Presidentti Martti Ahtisaaren avoin haastattelu

Jotkut haluavat estää presidenttiä hoitamasta tehtäviään

Presidentti Martti Ahtisaaren poikkeuksellisen laajasta haastattelusta on pääteltävissä, että määrätyt voimat vaikeuttavat presidentin työtä oli sitten kysymys EU:hun liittyvistä asioista, maakuntavierailuista tai alkoholinkäytöstä. Presidentti kommentoi Seuran Hannu Toivoselle myös huhua, jonka mukaan hänellä olisi vakava sairaus.

Herra presidentti, gallupit osoittavat, että EU-vastustus on Suomessa nousussa, eikä EU-jäsenyytemme olekaan kirkossa kuulutettu. Kommenttinne tähän EU:n kannattajana?

- Mikään ei ole varmaa, ennen kuin kansanäänestys on toimitettu. On harmi, että maatalouden epävarmuustekijä on vielä osin auki. Saadaan kuitenkin vielä selvyys, että yksityiskohdat pysyvät neuvotelluissa puitteissa.

Mitkä olisivat onnettomimmat seuraukset, jos jäämme EU:n ulkopuolelle?

- Tuntuisi samalta, kuin antaisi äänioikeutensa pois. Luopuisimme vaikuttamisoikeudesta omiin asioihimme ja kehitykseen, joka kuitenkin vaikuttaa meihin. Antaisimme muiden määrätä elämästämme.

- Eivätkä taloudelliset kehitysnäkymät EU:n ulkopuolella suinkaan parane. On olemassa ulkomaisia investoijia, jotka sanovat investoivansa Suomeen rahaa vasta tietäessään varmasti, että Suomi on EU:n jäsen. Jäsenyydellä on itseisarvonsa, se on merkki maailmalle, että noudatamme samoja pelisääntöjä.

Entä EU-jäsenyyden turvallisuusnäkökulma, joka jo historiankin valossa vetoaa ainakin osaan suomalaisista?

- Luulen, että siitä on puhuttu riittävästi, ei sitä pidä liikaakaan korostaa. Itselleni on vastenmielistä, että ihmisiä peloteltaisiin tekemään ratkaisunsa. Parempi on miettiä vaihtoehtoja. Jos päätämme jäädä ulkopuolelle, on tiedettävä, mihin ryhmään meidät sen jälkeen lasketaan.

- Emme kuitenkaan lähde etsimään EU:sta turvallisuustakeita. Suomi ei ole siinä mielessä uhattu. Toki turvallisuudesta silti keskustellaan kaiken aikaa, ei vähiten 1996 unionikonferenssissa, jossa puidaan ulko- ja turvallisuuspoliittisia järjestelyitä, jotka eivät ole niin pysyviä, etteikö niiden uudelleenarviointi olisi paikallaan.

- Kansakunnan olisi parasta olla mukana vaikuttamassa tuohon kehitykseen. Sikäli ulkopuolelle jääminen lisää ilman muuta Suomen turvattomuutta.

Voidaanko sanoa, että Suomella on historiallisesti ainutlaatuinen hetki päättää kohtalostaan itä-länsi -akselilla?

- Kuten kaikilla muillakin jäsenyyttä hakevilla samantyyppisillä mailla. Kylmän sodan kahtiajako on poissa. Tietysti vanha vastakkainasettelu on monella vielä takaraivossaan. Siitä ajattelusta on hyvin vaikea hypätä uuteen. Se, että mennään puun taakse piiloon, on mielestäni epävarma tapa ohjailla kehitystä.

Mitä ajattelitte, kun korkeimmillaan seitsemää prosenttia suomalaisista edustava maanviljelijöiden MTK asettui vastustamaan jäsenyyttä kokonaisen kansakunnan nimissä?

- Minulla on aika lailla myötätuntoa maaseutuväestöä kohtaan. On onnetonta, että neuvottelujen loppurutistus on heidän osaltaan vielä tekemättä. Se vaikeuttaa heidän kannanottojaan. Mutta mikäli heidän kantansa pysyy tällaisena silloinkin, kun neuvottelut pian saadaan kunnolla loppuun, niin silloin sympatiani heitä kohtaan on huomattavasti vähäisempi.

Mitä sanotte 15 miljardin lisälaskusta, jonka jäsenyys toisi Suomelle maataloudenkin tukia ajatellen?

- Se ei ole sitä luokkaa...

Niin, osa saadaan EU:lta takaisin, ehkä kolmasosa...

- Oleellisinta on muistaa, että viljelijät joutuvat sopeutumaan eniten. Ylimenokautena tämä vaatii hintansa. Alussa hinta on korkeampi, sitten se laskee. Mutta se on hinta elinkelpoisen maaseudun säilyttämisestä. On turha enää puhua, olisiko maaseudun sopeuttaminen pitänyt aloittaa aiemmin. Koska sitä ei aloitettu, se on tehtävä nyt.

- Ja pitää muistaa, että sopeuttaminen on edessä joka tapauksessa. Siksi oletan, että EU-jäsenyydessä maanviljelijät saavat enemmän tukea, koska EU:ssa heidän asioillaan on voimakas painoarvo.

EU-jäsenyyttä kuulee puolusteltavan työllisyydellä. Miten kommentoitte amerikkalaisen luottokelpoisuutta arvioivan Moody's Investorsin toteamusta, että EU-jäsenenä maataloutemme osuus bruttokansantuotteesta laskee 2,5 prosentista yhteen? Kun elintarvikeketjussa on mukana noin 350 000 suomalaista, niin eikö työttömien määrä kasva samassa suhteessa?

- Sillä ei ole mitään tekemistä jäsenyyden kanssa. Sama tulee eteen, on Suomi jäsen tai ei. Kysymys on siitä, saammeko tähän Euroopan Unionin tukea.

Moody's vertasi jäsenyyttä nykytilaan eli ETA-malliin, joka on Suomen vaihtoehto EU:n ulkopuolella.

- Uskon, että jäsenyys on tulevaisuutta ajatellen parempi vaihtoehto. Silloin juuri me saamme sitä tukea. Näin on tapahtunut esimerkiksi Tanskassa. Mitä työllisyyteen tulee, niin Moody's ei liene kiinnittänyt huomiota siihen, että uusia työpaikkoja on luotava kävi miten kävi.

Moody's arvioi myös, ettei EU liioin automaattisesti toisi Suomeen uusia investointeja.

- Mikään ei ole automaattista. Mutta totesivathan esimerkiksi merkittävät japanilaiset yritysmiehet Suomessa käydessään, että ennen ratkaisuja he odottavat, tuleeko Suomesta jäsen vai ei. Jäsenyydellä on paljon psykologista vaikutusta.

Mennään kiistaan EU-edustuksestamme, eli presidentti ja pääministeri, vai pelkkä pääministeri. Aletaanko jo olla valtataistelun asteella?

- Ei. Julkisuus on tehnyt kiistasta isomman kuin se onkaan. Itse en voi tehdä muuta kuin katsoa, mitä Suomen lainsäädäntö sanoo. Eli hoitaa presidentille kuuluvat tehtävät. Laki antaa presidentille jakamattoman vastuun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

- En pidä onnellisena sitä mielikuvaa, että Suomen ja ulkomaailman suhteissa olisi jotenkin jaettu vastuu. Haluan myös irrottaa keskustelun omasta persoonastani. Katson vain puitteita, joissa joudun toimimaan.

- Enkä suinkaan ole muuttamassa käytäntöjä. Keskustelu on kääntynyt oudoksi siinä mielessä, että muka haluaisin muuttaa jotakin.

Mikäli Suomea EU:ssa edustaisivat sekä presidentti että pääministeri, niin eikö presidentin sisäpoliittinen valta kasvaisi, kun Eurooppa-neuvoston kokouksissa ruoditaan enemmän sisä- kuin ulkopoliittisia kysymyksiä?

- Ei kasvaisi. Pääministerin toimialaan liittyvät asiathan valmistellaan pääministerin johdolla. Ulkopoliittiset kysymykset ovat eri juttu.

- Esimerkiksi Korfun huipputapaamisessa viime kesänä jaoimme tapaamiset luontevasti eri ministereiden ja edustajien kesken.

Onko presidentti huolissaan, että hänen ylitseen yritettäisiin kävellä?

- Ylitseni ei ole niin helppo kävellä! Arvovaltakysymyksillä ei ole tässä mitään sijaa. On vain lähdetty ajamaan huolettomasti muka uudistusta miettimättä lainkaan, mitkä ovat seuraukset. Tehtävänjako voisi mennä mielikuvissa sekaisin. Että presidentille esimerkiksi jäisi kahdenväliset suhteet, mutta kansainvälisissä yhteyksissä olisikin vain pääministeri. Se olisi kaikkein huonoin ratkaisu.

Mitä äsken mainittu merkitsisi, jos eteen tulee odottamaton ulkopoliittinen tilanne?

- Olisi epäselvää, kenen puoleen käännytään.

- Sisäpoliittisestihan asiat ovat hallituksen vastuulla. En todellakaan näe, miten presidentin valtaa siellä siis lisättäisiin. Samanaikaisestihan ollaan yksituumaisesti leikkaamassa esimerkiksi presidentin nimitysoikeuksia - millä muuten on minun kannatukseni - sekä lainsäädännön vahvistamiseen tulevia kysymyksiä ja esitysten tekoa. Presidentin valtaoikeuksia halutaan vähentää. En ymmärrä, miten presidentin sisäpoliittinen valta tällöin lisääntyisi.

Oletteko presidenttinä niin määrätietoinen sen tähden, että teidät, toisin kuin edeltäjänne, on valittu suorassa kansanvaalissa?

- Olisin käyttäytynyt näin joka tapauksessa. Ei kai minua pidä moittia siitä, että pyrin hoitamaan hallitusmuodon minulle määräämiä tehtäviä?

Oliko sitten viittauksellanne siihen, että puolueet edustavat vain kymmentä prosenttia kansasta, yhteys tähän suoraan suomalaisilta saamaanne valtakirjaan?

- Se oli kommentti siitä, että valtuudet ovat puolueiden valituilla henkilöillä. Periaatteessa kansalaiset valitsevat yksilöitä, eivät niinkään puolueita. Mutta kyllä puolueita tarvitaan.

- Ehkä kysymys on siitä huolestani, että puolueilla olisi avautumisen paikka. Jotkut niistä ovatkin avautumassa ja hyväksymässä piiriinsä varsin löyhällä kytkennällä toimivia henkilöitä.

Lausuntonne ei siis kieli ensisijaisuudestanne?

- Ei missään muissa kuin hallitusmuodon määrittelemissä yhteyksissä.

- Olen muuten jäänyt miettimään sitä, että annettaessa presidentille nimitysoikeus esimerkiksi valtion virkoihin oletetaan kuitenkin, että hänen pitää tehdä niin kuin hallitus edellyttää. Mikä oikein tällainen oikeus on - tällöinhän se pitäisi ottaa presidentiltä pois. Mihin presidenttiä siinä tarvitaan?

- Jos presidentti sen sijaan käyttää sitä valtaa ja harkintaa, joka hänen oikeuteensa liittyy, niin silloin sanotaan, että presidentti on epäparlamentaarinen.

Muistuttaa skitsofreniaa?

- Ei minulla olisi eräissä tapauksissa mitään vastaan, että hoitakoon hallitus vain. Mutta tämä on todellinen ongelma. Jos kerran presidentillä on määrättyjä tehtäviä ja oikeuksia, niin tähän täytyy myös sisältyä oikeus käyttää hänelle kuuluvaa valtaa.

Miten tähän kipeään pisteeseen ollaan tultu?

- En tiedä sen kipeydestä, minun mielestäni se ei ole millään tavoin ylivoimainen. Onhan selvää, että istuva presidentti pyrkii aina tukemaan hallitusta mahdollisimman pitkälle, molemminpuolista yhteistyöhalua edellyttäen.

- Eduskuntaa ajatellen ymmärrän hyvin, että siellä halutaan lisää vaikutusmahdollisuuksia. Ennenhän eduskunta jätettiin taka-alalle. Sieltä pulppuaa nyt halu vaikuttaa asioihin.

Entä puolueet, vastaavatko ne enää tarkoitustaan kansalais- tai kansanliikkeinä?

- Niin kauan, kun ei muita liikkeitä tule. Puolueitten kautta kanavoituu kansalaisten valinta. Mutta aina tulee joitain uusia liikkeitä, vihreät on siitä esimerkki.

Onko kansa vieraantunut puoluepolitiikasta?

- Kansalaiset lähtevät vielä onneksi vaaliuurnille. Yli 80 prosentin osallistuminen on hyvä merkki.

Ovatko puolueet vieraantuneet kansasta?

- Nämä ovat niitä heittoja pohjalta ovatko ihmiset vieraantuneet elämästä. Mutta jotain täytyy tehdä, jos poliitikkojen arvostus ei ole sen suurempaa, kuin mitä se on. Täytyy miettiä demokraattisen järjestelmän kehittämistä.

- Toisaalta kipeiden ratkaisujen aika ei tee päättäjän asemaa helpoksi. Jos joutuu ajamaan tiukkaa politiikkaa, se vaikuttaa äänestäjien käyttäytymiseen.

Kipeät ratkaisut vain jatkuvat?

- Niin, me emme ole vielä nousseet pahimmasta suosta, päinvastoin. Vaikka kasvua ja prosentteja on ennustettu tälle ja ensi vuodelle, se ei ratkaise tilannetta. Edessä on kova

Miltä presidentin silmin näyttää, kun etuja leikataan ja veroja nostetaan samaan aikaan?

- On ymmärrettävä, että on perusremontin aika. Edellytykset on luotava uudelleen, jotta hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset tekijät voidaan säilyttää. Hevoskuuri vaatii kaikkien osallistumista. Emme saa päästää yhteiskuntaa siihen, että tulee lappu luukulle, emmekä enää saakaan lainaa.

Joku pakenee paineitaan lenkkipolulle, joku olutlasin ääreen. Mihin presidentti pakenee?

- Saunaan niin usein kuin pääsen. Mutta en minä ongelmia pakene. Pelaan golfia, käyn kulttuuritapahtumissa, joista pidän siinä kuin maakuntamatkoistakin. Tai jalkapallo- ja jääkiekko-otteluista.

Olette sanonut, ettette erikoisesti pidä ravuista: entä rapujuhlista?

- Niissäkin tässä virassa on pakko käydä. Neljissä olen ollut syyskesästä, parit ovat vielä edessä. Mukavia tilaisuuksia, kuten rapujuhlat yleensä.

Onko viimein mahdollista kuulla, mitä kohutuilla illallisilla todella tapahtui?

- En missään tapauksessa ryhdy siihen. Minulla ei ole velvollisuutta lähteä kommentoimaan yksityistilaisuuksista esitettyjä juoruja. Muussa tapauksessa joudun terrorin kohteeksi.

- Jos jotkut tai joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyi (kertoi tapahtumat julkisuuteen, toim.huom.), niin se osoittaa huonoa makua ja nähdäkseni poliittista tarkoituksenmukaisuutta. Ajoitus oli sen mukainen.

Onko siinä ajojahdin makua?

- Ei ajojahdin, mutta tarkoituksenmukaisuutta kyllä.

Ketkä ovat asialla?

- Tuohon en lähde, enkä edes mieti sitä. Mutta en voi välttyä siltä, mitä sanoin.

Onko presidentin luottamusta käytetty väärin?

- Siihen en puutu, en ollut tilaisuuden isäntä. Sanon vain, että illanvietto oli mukava ja että esimerkiksi pääministeri Carl Bildtille ja itselleni tarjoutui hyvä tilaisuus keskusteluun.

Oliko presidentti rapujuhlissa yksityishenkilönä vai presidenttinä?

- Eihän presidentin titteli mihinkään häviä, mutta mistään virallisesta edustustilaisuudesta ei ollut kyse. Pidän Bildtiä ja muita ruotsalaisia läsnäolijoita lähinnä hyvinä ystävinäni.

Suhteiden hoito Bildtin kanssa ei siis ole vaikeutunut alkoholin takia, kuten on kuullut väitettävän?

- Ei varmasti. Ihmettelen niitä motiiveja, joita tähän huhukampanjaan osallistuvilla ihmisillä on.

Saanko kysyä suoraan: missä määrin käytätte alkoholia?

- Oikeastaan minun ei pitäisi vastata... Mutta voin nyt vastatakin. Jos tavallisiin suomalaisiin verrataan, niin luullakseni alkoholinkäyttöni on hyvin vähäistä. Normaalioloissa emme käytä alkoholia kotona edes ruokajuomana, poikkeuksena ehkä sunnuntai, jolloin otamme lasin viiniä.

- Virallisissa edustustilaisuuksissa sitten puitteiden edellyttämällä tavalla. Ei minun suuni tuohesta ole, mutta esimerkiksi painon vartiointi vaatii myös juoman suhteen kurinalaisuutta. Niin paljon kuin saunaoluista pidänkin, pakko ne on jättää minimiinsä.

Tuleeko koskaan mieleen, kuinka presidentti Kekkonen sai kaikessa rauhassa - lehdistönkin vaietessa - telmiä ja kallistaa lasia viimeiseen mieheen?

- Nyt näemme, miten yhteiskunta on kehittynyt.

Parempaan vai huonompaan suuntaan?

- Se jääköön jokaisen mietittäväksi.

Presidenttikin on inhimillisine piirteineen ja heikkouksineen

vain ihminen?

- Jos tässä väittäisi olevansa yli-ihminen, niin sitten olisi väärässä tehtävässä.

Minkälaisin tuntein ajattelette presidentikautenne alkua?

- Voittopuolisesti myönteisin. Olen saanut liikkeelle työllisyystyöryhmän, EU-kysymystä on hoidettu hyvin, maakuntavierailuni ovat olleet hyödyllisiä. Toivoisin tosin, että voisin käydä vaikkapa sunnuntaisin elokuvissa, mutta se ei nähtävästi käy.

Elokuvissakäynnistäkin nousi kerran häly...

- Niin, yhden kerran kävin, ja kelat menivät sekaisin koneenkäyttäjältä, jota kohtaan tunsin suurta sympatiaa.

- Vaimoni voi kyllä yhä livahtaa, hänen elämänsä ei ole yhtä rajoittunutta.

- Niistä lieveilmiöistä vielä sen verran, että jotkut nähtävästi käyvät vaalikampanjaa koko ajan.

Kuinka suuri tuki ja turva presidentillä on rouvastaan Eeva Ahtisaaresta?

- Minulle on ollut aina tärkeätä, että perhesuhteet ovat kunnossa. Tarkoitan vaimoani ja poikaani. Olemme yhteinen kokonaisuus.

Suomen valtionvelka on vuoden sisällä ryöstäytymässä lähelle 400 miljardia markkaa. Toiveita sen lyhentämisestä ei ole. Samaan aikaan maassa on 500 000 työtöntä. Mitä ajattelette tästä noidankehästä?

- Se asettaa ne rajat, missä toimitaan. Emme voi elää siten, että budjetti on 200 miljardin paikkeilla ja valtion tulot puolet siitä. Ei yksityinen ihminenkään voi elää niin.

- Taloudellisesta kasvusta huolimatta joudumme nyt katsomaan, mihin meillä todella on varaa.Voidaanko kansalaisten selkänahasta vielä ottaa?

- Kansahan tätä yhteiskuntaa pitää pystyssä. Toivottavasti velkaantuminen kuitenkin loppuu tunnelin päässä, ja työttömyysluvut laskevat vuosituhannen lopulla. Mutta se merkitsee hikeä ja kyyneleitä. Alkava nousu ei missään nimessä tiedä löysempää talouspolitiikkaa.

Onko optimismiin mitään syytä?

- Siinä tapauksessa, jos pääsemme kansalliseen sopuun uuden pohjan luomisesta.

Jos Suomi ei mene EU:hun, niin lähtevätkö esimerkiksi korkeasti koulutetut nuoret maasta?

- Jos ei ole työtä, niin onhan sitä jostain löydettävä.

Miten kommentoitte, että presidentin ympärillensä luomaa kabinettia on kuvailtu jonkinlaiseksi vastavedoksi maan hallitukselle?

- Spekuloijien mielikuvitus on vauhdissa. Ja vain joukko ihmisiä avustaa presidenttiä hänen jokapäiväisten rutiiniensa hoidossa! Ne, jotka eivät halua, että presidentillä tällainen joukko on, haluavat aktiivisesti estää presidenttiä hoitamasta tehtäviään. Ainoa muutos entiseen on, että saimme ulkoministeriöltä lainaksi kaksi virkamiestä ja yhden sihteerin sekä perustimme lehdistöavustajan viran. Lisäksi on kaksi adjutanttia, kuten ennenkin. Ei tällaisen väen luulisi mullistavan valtasuhteita.

Ei pitäisi tulla epäluuloiseksi?

- Siihen liittyy tarkoituksenmukaisuutta. Kommentoijan lausunnoista voi aina lukea, mistä hän tulee.

Entä presidentin työllisyystyöryhmä?

- Ymmärrys aloitettani kohtaan lisääntyy, tajutaan, että yritetään helpottaa ratkaisuja. Tässäkään ei kilpailla kenenkään kanssa vaan päinvastoin kytketään toiminta työvoimaministerin työhön. Uskon, että parempaa ryhmää on vaikea koota.

Kokemuksenne myös maakuntavirailuista ovat myönteisiä?

- Ne ovat minulle tarpeellinen henkireikä, kun muuten liikun lähinnä Mäntyniemen ja Valtioneuvoston väliä. Ilman maakuntavierailuja olisin kuin vankilassa. Haluan tätä yhteyttä ja keskustelua ihmisten kanssa heidän omassa ympäristössään. Mielestäni on kohteliasta käydä ihmisten luona.

- Mutta kritiikkiä esitetään tästäkin. Ei vaadi suurempaa älykkyyttä havaita, mistä kritisoijat tulevat.

Lopultakin, mistä he tulevat?

- On nähtävissä tiettyjä lähteitä. Pelätään kai, että käyn jo kampanjaa seuraavaa kuusivuotiskautta varten. Jätän moisen omaan arvoonsa. Minulle kysymys on viranhoidosta.

Kun Venäjä veti joukkonsa Virosta, oliko Suomella jokin rooli asian edistämisessä?

- Me vain tarjosimme kesällä Virolle ja Venäjälle puitteet keskusteluun. Rohkaisimme osapuolia ratkaisuun, joka lopulta tietysti riippui niistä itsestään. Ansio sopimuksesta kuuluu Lennart Merille ja Boris Jeltsinille.

Onko vastaavalle odotettavissa jatkoa?

- Aina silloin, kun on tarpeen. Kun se on myös meidän kannaltamme tärkeätä.

Näettekö yhtään valoa Venäjän suunnalla?

- Hallituksen ja presidentin yhteistyö on parantunut, inflaatio laskenut, pääomat kotiutuvat - hyviä merkkejä vaikeuksien keskellä.

Taas kerran, miten on Karjalan laita?

- Meillä ei ole vaatimuksia, mutta voimme keskustella, jos niikseen tulee.

Saanko vielä kertoa huhusta, joka kaupungilla kiertää? Sen mukaan tasavallan presidentillä olisi sokeritauti - onko niin?

- Kiinnostavaa - minun tietääkseni ei ole! Sokeriarvoni ovat hyvässä kunnossa.

HANNU TOIVONEN