Suoraan sisältöön

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön avajaispuhe Suomalais-ugrilaisten kansojen VII maailmankongressissa Lahdessa 15.6.2016 - Suomen tasavallan presidentti: Puheet

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Puheet, 15.6.2016

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön avajaispuhe Suomalais-ugrilaisten kansojen VII maailmankongressissa Lahdessa 15.6.2016

Minulla on suuri ilo ja kunnia toimia tämän suomalais-ugrilaisten kansojen seitsemännen maailmankongressin suojelijana. Toivotan lämpimästi tervetulleiksi arvoisat Viron ja Unkarin kollegani, arvoisat ministerit Venäjältä ja Virosta, muut kutsuvieraat sekä erityisesti suomalais-ugrilaisten ja samojedikansojen järjestöjen varsinaiset edustajat ja tarkkailijat. Tämä on minulle samalla mieluisa tilaisuus osallistua jo toista kertaa Suomen tasavallan presidenttinä maailmankongressiin, joka neljän vuoden välein kokoaa sukukansojemme edustajia ympäri maailmaa.

Lahden Sibeliustalo ja kauneimmillaan oleva kesä täällä Vesijärven rannalla tarjoavat oivat puitteet kongressille, jonka teemana on osuvasti ”suomalais-ugrilaiset kansat – kohti kestävää kehitystä”. Kongressi tarjoaa erinomaisen tilaisuuden tarkastella kansojen tämänhetkistä tilannetta niin kielen, informaatioympäristön kehityksen, talouden ja ympäristön, kuin myös kansalaisyhteiskunnan ja muuttoliikkeiden näkökulmista.

Tässä maailmankongressissa eivät ole mukana ainoastaan Suomen, Viron, Unkarin ja Venäjän lukuisat suomalais-ugrilaisia ja samojedikansoja edustavat kansalaisjärjestöt, vaan myös muissa maissa asuvien vähälukuisten tai uhanalaisten kieliryhmien kuten liiviläisten ja kveenien kansalaisjärjestöt. On ilahduttavaa, että kohtaamme Lahdessa sukukansojemme edustajia niin Keski- ja Pohjois-Euroopasta, Itämeren rannoilta kuin myös laajalta Venäjältä aina sen pohjoisimpia alueita myöten.

Suomalais-ugrilaiset kansat elävät maailmassa, jossa suuret valtakielet hallitsevat kansainvälistä mediaympäristöä ja näin vähentävät pienten kielten ja kulttuurien elävinä säilymisen mahdollisuuksia. Suomalais-ugrilaisten kielten puhujia on kaikkiaan yli 23 miljoonaa, joka on sinänsä laaja joukko. Useat kieliryhmämme kielet ovatkin verrattain vahvoja, mutta monet pienemmistä suomalais-ugrilaisista kielistä ovat uhanalaisia ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. Tämän kongressin puitteissa tapahtuvan yhteistyön suuret haasteet liittyvätkin pienten kielten säilyttämiseen ja elvyttämiseen samoin kuin alkuperäiskansojen ja vähemmistöihin kuuluvien oikeuksiin liittyviin kysymyksiin.

Kunkin suomalais-ugrilaisen kansan ja sen kielen asema on erityinen ja historiallisen kehityksen tulos. Kielet muuttuvat jatkuvasti niitä käyttävien yhteisöjen mukana. Vuorovaikutus ja sen kautta tapahtuva uuden oppiminen ja uudistuminen on yksi merkki kielen elinvoimaisuudesta. Koulutus on keskeinen keino säilyttää ja kehittää alkuperäiskansojen  ja vähemmistöjen kulttuuria. Valtion toimet eivät kuitenkaan yksin riitä alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen kielten elvytyksessä, vaan tarvitaan myös muita aktiivisia toimijoita. Tällaisia elvytystoimia tarvitsee muun muassa karjalan kieli, jota Suomessa puhuu aktiivisesti vain noin 5000 henkilöä, mutta sitä ymmärtää huomattavasti suurempi määrä. Karjalan tasavallassa ja Tverin alueella karjalan kieltä taitavia on huomattavasti suurempi määrä.

Suomi viettää ensi vuonna itsenäisyytensä 100. juhlavuotta. Tarinamme kansana ja kulttuurina on kuitenkin paljon pidempi. Omaa menneisyyttämme ymmärtääksemme olemme aina kiinnittäneet huomiota myös sukukansoihimme. Tutkijoilla on tässä ollut erityinen rooli meille kaikille. Kunnia siitä, että olemme täällä tänään, kuuluukin niille lukuisille kielitieteilijöille, arkeologeille, kansatieteilijöille, maantieteilijöille ja muille tutkijoille, jotka ovat luoneet vankan pohjan laaja-alaiselle yhteistyöllemme.

Suomessa uraa uurtavaa oli Helsingin yliopiston ensimmäisen suomen kielen professorin M.A. Castrénin työ suomalais-ugrilaisten ja samojedikielten eli uralilaisten kielten tutkimuksen ja kansatieteen aloilla. Castrén työskenteli yhdessä Suomen kirjakielen kehittäjän ja kansalliseepoksemme Kalevalan luojan Elias Lönnrotin kanssa tekemällä vuonna 1842 yhteisen tutkimusmatkan Lappiin sekä Luoteis- ja Pohjois-Venäjälle tutkien sukulaisheimojen kieltä ja kansantapoja. Castrénin tutkimustyötä ovat jatkaneet monet kielen ja kulttuurin tutkijat Suomen lisäksi niin Venäjällä, Virossa kuin Unkarissakin. Olen iloinen siitä, että tämä tutkimustyö jatkuu elävänä maittemme yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa.

Teemme suomalais-ugrilaista yhteistyötä tietoisena menneestä, mutta tulevaisuutta varten. Maailma ympärillämme muuttuu vauhdilla. Tunnemme sen vaikutukset talouteen ja turvallisuuteen niin yksilöinä kuin kansakuntinakin. Tämän hetken kansainvälisten kriisien paljolti luomien muuttoliikkeiden valossa meidän on ehkä helpompi ymmärtää, että myös menneisyydessä on ollut muuttoliikkeitä, jotka ovat ajan saatossa johtaneet suomalais-ugrilaisten kansojen ja kielten tämänhetkiseen tilanteeseen. Globaalitalouden muutokset, kriisit ja konfliktit luovat uutta todellisuutta myös kielivähemmistöille. Tavoitteena ei voikaan olla olosuhteiden muutoksen pysäyttäminen, vaan muuttuvissa olosuhteissa menestyminen.

Nuorissa on tulevaisuus. Näin on tietysti myös suomalais-ugrilaisuuden tulevaisuutta rakennettaessa. Yhä verkottuneemmassa maailmassa vähemmistöjen kulttuuriin ja kieleen perustuvan identiteetin säilyttäminen on haastavampaa kuin koskaan aikaisemmin. Mutta vain nuorten mukanaan tuoman innon, uusien ajatusten ja toimintatapojen myötä voi myös suomalais-ugrilaisten kansojen nykymuotoinen, miltei neljännesvuosisataa vanha yhteistyö, jatkua ja kehittyä. Tässä yhteydessä haluan myös korostaa suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressin luonnetta kansalaisjärjestöjen välisenä yhteistyönä, jota osallistujavaltiot tukevat. Kansalaisten ja heidän järjestöjensä vapaa toiminta ja mahdollisuus yhteistoimintaan ovat vahva ja aito uutta luova voima.

Seuraava maailmankongressi järjestetään sovitun rotaation mukaisesti Virossa. Maailmankongressien järjestämisestä vastaavan konsultaatiokomitean päämaja on ollut Suomessa Suomi-Venäjä-seurassa. Haluan lausua lämpimät kiitokseni konsultaatiokomitealle niin tämän kongressin järjestämisestä kuin sinnikkäästä ja tuloksellisesta työstä maailmankongressiprosessin säilyttämisessä elävänä ja dynaamisena. Suuret kiitokset myös niille lukuisille kansalaisjärjestöille ja vapaaehtoisille, jotka ovat osallistuneet maailmankongressin järjestelyihin.

Hyvät ystävät ja sukulaiset,

avaan kongressin ja toivotan kaikille läsnäolijoille mielenkiintoisia ja tuloksellisia kongressipäiviä kesäisessä Lahden kaupungissa ja sen luonnonkauniissa ympäristössä.

Kiitos!

Tulosta
Tämä dokumentti

Päivitetty 15.6.2016

© Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi