(puheen kieli englanti) Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Tänään Suomi ja Ruotsi aloittavat merkkivuoden 1809, jolloin Suomi lakkasi olemasta Ruotsin kuningaskunnan osa. Sota, joka johti tähän, oli ankara. Ruotsi omaksui sittemmin uuden politiikan, jonka itse asiassa muotoili ensimmäinen Ruotsin valtaistuimelle noussut Bernadotte. Tuo politiikka on pitänyt Ruotsin aseellisten konfliktien ulkopuolella kahden vuosisadan ajan.
Vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän keisarikunnan autonominen suuriruhtinaskunta, mutta yhä ilman omaa ulkopolitiikkaa. Suomalaiset kuitenkin seurasivat kansainvälisiä tapahtumia ja ylläpitivät kansainvälisiä kontakteja. Itsenäistyminen vuonna 1917 luonnollisesti antoi meille vastuun ulkosuhteistamme ja turvallisuudestamme. Toisen maailmansodan tapahtumat ja kylmän sodan vuodet osoittivat, että Suomi kykenee tätä vastuuta myös kantamaan.
Historia on mielenkiintoista ja tärkeää. Tänään aion kuitenkin puhua Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ulkopoliittinen Instituutti, Utrikespolitiska Institutet, on siihen erittäin sopiva foorumi. Instituutti perustettiin juuri ennen toista maailmansotaa ja siitä on tullut merkittävä kansainvälisten asioiden tutkimuskeskus ja keskustelufoorumi. Kolmekymmentä vuotta sitten presidentti Kekkonen valitsi Instituutin tärkeän ydinaseetonta Pohjolaa käsittelevän puheensa pitopaikaksi.
Ruotsissa tehtävä kansainvälisten suhteiden tutkimus sekä myös maan ulkopolitiikka kelpaavat hyväksi esimerkiksi muille. Ruotsi on jo kauan ollut kehittynyt demokratia ja yhteiskuntanne vahvuus on myös merkinnyt vaurautta. Ruotsi on siksi kyennyt toimimaan dynaamisesti ja rakentavasti kansainvälisissä asioissa.
Ruotsin sodanjälkeisen turvallisuuspolitiikan lähtökohtana oli säilyttää alueemme vakaus. On syytä pitää mielessä, että puolueettomuus on ollut sekä Ruotsin että Suomen etujen mukaista. Jäsenyys Euroopan unionissa on uusi luku maidemme ulkopolitiikassa, mutta sitä tulee tarkastella pidemmällä aikavälillä.
* * *
Suomi on koko itsenäisyytensä ajan ollut kansanvaltainen yhteiskunta. Vaikeinakaan aikoina – ja niitä on historiassamme useita – maamme ei luopunut kansanvaltaisesta järjestelmästään, ja oikeusvaltiokin on natisten kestänyt. Tämä on osoitus suomalaisten vahvasta tahdosta päättää itse ja demokraattisesti omista asioistaan. Suomalaiset ovat köyhistä lähtökohdista rakentaneet huippuluokan pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan.
Pohjoismaat ovat selkeästi arvoihin perustuvia yhteiskuntia. On siis luonnollista, että myös Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on arvopohjaista. Keskeisenä lähtökohtana on kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen ja vahvistaminen. Kansainvälinen oikeus on kaikkien maiden tuki ja turva. Erityisen tärkeätä se on pienemmille maille. Toki on realismia todeta, että suuret maat vaikuttavat kansainvälisten suhteiden hoidossa muita enemmän ja näyttävät haluavan toimia niin myös tulevaisuudessa.
Suomi edistää parhaiten etujaan ja turvallisuuttaan kansainvälisessä yhteistyössä. Tätä toteutetaan kahdenvälisten suhteiden kautta sekä toimimalla kansainvälisissä järjestöissä ja järjestelyissä.
Yhdistyneet kansakunnat on edelleen ainoa todella globaali kansainvälisten asioiden foorumi, kansainvälisen normiston luoja sekä yhteisten päätösten toimeenpanija.
Suomi toimii monenkeskisen yhteistyön, Yhdistyneiden kansakuntien ja kansainvälisen oikeuden vahvistamiseksi. Turvallisuusneuvosto on tärkein toimija kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. YK:ta pitää uudistaa, mutta on hyödyllisempää keskittyä sen vahvistamiseen eikä kritisointiin.
Suomi pyrkii turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi vuosiksi 2013–14. Vaali käydään syksyllä 2012 – alle neljän vuoden kuluttua. Turvallisuusneuvoston jäsenyys on meille sekä keino että itseisarvo. Jäsenyys antaisi Suomelle arvokkaan mahdollisuuden edistää kansainvälistä turvallisuutta kaikkialla maailmassa.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu laajalle käsitykselle turvallisuudesta. Rauha nähdään paljon laajempana käsitteenä kuin pelkästään sodan poissaolona. Rauha merkitsee kehitystä, inhimillistä turvallisuutta, ihmisoikeuksien kunnioitusta, demokratiaa ja toimivaa yhteiskuntaa.
Toki perinteinenkin rauhantyö sisältyy laajaan turvallisuuskäsitykseen. Me kaikki suomalaiset olemme erittäin iloisia siitä, että Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin viime vuonna edeltäjälleni presidentti Martti Ahtisaarelle. Hän todella ansaitsee palkintonsa elämäntyöstään.
* * *
Pohjois-Euroopan vakauden edistäminen on Suomen ulkopolitiikan tärkeä tavoite. Se korostaa yhtälailla pohjoismaisen yhteistyön merkitystä samoin kuin yhteistyötä Venäjän ja Baltian maiden kanssa. ”Hyvät suhteet naapureihin”, kuten presidentti Mauno Koivisto totesi, kun häntä 1980-luvun alussa pyydettiin määrittelemään kolmella sanalla Suomen ulkopoliittinen linja.
Pohjoismailla on monia yhteistyöhankkeita, jotka tukevat laajaa käsitystä turvallisuudesta. Mailla on mahdollisuus tuoda esiin yhteisiä tavoitteita ja viedä niitä eteenpäin useilla foorumeilla, kuten YK:ssa, Euroopan unionissa, Etyjissä, Euroopan neuvostossa ja Natossa. Arktisista alueista on tullut yhä tärkeämpiä yhteistyön kohteita.
Suomi tarkastelee parhaillaan turvallisuuspoliittisen yhteistyön lisäämismahdollisuuksia Ruotsin ja Norjan kanssa. Puolustuksen alalla kyse on äärimmäisen käytännöllisistä asioista, kuten esimerkiksi harjoitustoiminnan järjestämisestä. Tuleva yhteistyö saattaa käsittää myös meri- ja ilmavalvontaa, logistiikkaa, koulutusta sekä materiaaliyhteistyötä.
* * *
Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan unionin jäseniksi 14 vuotta sitten. Euroopan unioni on meidän uusi perheemme. Kansainvälisesti vahva ja hyvin toimiva unioni vahvistaa koko Euroopan turvallisuutta lujittaen samalla EU:n asemaa merkittävänä globaalina toimijana. Euroopan unionissa Suomi tukee kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kytkeytyvät toisiinsa.
Unionin vahvuutena on sen kyky edistää turvallisuutta monipuolisella keinovalikoimallaan kuten laajentumisen, poliittisen dialogin, kriisinhallintatoiminnan sekä ihmisoikeus-, kehitys- ja kauppapolitiikan avulla.
Unionin puheenjohtajamaa joutuu koordinoimaan ja edustamaan 27 maan kantoja. Kuten usein ennenkin, myös tämän vuoden alku ja erityisesti tapahtumat Gazassa ovat vaatineet nopeita toimia EU:lta. Väkivallan kierre Lähi-idässä olisi katkaistava ja asioista sovittava neuvottelupöydässä. Tuleva puheenjohtajamaana Ruotsi edustaa jo nykyisen puheenjohtajan Tsekin tasavallan rinnalla Euroopan unionia kansainvälisissä kysymyksissä.
EU:n ja Naton välistä yhteistyötä kriisinhallinnan alalla on järjestettävä paremmin. Tästä syntyisi molemminpuolisia etuja muun muassa rauhanturvaajien koulutuksessa ja harjoittamisessa.
Suomessa keskustelu maamme suhteesta Natoon tuntuu olevan aktiivisempaa kuin Ruotsissa. Näyttää kuitenkin siltä, että kansan enemmistö molemmissa maissa suhtautuu kielteisesti sotilaalliseen liittoutumiseen.
Eurooppalaisesta turvallisuusarkkitehtuurista käydään mielenkiintoisia keskusteluja. Odotan lisää konkreettisia ehdotuksia. Keskustelua aiheesta käytiin myös Helsingissä joulukuussa järjestetyssä Etyj-maiden ulkoministerikokouksessa.
* * *
Esimerkkinä menestyksellisestä pohjoismaisesta yhteistyöstä voi mainita kriisinhallinnan. Pohjoismaat tekevät tiivistä yhteistyötä eri kokoonpanoissa Länsi-Balkanilla, Afganistanissa ja Afrikassa muun muassa koulutuksen, siviili-sotilasyhteistyön ja kriisialueiden omien voimavarojen kehittämiseksi. On tärkeää, että EU:n ulkopuolinen Norja osallistui täysimääräisesti EU:n Pohjoismaiseen taisteluosastoon.
On tietysti selvää, että entistä läheisempi yhteistyö Ruotsin ja Norjan kanssa täydentää Euroopan unionissa tai Naton kanssa tehtävää yhteistyötä. Suomi ja Ruotsi ovat toimineet aloitteellisesti unionin kriisinhallintapolitiikan kehittämiseksi. Ulkoministerinä 1990-luvun lopulla tein näissä asioissa tiivistä – ja tuloksellista – yhteistyötä erityisesti ulkoministeri Lena Hjelm-Wallenin kanssa. Ehdotuksemme saivat tukea ja johtivat sopimuskirjauksiin ja selkeisiin tavoitteisiin siviili- ja sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Myöhemmin tein yhteistyötä myös ulkoministeri Anna Lindhin kanssa.
Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan rauhan ja turvallisuuden, kehityksen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi. Osallistuminen kriisinhallintaan on osa Suomen turvallisuuden rakentamista ja kansainvälistä vastuun kantamista.
Olemme mukana YK:n, EU:n ja Naton johtamissa operaatioissa. Usein kumppaneinamme käytännön työssä kentällä ovat Pohjoismaat tai EU:n jäseninä olevat Naton rauhankumppanuusmaat.
Suomen vahvuus kansainvälisessä kriisinhallinnassa on korkea osaaminen ja kokonaisvaltainen näkemyksemme kriisinhallinnassa. Sotilaamme ovat aina tukeneet operaatioalueensa siviiliyhteiskunnan kehittämistä. On tärkeää, että sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta sekä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu koordinoidaan keskenään parhaan mahdollisen yhteisvaikutuksen ja kestävien tulosten aikaansaamiseksi.
Kriisinhallinnan toimintaympäristöt käyvät entistä haastavammiksi. Tehtävät edellyttävät yhä erikoistuneempia joukkoja ja suorituskykyjä, mikä heijastuu materiaali- ja ylläpitokustannuksiin. Kun yhden suomalaisen rauhanturvaajan vuosikustannukset Kosovossa ovat 89 000 euroa vuodessa, niin vastaava luku Afganistanissa on 150 000 euroa ja arviomme mukaan yhden rauhanturvaajamme kustannukset Tshadissa ovat 221 000 euroa vuodessa.
* * *
Turvallisuus ja ihmiskunnan hyvinvointi on sidoksissa ympäristön hyvinvointiin. Alueellamme mitä hienoin lahja kestävälle kehitykselle ja tuleville sukupolville olisi puhtaampi Itämeri. Itämeren pelastaminen vaatii ennen kaikkea johdonmukaista toimintaa.
Itämeren rantavaltioilla on pitkä yhteistyön historia. Tunnemme toisemme ja olemme oppineet yhdessä käsittelemään asioita ja etsimään ratkaisuja pulmiin. Vuosien mittaan alueelle on kehittynyt runsas Itämeri-toimijoiden joukko – hallitusten välisistä ja monikansallisista elimistä aina kaupunkien, alueiden ja yksityisten muodostamiin järjestöihin, säätiöihin ja yhdistyksiin.
Itämeren alueen vakauden ylläpitäminen ja vahvistaminen on Suomelle tärkeä kysymys. Suomi on sitoutunut toimimaan koko Itämeren alueen poliittisen, taloudellisen ja ympäristöyhteistyön kehittämiseksi.
Euroopan unioni valmistelee parhaillaan omaa Itämeri-strategiaansa. Strategian on määrä valmistua kuluvan vuoden aikana, Ruotsin EU-puheenjohtajuuskauden aikana. Annamme Ruotsille täyden tukemme.
On tärkeää, että alueella on EU:n sisäinen strategia. Konkreettisten tulosten saavuttamiseksi on myös toimittava hyvässä yhteistyössä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Tämä pätee erityisesti Venäjään. Itämeren alueen yhteistyössä on huomioitava myös Norja sekä muut meren valuma-alueen maat, kuten Valko-Venäjä ja Ukraina.
Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikka tarjoaa meistä toimivan kehikon Itämeren alueella tehtävälle yhteistyölle. Pohjoisen ulottuvuuden kumppanuudet ovat jo tuottaneet hyviä tuloksia ja niitä tulisi kehittää ja hyödyntää jatkossakin.
Itämeri on tärkeä liikenneväylä energialle ja hyödykkeille. Esimerkiksi kahdeksankymmentä prosenttia Suomen ulkomaankaupasta kulkee meritse Itämeren yli.
Venäjältä Saksaan rakenteilla oleva kaasuputki Nord Stream on herättänyt vilkasta keskustelua Itämeren rantavaltioissa. Suomessa näemme hankkeen keinona parantaa Euroopan energiaturvallisuutta. Suomi tulee tekemään päätökset merellisen talousalueensa hyödyntämislupien osalta ympäristönäkökohtien perusteella.
* * *
Maailman mittakaavassa ilmastonmuutos on yksi kestävän kehityksen suurimmista haasteista. Yhdistyneiden kansakuntien Kööpenhaminan ilmastokokous järjestetään tämän vuoden joulukuussa.
Nykyiset talousongelmat eivät saa hidastaa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua. Maailmanlaajuista sopimusta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jokainen kansakunta voi tehdä osuutensa. On kuitenkin erittäin tärkeää, että kaikki suurimmat taloudet osallistuvat tehokkaasti maailmanlaajuisiin sitoumuksiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta myös kehitysmaiden mukanaolo on välttämätöntä.
Myös tasa-arvonäkökohdat on otettava huomioon toiminnassamme. Ilmastonmuutoksella on vakavimmat seuraukset köyhille, ja köyhistä 70 prosenttia on naisia. Auttamalla naisia selviytymään arkielämässä edistämme yleisiä kehitystavoitteita.
EU on julkistanut omat tavoitteensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja on valmis kunnianhimoisempiinkin tavoitteisiin, jos muut maanosat lähtevät mukaan. Ruotsi on jo ilmoittanut, että ympäristöasiat ja ilmastonmuutos ovat korkealla sen tulevan EU-puheenjohtajuuskauden asialistalla.
Ajankohtainen aihe on talouskriisi. Kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin heikkoudet ovat olleet tiedossa jo pitkään. Monet alan asiantuntijat ovat tästä varoittaneet. Myös Kansainvälisen työjärjestön, ILOn, Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissio totesi viisi vuotta sitten valmistuneessa raportissaan, että kansainvälistä finanssiarkkitehtuuria olisi nopeasti uudistettava. Tavoitteeksi asetettiin vakaa rahatalouden järjestelmä, joka edistää maailmanlaajuista kasvua, tarjoaa riittävän rahoituksen yrityksille ja vastaa työntekijöiden säällisen työn tarpeisiin.
* * *
Suurin osa tämän päivän turvallisuushaasteista on sellaisia, joita mikään maa ei kykene yksin hoitamaan. Ilmastonmuutoksen hillitseminen, tarttuvien tautien leviämisen estäminen, pakolaisuus, äärimmäinen köyhyys, ruokakriisi tai maailmanlaajuinen talouskriisi ovat kaikkia haasteita, joiden ratkaiseminen edellyttää laajaa kansainvälistä yhteistyötä. Meidän on oltava yhtenäisempiä ja toimittava yhteistyössä.