sen sijaan, että niiden syrjäytyminen lisääntyisi.

- Kehitysyhteistyön poliittisen perustan vahvistuminen ei kuitenkaan ole vähentänyt sitä moraalista perustaa, joka on aina ollut vahva Pohjoismaisessa kehitysyhteistyöpolitiikassa. Ne täydentävät toisiaan.

- Suomen taloudelliset suhteet koko kehitysmaakenttään ovat edelleen muihin läntisiin teollisuusmaihin verrattuna melko vähäiset. Kehitysmaiden lasketaan kuitenkin tuottavan vuonna 2010 puolet koko maailman kansantuotteesta. Kehitysyhteistyö on meille erinomainen keino lisätä kontaktipintaa koko suomalaisen yhteiskunnan ja kehitysmaiden välillä, myös talouden ja kaupan aloilla. En näe mitään sovittamatonta ristiriitaa hyvin harjoitetussa, perustavoitteisiinsa pitäytyvässä kehitysyhteistyössä ja Suomen taloudellisessa edussa. Kyse on kehitysmaiden tarpeiden ja Suomen osaamisen kohtaamisesta.

- YK:n suositus kehitysyhteistyön 0,7 prosentin kansantuoteosuudesta on tärkeä kansainvälinen pyrkimys. Pidän sitä myös Suomea poliittisesti velvoittavana pitemmällä aikavälillä. Hallituksen asettama välitavoite 0,4 prosentin osuudesta on hyvä välietappi. Meidän on kuitenkin muistettava, että olemme tänäkin päivänä teollisuusmaiden keskitasolla, eikä meillä ole mitään syytä itse vähätellä omaa panostamme.

Mitä mieltä olette entisenä YK:n työntekijänä kansalaisjärjestöjen roolista kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa työssä? Mikä painotus pitäisi olla kansalaisjärjestöjen ja YK-järjestöjen saamilla valtion määrärahoilla?

- Kansalaisjärjestöillä on keskeinen tehtävä kansanvallan ja moniarvoisen kansalaisyhteiskunnan kehittämisessä. Niillä on usein suorat kanavat sellaiseen ruohonjuuritason toimintaan, jota hallitustenvälisessä yhteistyössä ei aina ole helppo tavoittaa. Niiden toiminnan kohderyhmänä ovat usein juuri vähemmistöt ja syrjäytyneet, heikoimmassa asemassa olevat kansanosat. Kansalaisjärjestötyö tähtää parhaimmillaan siihen, että ihmisten omat mahdollisuudet toteuttaa kehitysponnistelujaan ja tahtoaan paranevat. Ihmisten omaehtoisten toimintamahdollisuuksien paraneminen on juuri sitä "vahvistamista", joka tekee ihmisistä ja heidän järjestöistään kehityksen tekijän, ei kehityksen kohdetta.

- Kansalaisjärjestöjen kautta kanavoitu kehitysyhteistyö on ainoa alue, joka ei 1990-luvun aikana ole vähentynyt vaan päinvastoin lisääntynyt. Tämän kehityksen on syytä jatkua, varsinkin kun kansalaisjärjestöjen toimintaedellytykset ovat nopeasti parantuneet kehitysmaiden demokratiakehityksen myötä.

- Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle YK:n toimintaedellytysten kehittäminen on tärkeätä. YK:n kehitysjärjestöjen tuki on tärkeä osa tässä tavoitteessa. Tänä päivänä niiden osuus on Suomen kehitysyhteistyössä kansainvälisesti vertailtuna korkea ja näin täytyy olla myös jatkossa. Samalla on kuitenkin jatkettava niiden toiminnan kehittämistä ja tehostamista. Mikään kehitysyhteistyön lohko ei voi viime kädessä olla itsetarkoitus, vaan kaikkien toimijoiden on omalla työllään ja tuloksiltaan ansaittava oma paikkansa.

Kuten tiedätte, siviilien suojelu ja sotavankien suojelu ovat Punaisen Ristin tärkeitä tehtäviä. Esimerkiksi presidentti Nelson Mandela oli yksi Punaisen Ristin pitkäaikaisimmista vankilavierailujen kohteista. Miten Suomi voisi taloudellisesti ja diplomaattisin keinoin tukea näitä tärkeitä tehtäviä?

- Yhteistyö Suomen Punaisen Ristin ja sitä kautta kansainvälisen Punaisen Ristin liikkeen kanssa on tärkeä osa kansainvälistä toimintaamme. Tämä koskee sekä pitkäaikaista kehitystyötä että humanitaarista avustustoimintaa. Erityisesti humanitaarisen avun kentässä on kansainvälinen Punainen Risti Suomen näkökulmasta keskeinen toimija.

- Punaisen Ristin kansainvälisellä komitealla (ICRC) on ainutlaatuinen rooli juuri siviilien ja sotavankien suojelussa. Se rahoitus, jota Suomi antaa ICRC:lle yleistukena ja avustuksina eri operaatioihin tukee järjestöä myös tässä tehtävässä. Tämän ohella pidän tärkeänä sitä vuoropuhelua, jota ICRC ja koko liike käy kanssamme. Työ kansainvälisten humanitaaristen standardien kehittämiseksi on erittäin arvokasta nykyisissä vaikeissa konfliktitilanteissa.

- Korostan myös tässä asiassa ennalta ehkäisevän toiminnan tärkeyttä. Poliittisen vakauden edistäminen, dialogin edellytysten parantaminen niin maiden sisällä kuin niiden välillä, sellaisen demokraattisen kulttuurin edistäminen, joka tähtää ristiriitojen ratkaisemiseen sen sijaan, että se johtaa niiden kärjistymiseen, ovat avainasemassa.

- Haluan tässä yhteydessä tuoda esiin myös Kansainvälisen rikostuomioistuimen, jonka perustamisesta sovittiin joitakin viikkoja sitten Roomassa. Suomi on ajanut voimakkaasti tuomioistuimen perustamista. Pidän tuomioistuimen perustamista merkittävänä edistysaskeleena kansainvälisen oikeuden vahvistamiseksi ja taistelussa sotarikoksia, rikoksia ihmisyyttä ja joukkotuhontaa vastaan.



Punainen Risti 4/98