Tasavallan presidentin puhe

Tasavallan presidentin avauspuheenvuoro The Balkan Youth Summit 9.2.2000

Tervetuloa Suomeen ja tervetuloa tähän tärkeään tapaamiseen keskustelemaan meitä kaikkia koskettavasta aiheesta — nuorista ja Balkanin tulevaisuudesta. Tänne on tänään kokoontunut koko joukko henkilöitä ja järjestöjä, joilla on kokemusta työskentelystä Balkanin alueella vuosien — jopa vuosikymmenten — ajalta. Olemme yrittäneet koota pienen, mutta asiantuntevan joukon pohtimaan yhdessä, käymään ajatustenvaihtoa ja toivottavasti sopimaan jatkotoiminnasta periaatteellisella tasolla ja tekemään sen tavalla, joka tuo lisäarvoa meneillään olevalle työlle, jota tänne kokoontuneet ja monet muut tekevät. Tämä on minun tavoitteeni ja tämänpäiväisen tapaamisen järjestäjien tavoite.

Jokainen voi yhtyä periaatteeseen, että ennaltaehkäisy on oireiden hoitoa parempi. Kansainvälisellä yhteisöllä on kuitenkin vielä pitkä matka kuljettavanaan, ennen kuin tämä periaate saadaan toimeenpantua tehokkaasti. Kerta toisensa jälkeen joudumme näkemään, kuinka palokuntien täytyy syöksyä sammuttamaan tulipaloja, jotka jo roihuavat. Meidän täytyy maksaa palokunnalle, mutta lisäksi myös maksaa tuhottujen yhteiskuntien jälleenrakennuksesta, koska kansainvälinen väliintulo on ollut liian hidasta, liian vähäistä tai jätetty liian myöhään.

Urani aikana Yhdistyneissä kansakunnissa, diplomaattisessa palveluksessa ja nyt tämän maan presidenttinä olen nähnyt monenlaisia kansainvälisiä selkkauksia; miten ne kehittyvät; miten niitä kärjistävät mekanismit toimivat; miten hitaita me olemme vastaamaan niihin; miten kiireellistä ja hyödyllistä sovittelutyö on; ja viime kädessä miten vaikeaa uuteen alkuun ja haavojen parantamiseen tarvittavien voimavarojen kokoaminen on.

Vaikka olenkin optimisti, arvelen, että ihmiskunta kokee samanlaisia tilanteita uudella vuosituhannella. Me olemme kerääntyneet tänne tänään antaaksemme oman panoksemme Balkanin alueen rauhan ja vakauden kehittämiselle, emme ainoastaan nykyhetkeä vaan myös seuraavaa sukupolvea ajatellen. Ellemme aloita tätä prosessia tänään, jälkipolvet saattavat valittaa sitä - ja maksaa kovan hinnan meidän johtajuuden ja näkemyksen puutteestamme.

Uskon vahvasti, että meidän on panostettava paljon nuorten koulutukseen, huolenpitoon ja rakastamiseen. Nuorten asenteita yhteiskuntaa, naapureita ja omaa tulevaisuuttaan kohtaan luodaan juuri nyt. Kymmenen vuoden kuluttua on liian myöhäistä vaikuttaa heihin positiivisesti ja tarjota heille mahdollisuutta ottaa omakseen arvoja ja normeja, jotka turvaisivat heitä alueella perinteisesti levitettyjä myrkkyjä vastaan — etnistä ja uskonnollista vihaa, epäluottamusta ja väkivaltana puhkeavaa suvaitsemattomuutta vastaan.

Uskon myös, että voimme saavuttaa tavoitteemme ainoastaan, jos yhdessä mobilisoimme voimavaroja, joilla tukea nuorta sukupolvea heidän omissa toimissaan. Meidän olisi löydettävä ja tuettava tilaisuuksia, joiden myötä nuoriso pääsee kehittämään tärkeitä elämäntaitoja läheisessä yhteydessä kaikissa muissa ryhmissä olevien muiden nuorten ihmisten kanssa.

Olen tietenkin tietoinen siitä, että monissa alueen maissa on jo toiminnassa useita tehokkaasti toimivia nuorisohankkeita. Jotkut näistä ovat edustettuina täällä tänään. Mutta olemme varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että nämä ponnistelut, olivat ne sitten miten hyviä ja tehokkaita hyvänsä, tavoittavat ainoastaan murto-osan tarpeessa olevista nuorista.

Meidän tehtävämme onkin löytää keinoja laajentaa olemassa olevia hankkeita ja tukea vielä kehitteillä olevia, jotta voisimme kytkeä mukaan lisää nuoria ja mahdollisuuksien mukaan levittää toimintaa alueen kaikkiin osiin. Tällä tavoin nuorilla olisi mahdollisuus oppia toinen toisiltaan.

Minusta voimme tehdä tämän parhaiten luomalla alueellisen järjestelmän tukemaan nuorisotoimintaa. Tällä tavoin voimme tuoda yhteen kaikki ne, joilla on kokemusta parhaista käytännöistä ja joilla on tarvittavaa taitoa teorian siirtämiseksi käytäntöön. Viime kädessä tietenkin työtä täytyy tehdä yksittäisten maiden tasolla, jopa yhteisöstä toiseen ja koulusta kouluun. Tarvitaan kansallisen tason nuorisopolitiikkaa. Tarvitaan yhteisötoimintaa. Mutta alueellinen toimintakehys voi tarjota tarvittavan sysäyksen ja välineen laajemmalle investoinnille, sitoutumiselle ja oppimiselle.

Ehdottaisinkin, että käyttäisimme tämän päivän analysoidaksemme, mitä voimme yhdessä tehdä lasten ja nuorten tilanteen kehittämiseksi Balkanin alueella. Sodasta ja tuhoista johtuvien itsestäänselvien ongelmien lisäksi on muitakin, joihin täytyy paneutua. Näitä ovat jatkuva ja vaikea haaste yksinkertaisesti auttaa nuoria ihmisiä kehittämään taitoja ja arvoja, joita tarvitaan yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja nuorten eristäytymisen välttämiseen. Näihin kuuluvat myös jatkuvat koulutukseen, kodittomuuteen, vanhemmattomuuteen, lasten hylkäämiseen, vallitsevaan köyhyyteen ja nuorisotyöttömyyteen liittyvät haasteet.

Arvelisin, ettei kukaan pysty piirtämään yleiskuvaa vallitsevasta tilanteesta niin mutkikkaalla, ristiriitaisella ja monitahoisella alueella. Meidän olisi hyvä kuitenkin kuulla ehdotuksia siitä, miten paremmin järjestää tuen kanavoimista tälle sektorille, joka helposti unohtuu materiaalisen jälleenrakennuksen ja vapaasti toimivan markkinatalouden vallitsemana aikana. Minusta tähän asti Balkanin nuorten tilanteeseen ja kykyihin on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota. Siitä syystä kannatankin tämänpäiväistä keskustelua niin lämpimästi.

Toivon, että tämän huippukokouksen pohjalta voimme esittää mallin - tai useampiakin malleja - nuorisosektorin yhteistyölle Balkanin alueella. Tämän mallin ei tulisi häiritä jo tekeillä olevaa työtä vaan auttaa meitä kiinnittämään maailmanyhteisön huomio - mukaan lukien yksityissektorin huomio - nuorison kehityksen tukemiseen. Lähiaikoina useat monenkeskeiset ja kahdenväliset elimet tekevät päätöksiä siitä, miten investoida alueelle. Päättäjille täytyy tarjota uskottava malli, joka takaa, että nuorison kehittämiseen investoitu raha käytetään parhaisiin kehitteilläoleviin projekteihin, riippumatta niiden alkuperästä tai järjestötaustasta.

Kun International Youth Foundation (Kansainvälinen Nuorisosäätiö), jonka maailmanlaajuisen toimintaneuvoston (Global Action Council) jäsen olen, lähestyi minua Balkanin nuorten asemaa käsittelevän huippukokouksen idean kanssa, suhtauduin siihen välittömästi positiivisesti. Sadat kansalaisjärjestöt työskentelevät nyt jo useissa erilaisissa hankkeissa alueella. Olen nähnyt heidän toimintansa. Ja muutamat — vaikkakin vielä harvat — rahoittajat ovat tukeneet monia hankkeita alueella jo usean vuoden ajan. Open Society on erinomainen esimerkki täysin sitoutuneesta, ajattelevasta ja toimivasta rahoittajasta alueella. Mutta uskon, että nämä rahoittajat ja olemassaolevat kansalaisjärjestöt näkevät tarpeen merkittävästi suuremmille investoinneille ja laajamittaisemmalle työlle.

Tämä on yksi tämänpäiväisen keskustelun lähtökohdista. International Youth Foundationilla on erinomainen maine puolueettomana välittäjänä työskennellessään alalla toimivien hankkeiden, rahoittajien ja järjestöjen kanssa. International Youth Foundation rakentaa jo olemassaolevalle työlle kilpailematta, yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa ja tuoden uusia rahoittajia ja voimavaroja pöytään. Minusta tuntuu, että tämä yhdistelmä voisi tuoda hyödyllistä lisäarvoa Balkanin erityistapauksessa. Yrittäkäämme tänään ajatella laajemmin, ehkä jopa ohittaen omat institutionaaliset rajoituksemme ja rakenteemme, jotta löytäisimme innovatiivisia tapoja vahvistaa ja laajentaa toimintaamme ja rakentaa jo tehdyn erinomaisen työn pohjalle.

Näillä sanoilla julistan kokouksen avatuksi.