Ensimmäisestä Euroopan unionin huippukokouksestaan Korfulta Kultarantaan palannut presidentti Martti Ahtisaari ilmaisee tyytyväisyytensä siitä lämmöstä ja huomionosoituksista, joilla Suomi otettiin EU:n sisäpiirissä vastaan. Turun Sanomien haastattelussa presidentti Ahtisaari painottaa Pohjoismaiden olevan edelleen Suomen luonnollinen viiteryhmä mm. EU:n useissa äänestyksissä, vaikka hän on korostanutkin, että Pohjoismaat eivät halua muodostaa erityistä pohjoismaista blokkia.

- Emme halua pelotella, että EU:n sisälle syntyisi jälleen uusi ryhmittymä, kuuluu presidentin viesti. Pohjoismaiden yhteinenkään äänimäärä ei yksin riitä asioiden ajamiseen. Suomi oli lähellä päästä muiden neljän hakijamaan kanssa äänestämään EU:n komission puheenjohtajan valinnasta Korfun huippukokouksessa. Suomen valtuuskuntaa johtanut presidentti Ahtisaari paljastaa, kuinka Suomellekin kokousrutiinien mukaisesti jaettiin äänestyslaput.
- Me emme missään vaiheessa osallistuneet äänestykseen, vaikka meillä saattoi olla näkemyksiäkin asiasta, kertaa Martti Ahtisaari Korfun kokouksen tapahtumia.

Suomelle jäikin aktiivisen huomioitsijan rooli EU:n komission puheenjohtajan valinnassa.Presidentti Ahtisaaren mukaan Suomen tarkkailujäsenyyskään ei ole mitenkään varmaa jäsenyyden myötä Länsi-Euroopan unionissa, WEU:ssa. Mm. puolustusministeri Elisabeth Rehn on katsonut, että Suomen pitäisi mennä tarkkailijajäseneksi unionin sotilaalliseksi käsivarreksi kehitettävään WEU:hin, mikäli liitymme EU:hun. Presidentti Ahtisaari lupaa kunnioittaa syksyllä järjestettävän Suomen EU-kansanäänestyksen tulosta. Hän pitää loukkaavana niiden kansanedustajien käyttäytymistä, jotka ajoivat kansanäänestystä ja nyt ovat ilmoittaneet äänestävänsä sen tuloksesta riippumatta EU:ta vastaan.Presidentti Martti Ahtisaaren mielestä Suomen tarkkailujäsenyys WEU:ssa ei ole mitenkään varma asia.
Presidentti Martti Ahtisaari korostaa Pohjoismaiden yhteistyön jatkuvan EU:n jäseninäkin. EU ei murenna Ahtisaaren mukaan Pohjoismaiden yhteeenkuuluvaisuutta tai traditionaalisia siteitä. Ahtisaari ei pidä itsestäänselvänä sitä, että Suomesta tulee heti edes tarkkailijajäsen EU:n sotilaalliseksi käsivarreksi mahdollisesti kehitettävään Länsi-Euroopan unioniin WEU:hun:
- Kysymys siitä on vielä ihan täysin auki, tuleeko meistä tarkkailija tai jäsen. Minä kyllä mielelläni näkisin, että me seuraamme, miten näiden organisaatioiden keskinäinen työnjako kehittyy. Me emme ole jäniksen selässä.
- Voi varmaan olla, että meistä taitaa tarkkailija tullakin, mutta ei sen päätöksen hetki ole nyt, haluaa presidentti Ahtisaari olla ennakoimatta koko asiaa.

Ahtisaari on liputtanut ja liputtaa edelleen näyttävästi Suomen EU-jäsenyyden puolesta. Hänen mielestään EU-jäsenyyden hylkääminen syksyn kansanäänestyksessä merkitsisi Suomen kansalle vaikutusmahdollisuuksien rajaamista.
- En minä sano, että elämä siihen loppuu, mutta ehkä mahdollisuudet parantaa elinolosuhteitamme vähenevät selvästi, Korfulta Kultarantaan palannut Ahtisaari sanoo.

Miltä Euroopan unionin ja Euroopan tilanne nyt näyttävät Teistä Korfun EU-huippukokouksen jälkeen?
- Minusta oleellisinta oli se, että meidät otettiin vastaan hyvin lämpimästi. Ei ainoastaan virallisissa puheenvuoroissa, vaan myös kahdenvälisissä keskusteluissa todettiin, että jäseniksi on tulossa maita, jotka ovat vanhoja demokratioita, joissa sosiaalinen vastuuntunto kehittynyt ja jotka ovat kiinnostuneita ympäristökysymyksistä. Siis että Pohjoismaiden ja Itävallan jäsenistä tulee lisäarvoa Eurooppaan. Pääministeri Aholle selkisi vasta kirkossa, että tähän porukkaanhan me kuulumme.
- Minulle se on ollut aina selvyys. Me olemme vain eläneet aikaisemmin maailmassa, jossa tämmöistä vaihtoehtoa ei ole ollut tarjolla. Nyt tämä mahdollisuus on tarjottu nimenomaan tälle ryhmälle. On tärkeää muistaa, että hakijamaat ovat kehityksessä siinä pisteessä, että he ovat kykeneviä tuomaan mukanaan sen kurinalaisuuden, jonka jäsenyys tuo tullessaan.

Hyppäämään tavallaan junaan vauhdissa?
- Aivan.

Keiden kanssa kävitte Korfulla neuvotteluja?
- Oikeastaan neuvotteluja sanan varsinaisessa merkityksessä ei käyty, neuvotteluthan oli käyty loppuun. Mutta minä istuin esimerkiksi kolmella aterialla Delorsin vieressä. Yksi aterioista oli Jeltsinin kunniaksi ensimmäisenä iltana järjestetty illallinen. Illalliseen sinänsä liittyi symboliikkaa tapahtuneesta muutoksesta: Suomen presidentti osallistuu Euroopan unionin kokoukseen, jossa ensimmäisenä iltana järjestetään illallinen Venäjän federaation presidentin kunniaksi, ja kaikki osallistuvien maiden päämiehet ovat läsnä.
- Se osoittaa selkeästi sen, että yhdentymisprosessi edistyy. En tarkoita sitä, että Venäjä tulee jäseneksi lähivuosina. Siihen menee kauemmin, sen venäläisetkin ymmärtävät, mutta he osoittavat näin sen, etteivät he halua eristäytyä ja että he haluavat tulla vastaan.

Tuliko tämäntyyppisissä illalliskeskusteluissa ja muissa epämuodollisissa keskusteluissa johtohenkilöiden kanssa esille merkityksellisiä asioita?
- Minusta keskustelu selkiinnytti hyvin selkeästi sen, että Venäjän federaatio, samoin kuin muut demokratisoituvat maat, pyrkivät ensin Euroopan neuvoston jäseniksi. Sitä kautta, jossa joudutaan keskustelemaan EU:n jatkolaajentamisesta. Mutta ei ole ainoastaan kyse siitä, miten joku potentiaalinen jäsenehdokas käyttäytyy, vaan miten nykyisissä jäsenmaissa yleinen mielipide kehittyy. Varsinaisia nettomaksajiahan uusista jäsenistä on ollut vain harva. On otettava huomioon se, miten kansalaismielipide kypsyy siihen vastuunkantoon. Tämä ei nyt koske niinkään meitä uusia tulokkaita, vaan Euroopan unionin vanhoja ja suurimpia maksumiehiä.

Kävittekö Korfulla mitään varsinaisia, ns. virallisia keskusteluja?
- No, Itävallan presidentin Klestilin kanssa minä kyllä keskustelin hänen hotellissaan tunnin verran kansanäänestyksestä. Istuin myös ensimmäisillä illallisilla hänen ja Delorsin välissä. Myös kirkossa meillä oli tilaisuus keskusteluun.Totesimme kyllä useaan otteeseen, että kumpikaan ei varmaan olisi New Yorkissa tutustuessamme arvannut, että istumme vielä rinnatusten näissä tehtävissä. Puhumattakaan siitä, että Jeltsin olisi allekirjoittamassa sopimusta Euroopan unionin kanssa.
- Minusta tuntuu, että se onkin yksi ongelmista, kun puhutaan Euroopan unionin jäsenyydestä ja meidän liittymisestämme. Muutoksen dramaattisuutta ei vielä täysin ymmärretä eikä tajuta.

Olette torjuneet julkisuudessa sen, että Pohjoismaat esiintyisivät omana ryhmittymänään suhteessa Euroopan unioniin. Miksi?
- Totta ihmeessä. Eikä tämä tarkoita suinkaan sitä, että meidän perinteiset siteemme ja yhteenkuuluvuutemme Pohjoismaiden kanssa jollain lailla murenisi, päinvastoin. Mutta missään tapauksessa ei yksikään Pohjoismaa halua antaa sellaista mielikuvaa, että Euroopan unionin sisällä on syntymässä uusi ryhmittymä, se olisi huono merkki. Olkoonkin, että meillä on yhteensä 13 ääntä ja olemme voimakas ryhmittymä jo sinänsä, mutta oleellista on se, että me Pohjoismaat haluamme useissa asioissa etsiä yhdessä laajempaa yhteisymmärrystä kysymyksiin. Äänimäärämme ei sinänsä riitä, ja siinä mielessä emme halua antaa kuvaa minkäänlaisen blokin syntymisestä Euroopan unioniin.
- Ei tässä muutu oikeastaan mikään. Nythän ulkopolitiikkamme perustuu hyvin paljon eurooppalaisiin arvoihin. Sehän tässä se suuri muutos on. Etykin puitteissa on saatu aikaan yhteisymmärrys Euroopassa, joka kattaa yhtä lailla Itä- ja Keski-Euroopan. Kaikki vannovat markkinatalouden, demokratian, ihmisoikeuksien ja sananvapauden nimiin. Ja tämä on poliittisesti yhdistävä tekijä Euroopassa tällä hetkellä. Mitä enemmän nämä periaatteet iskostuvat Itä- ja Keski-Euroopassa, sitä enemmän se luo edellytyksiä myös laajenemisprosessille.

Mutta Euroopassa on jo taloudellisestikin vähintään kaksi blokkiutumaa akselilla Lontoo, Pariisi, Frankfurt, Benelux-maat, ehkä Espanjan Katalonia ja toisaalta unionin ns. köyhemmät maat?
- No näin ei välttämättä ole. Ja minusta tuntuu, että Euroopan komission presidentinvaali tarpeettomasti minusta kärjisti tätä tilannetta. Maantieteellisesti me olemme pohjoista osaa, ja siinä mielessä Euroopan unionin keskipiste tai keskiarvo on siirtynyt pohjoisemmas. Se on ilman muuta selvää. Ja siinä mielessä Itämerestä on tullut Euroopan unionin kannalta keskeinen osa. Mutta haluaisin korostaa sitä, että me emme ainakaan halua pelottaa mitään toista jäsenmaata sanomalla, että käyttäydymme kuin blokki. Yhtä lailla tajuamme kaikki sen, että meidän täytyy etsiä laajempaa tukea niille hyville ajatuksille, joita me (Pohjoismaat) voimme yhdessä kehitellä.

Onko Suomella luontaisempia ystäviä EU:n nykyisissä jäsenissä?
- Meitä yhdistävät perusarvot, joita minä aiemmin kuvasin, joten ei ole mitään syytä lähteä jakamaan näitä valtioita vuohiin ja lampaisiin. Toisilla on enemmän äänioikeutta kuin toisilla ja silläkin on oma merkityksensä.

Mitkä ovat Suomen luonnolliset viitemaat mm. äänestyksissä?
- Jos joku täytyy nimetä, niin useimmiten varmaan äänestämme samalla tavoin kuin Pohjoismaat. Mutta se riippuu hyvin pitkälle kysymyksistä. Jos puhutaan ympäristökysymyksistä, olemme Pohjoismaiden kanssa kaikkein lähimpänä toisiamme, sosiaalisissa kysymyksissä yhtä lailla.Tällä hetkellä minun on vaikea sanoa, mikä olisi sellainen kysymys, jossa käyttäytyisimme eri lailla.Näissä kysymyksissäkin paljastuu minusta se, että kuvittelemme, että saatuamme kylmän sodan pois tilalle täytyy tulla toisenlainen jako. Pitäisi lähteä siitä, että meillä on samanlaiset perusarvot, jotka yhdistävät.

Englanti esti nyt EU-komission uuden puheenjohtajan valinnan, vaikka kaikki muut 11 jäsenmaata olivat Belgian pääministerin Dehaenin takana. Mitä tämä viestii EU:n päätöksentekokyvystä?
- Sitä, että se on todella demokraattinen yhteisö.
Vaikka vain yksi äänesti vastaan?
- Niin. Olen itsekin joskus sanonut, että valtio voi estää päätöksen, jos se katsoo, että se on riittävän tärkeä.
Onko EU yhden maan sisäpolitiikan työväline?
- Ei välttämättä sisäpolitiikan. Minusta tässä on ehkä turhaa korostettu Englannin sisäpolitiikkaa. Englantilaisten suurin ongelma taisi olla sittenkin ehdokkaan ajamassa poliittisessa linjassa, ei persoonassa. Ehkä myös tapa, jolla tähän oli lähdetty, ei tyydyttänyt heitä. Se oli vähän ennalta määrätyn tuntuinen, mikä taas johtui ehkä enemmänkin julkisuuden aiheuttamasta asetelmasta kuin tosiasioista.

Mikä on ennusteenne, miten komission puheenjohtajan käy?
- Ulkoministeri Kinkel on sanonut, että hän lähtee nyt etsimään sellaista ehdokasta, joka saa laajan kannatuksen. Se merkinnee, että Englanti oli hyvin määrätietoisesti sitä mieltä, että täytyy löytyä uusi ehdokas. Todennäköisesti näin tapahtuukin.Ison-Britannian kauppa- ja teollisuusministeri Michael Heseltine vieraili maassamme ja hän viestittänyt toivovansa, että Suomi tukisi heitä EU:ssa. Britanniahan on ajanut itsensä oppositioasemaan.
- Minä luulen, että Suomi ei tule sitoutumaan mihinkään maahan tai maaryhmittymään.

Jos Suomi ajaa Suomen asiaa, mitä Suomi voi antaa EU:lle?
- Muut maat ajattelevat, että Suomi, samoin kuin muut Pohjoismaat ja Itävalta, ovat perusdemokraattisia valtioita ja että meillä on hyvin toimiva kansalaisyhteiskunta.
Onko meidän intressissämme tiukka liittovaltio vai löyhä yhteistyö?
- Minä luulen, että siihen ei löydy vielä mitään selvää kuvaa. Voi olla, että tässä puheenjohtajan valintakysymyksessä jossain mielessä kysymys oli myös esillä. Koska me emme voi osallistua tähän äänestykseen, vaikka meillä saattaisi olla näkemyksiäkin asiasta.
Kysyttiinkö teidän näkemyksiänne, edes yksityisesti?
- Ei. Kun tällaista keskustelua ruvettiin käymään, kuka tahansa, niin sehän meni sillä tavalla, että jokainen pani nimet järjestykseen paperille. Meillekin jaettiin paperit ja me totesimme vain, että me emme osallistu tähän. Varmaan joku valtuuskunta sai kaksikin. Kaikki hyväksyivät ilman muuta, että me olemme vain aktiivisia huomioitsijoita. Sen sijaan erässä kysymyksessä minä käytin puheenvuoroa, silloin kun keskusteltiin televerkkojen kehittämisestä.

Te olette liputtanut jatkuvasti voimakkaasti EU-jäsenyyden puolesta, mutta entä jos kansa äänestää vastaan. Miten te kokoatte suomalaisten rivit?
- Silloin Suomen kansa on niin kuin tahallisesti omia vaikutusmahdollisuuksiaan rajannut. Sitten täytyy katsoa, miten niissä puitteissa voidaan hoitaa asioita. Totta ihmeessä me olemme vaikeammassa tilanteessa silloin. En minä sano, ei elämä siihen lopu, mutta ehkä mahdollisuudet parantaa elinolosuhteitamme selvästi vähenevät.

Mikä on viestinne niille kansanedustajille, jotka kansanäänestyksen tuloksesta riippumatta sanovat jo etukäteen äänestävänsä joka tapauksessa EU:ta vastaan eduskunnassa?
- Minusta on heidän äänestäjiensä asia päättää ensi maaliskuussa heidän kohtalostaan. Loukkaavaa on vain se, että jos monet näistä samoista ihmisistä ovat olleet aktiivisesti ajamassa kansanäänestystä ratkaisuun ja ovat sitten sanomassa, että se ei meitä sido. Silloin minä kysyn vaan, että minkä ihmeen takia he sitten menivät kannattamaan kansanäänestyksen järjestämistä. Minusta se on epäluottamuslause kansalaisille. Jos kerran menetelmää käytetään, silloin sitä täytyy myös kunnioittaa. Muutenhan semmoisia ei pidä järjestää.

Miksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tämän EU-ratkaisun yhteydessä puhutaan niinkin vähän kuin puhutaan?
- Koska Euroopan unionin piirissä vasta vuonna 1996 ryhdytään oikein tosi mielessä keskustelemaan asiasta. Että näin ollen on turha ryhtyä, ensin täytyy ratkaista, mennäänkö mukaan ja sitten ryhtyä valmistautumaan vuoden 1996 konferenssiin. Silloin meillä on vuosi aikaa käydä perusteellista keskustelua tästä asiasta. Ja minusta näin pitääkin tehdä.
Mutta teidän mielestänne me emme mene mukaan, jos me menemme mukaan johonkin sellaiseen asiaan, josta me emme tiedä, missä ollaan mukana?
- Kyllä me tiedämme. Onhan nämä asetelmat sinänsä selkeät. Eihän meillä, meillä on Euroopassa useita toimijoita. Etyk on yksi, jonka rooli saattaa vielä siitä laajentuakin. Eräs merkittävä seikka, joka minusta tuli juhlailallisilla selkeästi esille, että venäläiset eivät millään lailla esimerkiksi pyrkineet monopolisoimaan omaa asemaansa näillä Euroopan alueilla olevissa valtioissa tapahtuvissa rauhanturvaoperaatioissa. Päinvastoin. He olivat hanakoita katsomaan, että Etyk ja sitä kautta niin kuin muut valtiot tulisi mukaan sitten. Venäjä allekirjoitti taloudellisen ja poliittisen yhteistyösopimuksen EU:n kanssa Korfulla ja presidentti Jeltsinin kunniaksi järjestettiin juhlaillallinen.

Oletteko huolissanne kuitenkin aseistuksen lisääntymisestä Suomen lähialueilla?
- No minua huolestuttaa aina enemmän atomivoimaloitten kurja kunto ja se on paljon tärkeämpi asia, että se hoidetaan. Ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että mitä tulee meidän rajaamme, niin rajavartioinnista siis venäläiset hoitivat oman osuutensa erittäin hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Se osoittaa vaan, että järjestelmä toimii. Ja minä luulen, että jos katsoo rajatapahtumia, niin enemmänhän siellä on ollut kolmannen maan kansalaisia pyrkimässä kuin venäläisiä konsanaan. Niin, että nämä täytyy kaikki asettaa oikeisiin suhteisiinsa.
- Ukrainasta ja Valko-Venäjältä vedettyjä joukkoja on jouduttu sijoittelemaan myös tälle rajalle. Ne eivät ole kaikki palanneet sitten niille entisille alueilleen. Tärkeää on minusta kuitenkin se, että heillä on hyvät tilat, joihin he voivat mennä. Jos ne olisivatkin surkeat, niin silloin voisi olla enemmänkin huolissaan. Mutta Venäjällä on selvä pyrkimys vähentää tykistöjoukkojen määrää puoleen jakaikki tämä kehitys niin kuin menee siihen suuntaan, että tässä koetetaan niin kuin rauhanomaisesti käyttää resursseja kehitykseen eikä aseistukseen.