TASAVALLAN PRESIDENTIN PUHE SUOMEN AKATEMIAN 25-VUOTISJUHLASSA 15.2.1995

Haluan esittää teille, arvoisat uudet akateemikot, sydämelliset onnittelut. Harvinaisen arvonimen myöntämällä olen voinut välittää teille Suomen kansan kunnioituksen ja kiitollisuuden elämäntyötänne kohtaan. Samanaikaisesti akateemikon arvonimi voi olla vain kahdellatoista suomalaisella tieteenharjoittajalla. Myös ulkomaalaisille akateemikon arvonimeä myönnettäessä on noudatettu pidättyvää linjaa. Näin on voitu korostaa poikkeuksellisen suuria ansioita vaativalla tutkijan uralla.

Akateemikon arvonimien myöntäminen antaa minulle tilaisuuden muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on, että Suomi tukee omien lahjakkuusreserviensa kehittymistä. Historian kuluessa suomalaisten keskuudesta on noussut kansainvälisesti ansioituneita naisia ja miehiä lähes kaikilta inhimillisen elämän alueilta. Joskus on vain näyttänyt siltä, että juuri älyllisesti vaativissa tehtävissä erityistä lahjakkuutta ei ole haluttu tukea yhtä varauksettomasti kuin poikkeuksellisia yksilöitä joillakin toisilla arvostetuilla aloilla.

Kun haluamme rakentaa Suomen tulevaisuutta tiedon ja osaamisen varaan, on erityisesti huolehdittava siitä, että kaikissa koulutuksen ja oppimisen vaiheissa suomalaiset voivat kehittää itseään omat mahdollisuutensa täysimääräisesti hyödyntäen. Ihmisten erilaisuuden kunnioittaminen ja huomioonottaminen ei ole ristiriidassa tasa-arvoon tähtäävien ihanteiden kanssa.

Lähes kaikilla aloilla huipulle pääseminen vaatii sitkeää ja määrätietoista työtä, mutta tieteellinen työ on erityisen pitkäjänteistä toimintaa. Sama vaatimus tulee asettaa myös tutkijoiden työtä tukevalle ja edistävälle tiedepolitiikalle. Kansainvälisesti vertailukelpoisten tutkimusolosuhteiden turvaaminen lahjakkaimille tutkijoillemme ja heidän ryhmilleen on eräs Suomen Akatemian tärkeimmistä tehtävistä. Tätä tehtävää suorittaessaan Suomen Akatemialla on keskeinen rooli, kun Suomi rakentaa tulevaisuuttaan maailmassa, jossa tiedon tasolla kilpaillaan yhä kiivaammin.