TASAVALLAN PRESIDENTTI MARTTI AHTISAAREN

PUHE KÖÖPENHAMINASSA 07.09.1994

TANSKAN ULKOPOLIITTISESSA SEURASSA

SUOMI TIENHAARASSA

Pyydän saada kiittää kunniasta esiintyä Tanskan Ulkopoliittisessa Seurassa. Aikakautemme muutos on nopeaa ja yllätyksellistä. Tutkimustieto ja keskustelu ovat keinoja tämän kehityksen hallitsemiseen. Seuranne tunnetaan laajalti vahvasta panoksesta tässä työssä. Toivon Tanskan Ulkopoliittiselle seuralle parhainta menestystä.

Esitän tämän puheenvuoroni Suomen kannalta historiallisesti merkittävässä valintatilanteessa. Edessämme on runsaan kuukauden kuluttua kansanäänestys Euroopan unionin jäsenyydestä. Kysymys on neuvoa-antavasta äänestyksestä.

Kansanäänestys huipentaa pitkän prosessin Suomen eurooppalaisessa yhteistyössä. Vuosisadan mittainen kehityskaari tulee yhteen välivaiheeseensa. Mieleeni on tullut suuren suomalaiskirjailijan Väinö Linnan vaikuttava trilogia Täällä Pohjantähden alla. Teoksen sankarihahmo on maaton torppari Jussi Koskela. Vasta syyskesällä vuonna 1884 Jussi Koskela iski kuokkansa hämäläiseen suohon ja aloitti suonsa raivauksella sen yhteiskunnallisen kehityksen viimeisen vaiheen, talonpoikaiston vapautuksen ja työväenliikkeen nousun, joiden seurauksena Suomi saavutti itsenäisyytensä ja antoi suomalaisille mahdollisuudet luoda oman asemansa muun Euroopan vapaiden valtioiden seurassa.

Meille suomalaisille itsenäisyys ja kansamme vapaus lunastettiin myöhemmin raskain uhrin toisen maailmansodan sodissa. Vahvistamalla maamme kaikkinaista kansainvälistä asemaa yhteistyössä muiden Euroopan maiden kanssa lunastamme samalla kunniavelkaamme sotien uhreille ja veteraaneillemme.

Olen varma, että Suomen kansa on täysin tietoinen edessä olevan valinnan merkityksestä. Eurooppalainen integraatio on kehittynyt olosuhteiden pakosta, keinona estää paluu voimapolitiikkaan ja keinona vastatata maailmanlaajuiseen taloudelliseen kilpailuhaasteeseen. Euroopassa kansallisvaltiot ovat monissa kysymyksissä liian heikkoja yksikköjä etujensa ajamiseen. Tämän tosiasian edessä on taloudellisesta ja poliittisesta yhdentymisestä tullut keino ratkoa näitä kilpailukykyyn, työttömyyden alentamiseen, maatalouden sopeutukseen ja kehittämiseen sekä yhteiseen eurooppalaiseen turvallisuusyhteistyöhön liittyviä asioita yhteisesti Euroopan unionissa.

Suomessa on keskustelu unionin jäsenyydestä loppusuoralla. Vain perusasioihin pureutuva mielipiteenvaihto auttaa äänestysratkaisua punnitsevaa kansalaista. Onkin hyvin mieluisaa olla valtiovierailulla juuri nyt täällä Tanskassa, missä on jo parin vuosikymmenen kokemus yhteisön ja nyttemmin Euroopan unionin jäsenyydestä. Te voitte antaa tarvitsemiamme rehellisiä vastauksia moniin kiperiin kysymyksiin.

Suomi on maantieteellisesti suuri valtio, jonka elinvoimaisuuden yhtenä tekijänä on tulevaisuuteen uskova maaseutu. Myös suomalaisella maaseudulla laajasti uskotaan, että unionin jäsenyys on pitemmällä aikavälillä oikea askel, mikäli jäsenyyden mukanaan tuomia lyhyen aikavälin sopeutustoimia voidaan toteuttaa yhteisymmärryksessä Suomen hallituksen ja Euroopan unionin kanssa.

Tällä hetkellä maamme maa- ja metsätalousyrittäjien ja viljelijöiden piirissä on edelleen epävarmuutta siitä, mitä jäsenyyden merkitys merkitsee lyhyellä aikavälillä, koska neuvottelut EU:n komission kanssa ovat eräiden yksityiskohtien tulkintojen osalta edelleen auki. Toivomme, että epäselvyydet saadaan ratkaistua välittömästi.

On selvää, että myös viljelijäväestön kannalta jäsenyys unionissa on pitkällä aikavälillä turvallisempi ratkaisu. Kaikki Euroopan viljelijät joutuvat sopeutumaan maailmanlaajuisen kauppa-ja tullisopimuksen (GATT) luomaan uuteen kilpailutilanteeseen. EU:n yhteinen maatalouspolitiikka tarjoaa mahdollisuuden luoda linjan, missä kansallisiin erityispiirteisiin kiinnitetään tarpeellisesssa määrin huomiota.

Tanskan jäsenyys Euroopan yhteisöissä ja myöhemmin unionissa on muulle Pohjolalle nyt ehdottomasti etu ja voimavara. Tanska on ollut eräänlainen yhdysside Euroopan yhteisöön ja nyttemmin unioniin. Tanska on valmistellut menestyksellä Suomelle ja muille Pohjolan hakijamaille oivaa maaperää unionissa. Arvostamme tätä.

Kaikki pohjoismaat ovat viime vuosina läpikäyneet taloudellisesti vaikeita aikoja. Etenkin oma maani on kärsinyt suuresta työttömyydestä, jonka syyt ovat sekä kansainvälisen ympäristön muutoksissa, mutta ennen kaikkea maan rajojen sisäpuolella. Olemme kuitenkin Suomessa varsin yksituumaisia siitä, että vaikeuksista huolimatta tasa-arvoon, sosiaaliseen vastuuseen ja avoimeen kansanvaltaan nojaava pohjoismainen yhteiskuntamalli on ytimeltään hyvä malli myös tulevaisuudessa. Se on malli, jonka varassa voi hyvin osallistua myös maanosamme laajempaan yhdentymiskehitykseen.

Odotan, että alkaneella vuosikymmenellä Suomen ja Tanskan väliset suhteet kehittyvät yhä monipuolisemmiksi. Mikäli Suomen kansa hyväksyy liittymisen Euroopan unioniin, tulemme toimimaan yhdessä unionin jäseninä pohjoismaisten arvojen pohjalta. Näin unioni saa yhä selvemmin pohjoisen ominaispainon, mikä hyödyttää koko unionia ja koko Eurooppaa.

Euroopan unioni on kuitenkin maantieteellinen kokonaisuus, joka lähentää Välimeren EU-valtioita pohjoisiin jäsenvaltioihin. Unionin maantieteelliset alueet eivät ole toistensa kilpailijoita, vaan täydentäjiä.

Kulunut kesä oli Pohjolan kannalta monella tavalla merkityksellinen. Venäläisten joukkojen kotiuttaminen Virosta ja Latviasta tavallaan päättää lopullisesti toisen maailmansodan Itämeren alueella. Venäjän ja Baltian maiden johtajat ansaitsevat meidän kaikkien jakamattoman arvostuksen läpimurron aikaansaamisesta. Historian taakka oli suuri, mutta ei silti nujertava.

Edelläviittaamani yhteisymmärrys tavallaan symbolisoi viime vuosien turvallisuuspoliittista kehitystä Pohjois-Euroopassa. Nyt on siirrytty voimalla uhkailusta järkevään ja realistiseen ongelmien purkamiseen. Tällä tiellä on jatkettava, koska siitä hyötyvät kaikki alueen valtiot.

Itämeren alueesta on tulossa yhdistävä maantieteellinen alue. Tanskan panos Itämeri-yhteistyön kehittämisessä on ollut keskeinen, jopa ratkaiseva. Baltian maiden talouksien alkanut orastaminen selittyy monelta osin pohjoismaisten naapurien panoksella.

Itämeren piiriin kuuluvat myös Kaliningrad, historiallinen Königsberg ja Pietarin metropoli. On pidettävä huoli siitä, että nämä alueet kehittyvät luonnolliseksi osaksi Itämeren yhteistyöaluetta.

Venäjän kehityksestä on ymmärrettävästi olemassa edelleen hyvinkin erilaisia arvioita. Varmaan myös tässä kunnianarvoisessa seurassa. Venäjän kehitys on muun Euroopankin kannalta keskeinen turvallisuuskysymys. Kysymys ei ole vain Venäjän kehityssuunnasta, vaan myös kansainvälisen yhteisön kehityksestä kokonaisuutena, jossa Venäjä Euroopan unioni, Aasian nousevat talousjätit ja Yhdysvallat muodostavat keskeisiä vaikutusvalta- ja taloudellisen voiman keskuksia.

Venäjä palauttaa kansallista, orgaanista elinvoimaansa ja kiinteyttää yhteiskuntansa arvopohjaa. Terve kansallinen itsetunto kamppailee kuitenkin kansallisen shovinismin kanssa. Toisaalta markkinatalouden vaarallisin kokeiluvaihe on jäämässä taakse ja ensimmäiset makrotaloudelliset tervehtymisen merkit ovat näkyvissä.

Venäjä joka tapauksessa alueellistuu ja rakentaa aidommin federatiivisia valtiollisia rakenteita. Tämä prosessi näyttää vääjäämättömältä, koska nykyiset valtioelimet ovat kansanvaltaisesti valitut ja tukevat tätä yleiskehitystä. Venäjä on kokenut kovia eivätkä ongelmat väisty käden käänteessä.

Venäjästä on tullut entistä selvemmin yhteistyökumppani sekä maailman johtaville teollisuusmaille että Euroopan unionille. Suomen suhteet Venäjään ovat kehittymässä kaikilla tasoilla suotuisasti. Olen varma, että tämä lisää myös Euroopan unionin ja Venäjän välisien suhteiden syvyyttä, mikäli Suomesta tulee unionin jäsen.

Kylmän sodan kahtiajaon jälkeen olemme valtioina ja valtioiden yhteisöinä mukana valtaisassa muutoksessa. On syntymässä edelläviittaamallani tavalla useiden voimakeskusten maailmanjärjestys. Kuluvan vuosikymmenen aikana meidän on säädeltävä näiden keskusten välinen taloudellinen ja poliittinen kilpailu niin, että kilpailusta kehittyy yhteistyötä eikä voimapolitiikkaa. Tässä EU on hyvä ja kehittyvä väline vaikuttaa kehitykseen.

Pienemmätkään valtiot eivät voi välttää vastuutaan tässä uudessa tilanteessa. Ne eivät voi eristyä, vaan niiden on oltava mukana valtioiden integraatioyhteisöissä, mikäli ne mielivät menestyä, turvata etunsa tässä muutoksessa ja vaikuttaa kehitykseen. Itse asiassa jättäytymällä sivuun integraatiosta ne joutuisivat helpommin suurpolitiikan jalkoihin.

Euroopan unionin laajentuminen on siten maanosan turvallisuuden kannalta avaintekijä. Laajentuva unioni luo vakautta, tarjoaa toivoa pitkällä aikavälillä siitä, että maanosamme turvallisuudesta tulisi vakaa ja pysyvä asiantila. Euroopan unionin tulee nykyisen laajennuskierroksen jälkeen pyrkiä jatkamaan laajennusta. Mikäli EU:n laajennus pysähtyisi, Eurooppa saattaisi alkaa uudelleen jakautua. Se loisi epävarmuutta, myös Pohjolaan.

Euroopan uudet turvallisuusjärjestelyt ovat muotoutumassa. Tavoittelemme yhteistyöhön nojaavaa ratkaisua, joka syrjäyttää yksipuolisen sotilaallisen varustautumisen ja voimalla uhkailun. Euroopan unionin on mahdollista kehittää laaja-alaista turvallisuuspolitiikkaa koko maanosan hyödyksi. On edettävä vähittäin, mutta määrätietoisesti ja keskustellen. Keskusteluun on kaikkien valtioiden osallistuttava.

Kuluva vuosikymmen on kuitenkin kovien diplomaattisten ponnistelujen ja uudentyyppisten sotilaallisten konfliktien hallinnan aikaa. Kansainvälisen yhteisön valmiuksien puuttumisen seurauksena sota entisessä Jugoslaviassa laajeni tuhoisaksi tragediaksi. Meidän on kehitettävä kaikkinaista valmiuttamme kohdata tämä haaste. ETYKissä tämä tavoite on saanut arvokkaan ja kestävän ilmaisun, jota meidän on yhdessä edelleen kehitettävä.

Turvallisuus on yhä selvemmin sidoksissa demokratiaan, ympäristön tilaan ja taloudelliseen vapauteen. Euroopan unionin vastuu kasvaa maanosan yhteisen turvallisuuden lujittamisessa. Vahva talous liittyy suoraan Euroopan aseman turvaamiseen globaalisessa kehityksessä samoin kuin sen kykyyn heijastaa vakautta maanosan itäisiin osiin.

EU:n on kyettävä säilyttämään jäsenmaidensa kansalaisten luottamus. Se on EU:n elinvoimaisuuden tärkein ehto. Itse asiassa EU:n perustavoitteita ja olemassaolon perusteita tunnnetaan huonosti. EU on ehkä sittenkin liiaksi kehittynyt vain asiantuntijoiden yhteisönä.

On selvää, että Pohjolan valtioiden on kyettävä tarjoamaan aineksia unionin kehittämiseksi selkeämmin kansalaisten unioniksi.

Vuosisatamme on kallistumassa lopulleen. Sodat runtelivat pitkään meidän kauneimmat unelmamme, juuri täällä Euroopassa. Nyt olemme saaneet nauttia puolen vuosisadan ajan rauhan tilasta, vaikakin sen perusta on ollut monella tavoin epävakaa, epäoikeudenmukainen. Uusi aikakausi on kuitenkin jo alkanut. Rauhan perusteet ovat vahvistumassa ja oikeudenmukaisuus saanut jalansijaa kautta mantereen. Pienet valtiot eivät enää ole suurpolitiikan pelinappuloita, vaan yhteistyössä ne ovat saaneet pysyvän jalansijan maanosamme tulevaisuudesta päättävissä pöydissä.

Pohjoismaat ymmärtävät hyvin yhteistyön ja läheisen kanssakäymisen arvon. Nyt ponnistamme sen puolesta, että Pohjoismaiden yhteisö muodostuisi eurooppalaisen kanssakäymisen pysyväksi esimerkiksi.