Olemme kokoontuneet
tänne Osloon kunnioittamaan Israelin pääministeri
Jitzhak Rabinin muistoa. Sekä Oslo että Rabin ovat
muodostuneet lähes synonyymeiksi Lähi-idän
rauhanprosessille.
Jitzhak Rabin oli
mies, jonka ensi katsomalla olisi voinut ajatella
joutuneen kulkemaan pitkän tien sotilaasta
rauhannobelistiksi. Lähemmällä tarkastelulla
Rabinin uran punaiseksi langaksi kuitenkin hahmottuu
halu luoda Lähi-idästä alue, jossa Israel voi
tuntea olonsa turvalliseksi eikä uhatuksi.
Vuosikymmenen alussa hän havaitsi tilaisuuden
tulleen, ja hänen hallituksensa ryhtyi
neuvottelemaan rauhasta naapuriensa kanssa.
Me uskomme, että
Rabinin ja presidentti Arafatin valitsema tie on
ainoa kestävä tie. Toivon heidän saavutustensa
rohkaisevan myös muita poliittisia johtajia
valitsemaan rauhan. Se vaatii rohkeutta, kuten
Rabinin esimerkki osoittaa, mutta on pitkällä
aikavälillä ainut kestävä tie.
Olemme iloksemme
voineet nähdä viime aikoina edistymistä
Lähi-idän rauhanprosessissa. Vuosien tauon jälkeen
on nyt rauhanprosessin kaikilla raiteilla todellisia
mahdollisuuksia edetä.
Israelin uusi hallitus
on pääministeri Barakin sanoin vannonut jatkavansa
Rabinin merkitsemällä tiellä. Tähän
pääministeri Barak myös sai selkeän mandaatin
valitsijoiltaan. Sanat ovat muuttuneet myös teoiksi.
Palestiinalaisten ja Israelin allekirjoittama muistio
Sharm-el-Sheikhissä syyskuun alussa on osoitus
osapuolten kyvystä ja halusta viedä prosessia
eteenpäin omin voimin. Se oli hyvä merkki
neuvotteluiden jatkon kannalta.
Pysyvään
rauhansopimukseen kuuluvat vaikeimmat kysymykset
jätettiin tarkoituksella myöhempää ratkaisua
varten. Nyt tuo ratkaisun aika on lähestymässä.
Oslossa 1993 ajateltiin, että tässä vaiheessa
osapuolilla olisi usean vuoden kokemus luottamuksen
rakentamisesta. Tällä saralla on kuitenkin vielä
vuosiksi tehtävää.
Vetoamme osapuoliin,
jotta ne jatkaisivat valitsemallaan tiellä
mahdollisista vaikeuksista ja pysähdyksistä
huolimatta. Alueelliset ongelmat ovat pitkällä
aikavälillä ratkaistavissa vain paikallisesti.
Ulkopuoliset voivat auttaa, mutta keskinäistä
luottamusta eivät muut kuin neuvotteluosapuolet voi
saada aikaan.
Eurooppa ja Lähi-itä
ovat jo vanhalta ajalta lähtien muodostaneet
yhtenäisen kulttuuri- ja kauppavirtojen alueen.
Olemme erottamaton osa tätä yhteistä aluettamme.
Lähi-idän tapahtumat ovat suuressa määrin myös
Euroopan kiinnostuksen kohde ja seuraamme kehitystä
tarkkaan.
Meillä on yhteisiä
alueellisia tavoitteita: rauha, vakaus ja kehitys. EU
on johdonmukaisesti ilmaissut tukensa
rauhanneuvotteluille ja tukee sitä
vastaisuudessakin. Olemme valmiit olemaan avuksi
siellä missä voimme.
EU jatkaa hyvien
palvelusten tarjoamista neuvotteluiden
edistämiseksi. Työskentelemme aktiivisesti
monenkeskisen yhteistyön hyväksi kaikilla sen eri
aloilla: monenkeskisellä raiteella ja etenkin
johtamassamme alueellisen taloudellisen kehityksen
työryhmässä, EU:n Välimeren alueen yhteistyönä
Barcelonan prosessin puitteissa ja
MENA-konferensseissa.
Uskomme Barcelonan
prosessin tuloksena syntyvän vapaakauppa-alueen
lisäävän keskinäistä kanssakäymistä ja
verkottumista. Vasta taloudellinen
keskinäisriippuvuus takaa - oman eurooppalaisenkin
kokemuksemme mukaan - pysyvän ja kestävän
rauhantilan.
Olemme kokoontuneet
tänne myös vahvistamaan sitoumusta rauhan
saavuttamiseen. Rauha on uudistusten ja tulevaisuuden
haasteisiin vastaamisen tie. Maat, jotka joutuvat
sijoittamaan suuren osan tuloistaan konfliktiin
varustautumiseen, eivät pysty rakentamaan
kilpailukykyistä tulevaisuutta vaan joutuvat
jättämään mahdollisuutensa käyttämättä.
Kattava ja kestävä rauha ei voi elää vain
sopimuksen muodossa paperiarkilla. Sen tulee ulottua
ihmisten ajatuksiin ja jokapäiväiseen elämään.
Kylmä rauha ei ole kestävää.
Myös Syyrian ja
Israelin välillä tarvitaan "rohkeiden miesten
rauhaa". Pääministeri Rabin ehti edetä
tällä tiellä pitkälle. Nyt olisi korkea aika
ottaa myös siinä uusia rohkeita askelia ja ryhtyä
suoriin neuvotteluihin. Vain siten voidaan epäluulot
häivyttää ja antaa rauhalle mahdollisuus.
Haluan nostaa vielä
lopuksi esiin yhden alueen vahvuuden. Lähi-idän
asukkaat ovat nuoria. Suuri osa heistä ei ole itse
kokenut sotaa ja suoria vihollisuuksia. Uudella
sukupolvella on mahdollisuus kasvaa lisääntyvän
kanssakäymisen sekä molemminpuolisen hyväksynnän
ja kunnioituksen ilmapiirissä. Nuorten avulla voimme
suunnata katseemme eteenpäin. Emme saa antaa neljän
vuoden takaisen salamurhaajan päästä
tavoitteiseensa, sillä hänellä ei ollut
tähtäimessään pelkästään pääministeri Rabin,
vaan myös edustamansa halu uudistua.
Päävastuu rauhan
rakentamisessa Lähi-itään on arabeilla ja
israelilaisilla, mutta haluan vakuuttaa, että
Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten
toimijoiden apu on tukenanne.
