Tasavallan presidentti Tarja Halosen avauspuheenvuoro XVI Presidenttifoorumissa ” Suuntana pohjoinen – arktinen alue” 23.11.2010

Tämän presidenttifoorumin teema Suuntana pohjoinen – arktinen alue sopii sekä suomalaiseen että kansainväliseen politiikkaan. Jo sijaintinsa vuoksi Suomessa tulisi olla ja onkin paljon mielenkiintoa arktisen alueen kehitykseen ja myös laajasti sitä koskevaa asiantuntemusta, tutkimusta ja osaamista. Suomessa on tänä vuonna valmistunut valtioneuvoston kanslian asettaman työryhmän laatima kansallinen arktinen strategia. Valtioneuvosto asetti myös keväällä neuvottelukunnan tukemaan ja seuraamaan Suomen toimintaa arktisella alueella. Tästä puolesta tullaan kertomaan myöhemmissä puheenvuoroissa enemmän.

Perinteisesti pohjoisella alueella luontoarvot ovat olleet keskeisiä. Ankarat luonnonolosuhteet ovat panneet ihmisen kestävyyden ja kekseliäisyyden kovalle koetukselle. Nykyaikana on vain välillä päässyt unohtumaan, että kasveille ja eläimillekin tilanne on samanlainen.

Arktinen alue on vielä maapallon puhtaimpia ja luonnontilaisimpia. Mutta se ei enää välttämättä säily sellaisena. Ilmastonmuutos on suuri uhka alueen luonnolle. Karujen olosuhteiden vuoksi arktiset ekosysteemit ovat herkkiä ja niiden toipuminen jo kaukosaasteista on vaikeaa. Luonnon monimuotoisuutta voi köyhdyttää edelleen myös luonnonympäristöjen ottaminen talouskäyttöön.

Merijään vetäytyminen näyttää johtavan tulevina vuosina uusien merireittien ympärivuotiseen avautumiseen arktisella alueella. Myös arktisen merenpohjan suuret öljy- ja kaasuvarannot ovat herättäneet laajaa mielenkiintoa. Alueella nähdään olevan valtava taloudellinen potentiaali, jota maailmantalouden yhdentyminen vielä korostaa. Merenpohjan luonnonvarojen hyödyntäminen on kuitenkin vaikeaa ja siihen liittyy uusia ympäristöriskejä. Laivaliikenteen ja ihmisen toiminnan lisääntyminen alueella lisää vakavien ympäristöonnettomuuksien vaaraa.

Arktisen alueen taloudellinen kasvu voi tarjota Pohjois-Suomen elinkeinoelämälle uusia mahdollisuuksia. Suomalaisilla on merkittävää asiantuntemusta monella keskeisellä alalla, kuten esimerkiksi laivanrakennuksessa, talvimerenkulussa ja ympäristöteknologiassa. Suomella on myös tarjottavana merialueen valvontajärjestelyjen ja viranomaisyhteistyön toteuttamisessa hyvää kokemusta. Suomalaisyritysten pääsy arktisen alueen laajentuville markkinoille vaatii toki paljon työtä. Tämä aihe on yksi niistä, joista on keskusteltu alustavasti yhdessä venäläisten kanssa.

Jo tähän asti kuvailemastani näkyy, kuinka suurien haasteiden edessä Pohjois-Suomen ja arktisen alueen kehittämisessä olemme. Luonnonvarojen kasvava hyödyntäminen luo työpaikkoja, mutta voi vaarantaa ympäristön. Tämä puolestaan voi vähentää jo nyt olemassa olevien tuottoisten elinkeinojen kuten matkailun mahdollisuuksia.

Täälläkin tarvitaan talouselämän ja ympäristön tarpeiden sovittamista yhteen. Ympäristönsuojelu ja taloudellinen kehitys eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Kestävän kehityksen tulee merkitä sekä ihmisen että luonnon hyvinvoinnin lisäämistä.

Ympäristön ohella on turvattava arktisen alueen asukkaiden toimeentulo. Arktisen alueen noin neljästä miljoonasta asukkaasta runsas kymmenesosa kuuluu alkuperäiskansoihin, joiden perinteisen elämäntavan, elinkeinot ja kulttuurin voi nopea ympäristön muuttuminen vaarantaa. Ei vain Venäjällä vaan muuallakin öljy- ja kaasuteollisuuden sekä toisaalta perinteisen poronhoidon ja kalastuksen yhteensovittamisessa on haasteita. Onneksi tiedossa on hyviäkin käytäntöjä.

Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten asema alkuperäiskansana on Suomessa kyllä turvattu perustuslaissa. Käytännössä meillä on edelleenkin avoimina merkittäviä kysymyksiä. On jo pitkään etsitty ratkaisua siihen, miten maahan, veteen ja perinteisiin elinkeinoihin liittyvät oikeudet järjestetään saamelaisten kotiseutualueella. Asiassa on tehty vuosien mittaan lukuisia selvityksiä, mutta poliittista päätöstä ei ole syntynyt. Asian tila on herättänyt jo pitkään kansainvälistäkin huomiota. Sanon mahdollisimman painokkaasti: Kyllähän Suomen on nyt pystyttävä tekemään tarvittavat lainsäädäntömuutokset ja ratifioitava Kansainvälisen työjärjestön ILOn alkuperäiskansasopimus.

Arktinen politiikka edellyttää luonnollisesti kansainvälistä yhteistyötä. Mukana onkin jo useita toimijoita. Useimmilla kansainvälisillä järjestöillä kuten YK, Euroopan unioni ja Euroopan neuvosto on omia ohjelmia arktiseen alueeseen liittyen. Arktinen neuvosto on ainoa, johon kuuluvat kaikki Pohjoismaat, Kanada, USA ja Venäjä. Suomen arktisessa strategiassa pidetäänkin tärkeänä neuvoston toiminnan vahvistamista laajentamalla neuvoston mandaattia ja kehittämällä neuvoston rakenteita.

Barentsin euroarktisella neuvostolla on puolestaan tärkeä rooli, koska se tuo yhteen hallitus- ja aluetason toimijat. Pohjoismaisella ministerineuvostolla on arktinen yhteistyöohjelma. Arktisen alueen kannalta ovat merkittäviä paitsi sen merioikeusyleissopimus myös sen yleisemmät rakenteet, joilla käsitellään kestävää kehitystä, ihmisoikeuksia, ilmastonmuutosta ja alkuperäiskansojen asemaa.

Euroopan unionin siteet arktiseen alueeseen ovat tiiviit. EU on rahoittanut arktisen alueen tutkimusta ja sen rooli arktisessa politiikassa on kehittymässä. Tästäkin kuulemme enemmän myöhemmin tämän päivän kuluessa.

Arktisella alueella on rantavaltioiden – joihin Suomi ei kuulu – välillä ratkaisematta olevia aluekysymyksiä. Alue herättää myös sotilaallista mielenkiintoa. Kuitenkin aluetta voi pitää vakaana ja alueella pystytään jo perinteisesti toiminaan yhteistyössä. Jatkossakin on vältettävä hallitsemattoman kilpailun käynnistyminen ja pyrittävä yhteisymmärrykseen kansainvälisen oikeuden määräysten mukaisesti.

Pohjoisiin alueisiin kohdistuu siis suuria odotuksia. Talouden kasvun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sekä ympäristön tarpeiden hallittu kokonaisuus on täälläkin oltava tavoitteena. Miten perinteinen suppeammin määriteltävä turvallisuuspolitiikka tulee vaikuttamaan tähän? Tämän päivän keskustelu antaa mahdollisuuden kuulla juuri teidän näkemyksenne asiasta koko arktisen alueen ja Suomen, erityisesti Pohjois-Suomen näkökulmasta.