Tasavallan presidentti Tarja Halosen esitelmä Columbian yliopiston World Leaders Forum –tilaisuudessa New Yorkissa 12.9.2005

(puheen kielenä englanti)

Minulle on suuri kunnia saada puhua World Leaders Forum –tilaisuudessa täällä Columbian yliopistossa.

On aina miellyttävää vierailla Yhdysvalloissa. Kahden viime viikon aikana ajatuksemme ovat keskittyneet Katrina-hirmumyrskyn tuhoihin. Haluaisin omasta puolestani ja Suomen kansan puolesta ilmaista vielä kerran osanottoni ihmishenkien menetyksen johdosta. Suomi osallistuu pelastustöihin tarjoamalla logistiikan asiantuntijoiden palveluksia ja muuta apua.

* * *

Maailmamme on yhteinen. YK on kiistatta kuluneina kuutena vuosikymmenenä osoittanut tärkeytensä. Tämän viikon huippukokouksen myötä olemme aloittamassa YK:n historiassa uutta lukua. Sen prologi kirjattiin jo vuosituhathuippukokouksessa, jonka poikkeuksellisen ilmapiirin muistan hyvin. Kokouksen puheenjohtajana kuuntelin tarkkaan sitä, mitä puhuttiin ja mitä luvattiin.

YK:n vuosituhatjulistus on todella perustavaa laatua oleva ja kauaskantoinen poliittinen sitoumus yhteistyöstä rauhan, turvallisuuden ja kehityksen hyväksi. Vuosituhatjulistus ja vuosituhattavoitteet hyväksyttiin yksimielisesti. Tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja niin niiden pitääkin olla. Ensisijainen tavoite on köyhyyden radikaali vähentäminen.

Vuoden 2002 YK:n Monterreyn kehitysrahoituskokous jatkoi vuosituhatkokouksen työtä kehityksen rahoituksesta päättämiseksi. Samana vuonna YK:n järjestämä kestävän kehityksen huippukokous Johannesburgissa liitti sosiaalisen ulottuvuuden ja ekologiset kysymykset yhteen.

Näitä poliittisia sitoumuksia ei ole tarvetta muuttaa, eikä tavoitteista ole tarvetta tinkiä. Keinoista tavoitteiden saavuttamiseksi on myös monin osin jo sovittu. Osana tätä työtä ILO asetti vuonna 2002 globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission etsimään keinoja oikeudenmukaisempaan globalisaatioon.

Paljon hyviä asioita on tapahtunut, mutta tavoitteiden saavuttamisen aikataulu on kuitenkin monilta osin jäljessä siitä, mitä vuoden 2000 vuosituhatkokouksessa odotettiin. Kuitenkin on kyse vain poliittisen tahdon muuttamisesta toiminnaksi ja täytäntöönpanoksi. Meillä on siihen mahdollisuudet, tiedot ja resurssit. Tavoitteista täytyy tulla luonnollinen osa "sisäpolitiikan" päämäärien toteuttamista ja kansallista demokraattista vastuuta. Samalla meidän on kuitenkin nähtävä tilanteen kansainvälinen ulottuvuus. Tämän takia globalisaatio on niin tärkeä asia.

Globalisaatio on mega-ilmiö, joka vaikuttaa ratkaisevasti kehitykseen ja ihmisten elämään kaikkialla maailmassa. Ihmisistä tuntuu, että heidän on hyvin vaikea vaikuttaa asioihin, jotka koskettavat heidän jokapäiväistä elämäänsä.

Komissiossa oli 24 jäsentä, joiden näkemykset olivat hyvinkin erilaisia. Heistä kolme oli amerikkalaisia, ja heidän näkemyksensä ja asiantuntemuksensa vaikuttivat työn lopputulokseen hyvin merkittävästi. Professori Joseph Stiglitz oli, kuten varmasti tiedätte, yksi heistä. Kaksi muuta amerikkalaista jäsentä olivat Yhdysvaltain entinen työministeri Ann McLaughlin Koronlogos ja Yhdysvaltain ammattiliittojen keskusliiton AFL-CIO:n puheenjohtaja John J. Sweeney. Vaikka komissio koostui ”ei-samanmielisistä” jäsenistä, se kuitenkin julkaisi yksimielisen raportin, ”Oikeudenmukainen globalisaatio: mahdollisuuksia kaikille”.

* * *

Maailmankomission viesti on kriittinen, mutta myönteinen. Globalisaatiolla on valtavat mahdollisuudet parantaa ihmisten elämänlaatua. Tällä hetkellä näitä mahdollisuuksia ei käytetä hyväksi täysipainoisesti. Hyötyjiä on liian vähän. Liian monet joutuvat kärsimään tai jäävät kokonaan globalisaation ulkopuolelle. Tämän takia globalisaatiota voi ja pitää uudistaa.

Maailmankomission raportin onnistuminen on osoittanut yhä vahvemmin, ettei pidä joutua ”yhden totuuden loukkuun”. Ihmiset käsittävät globalisaation hyvin eri tavoin riippuen heidän omakohtaisista kokemuksistaan. Ihmiset elävät arkielämäänsä osana paikallisyhteisöä ja kansakuntaa myös globalisaatiossa. Oikeudenmukainen globalisaatio merkitsee keskittymistä ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa.

Kansallisvaltiot ovat edelleen tärkeimpiä toimijoita globalisaatiossa, ja globaalin hallinnan laatu riippuu keskeisesti niiden toimista. Valtioiden tapa hoitaa omia asioitaan vaikuttaa siihen, kuinka ihmiset hyötyvät globalisaatiosta ja välttyvät sen kielteisiltä vaikutuksilta. Ihmisoikeuksia kunnioittava, vahva demokraattinen oikeusvaltio, jossa noudatetaan hyvää hallintoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, luo lujan pohjan ihmisten omalle toiminnalle. Kansalaisjärjestöjen ja kansalaisliikkeiden on myös tuettava tätä, ja niiden on voitava toimia täysivaltaisesti. Myös yrityksillä tulisi olla globalisaation edistäjinä oma yhteiskuntavastuunsa globalisaatiokehityksessä.

Kansallisvaltion rinnalle tarvitaan alueellista yhteistyötä – kuten Euroopan unioni tai vastaavat yhteisöt Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa – ja globaalia yhteistyötä. Kansallisvaltioiden sitoutuminen monenvälisyyteen, yleismaailmallisiin arvoihin ja yhteisiin päämääriin sekä niiden herkkyys ymmärtää rajat ylittävien toimintojen vaikutuksia ja solidaarisuustahto ovat ehdottoman tärkeitä globaalin hallinnan laatutekijöitä.

Uskon, että vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden tehokas toimeenpano edesauttaa kehitysmaita myös pääsemään mukaan globalisaatioon. Ja toisinpäin. Tehokkaampi hallinta ja oikeudenmukaisemmat säännöt tekevät globalisaatiosta keinon saavuttaa YK:n vuosituhattavoitteet.

* * *

Jokaisella maalla ja alueella on oma historiansa, eikä yksittäistä mallia voi suoraan siirtää toiseen maahan. Kehityksen perustekijät ovat kuitenkin samoja niin pohjoisessa kuin etelässäkin, niin kehitysmaissa kuin kehittyneissäkin maissa — kuten olemme YK:ssa todenneet.

Miten tämä kaikki sitten toimii käytännössä? Otan tästä esimerkiksi oman kotimaani. Viidessäkymmenessä vuodessa Suomi on noussut köyhästä ja syrjäisestä maasta vauraaksi ja vakaaksi yhteiskunnaksi. Pohjoismaisen hyvinvointimallimme perustana on sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Olemme panostaneet terveydenhoitoon, koulutukseen ja tasa-arvoon. Suomi ja muut Pohjoismaat sijoittuvat usein kärkisijoille kansainvälisissä vertailuissa, koskevat ne sitten kilpailukykyä, julkisen talouden tasapainoa, koulutusta, miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, köyhyyden vähentämistä, korruption vähäisyyttä tai kestävää kehitystä. Pohjoismaiden hyvinvointimalli on osoittautunut oikeudenmukaiseksi ja kilpailukykyiseksi.

Jäsenyys Euroopan unionissa merkitsee Suomelle taloudellista ja poliittista turvallisuutta. Keskinäinen yhteistyö auttaa yksittäisten jäsenvaltioiden menestymistä. EU:ssa pyritään kasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistamiseen sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla. Tavoitteet on kirjattu Lissabonin strategiaan. Tämä strategia on yksi malli kunnianhimoisesta alueellisesta yhteistyöstä, jolla voidaan edistää globalisaation parempaa hallintaa. Valitettavasti EU:n jäsenvaltiot eivät ole toimeenpanneet strategiaa kaikin osin tehokkaasti tai ajallaan. Tämä on meille tulevaisuuden haaste, johon on vastattava.

* * *

Maailmankomission tehtävänä oli paneutua ennen muuta siihen, miten globalisaation seuraukset voidaan ottaa huomioon yhteiskuntapolitiikassa. Usein globalisaatiokeskustelu keskittyy vain taloudellisiin tekijöihin kuten kasvuun, inflaatioon, korkoihin, talouden sääntelyn purkamiseen tai markkinoille pääsyyn. Työ on avainasemassa köyhyyden poistamisessa, ja niinpä työllisyys on myös nostettava globaaliksi tavoitteeksi. Ihmisarvoinen työ, jolla ihminen voi elättää itsensä ja perheensä, ei ole liikaa vaadittu. Liian monille ihmisille tämä on kuitenkin vain unelma. Jo se, että systemaattisesti pohdittaisiin talouspoliittisten päätösten työllisyysvaikutuksia, voisi edistää tilannetta. Miesten ja naisten välistä tasa-arvoa on myös parannettava. Köyhyyden vähentämisessä ei voida edetä ellei naisten asemaa paranneta, ja niinpä tasa-arvon valtavirtaistaminen kaikessa toiminnassa on keskeinen ja kiireellinen tavoite.

Politiikan pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus ovat keskeisiä keinoja globalisaation kielteisten vaikutusten hallitsemisessa. Kansainvälisten järjestöjen on oltava valmiit yhteistyöhön ja toistensa vahvuuksien hyödyntämiseen. Tarkoitan tässä esimerkiksi tarvetta parantaa kaupan säännösten ja kehitystyön tavoitteiden yhteensovittamista.

Olemme vuoden verran keränneet palautetta maailmankomission raportista, ja olen ollut myönteisesti yllättynyt siihen kohdistuneesta kiinnostuksesta ja valmiudesta keskustella sen suosituksista. Uskon, että raporttimme on muuttumassa osaksi prosessia, jossa globalisaatio tehdään oikeudenmukaiseksi ja kaikille mahdollisuuksia luovaksi.

Afrikan Unionissa komissiomme suositukset on otettu osaksi globalisaatiotyötä. Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus on keskeisessä asemassa myös EU:n asialistalla. Viime joulukuussa YK:n yleiskokous hyväksyi yksimielisesti päätöksen ottaa komission raportti yhdeksi huippukokouksen perusasiakirjaksi. Lisäksi aihe on tullut esiin niin Maailmanpankissa kuin OECD:ssäkin.

Raportti on raportti. Meidän on keskityttävä luomaan keinoja ja prosesseja, joilla globalisaatiota voidaan uudistaa ja sen suuntaan vaikuttaa. Suomi ja Tansania ovat yhteistyössä muiden samanmielisten hallitusten kanssa käynnistäneet Helsinki-prosessin, joka huipentui Helsingissä viime viikolla pidettyyn konferenssiin. Konferenssin avainviestinä oli, että on saatava aikaan monenkeskistä yhteistyötä kestävien ratkaisujen löytämiseksi maailmanlaajuisiin ongelmiin. Helsinki-prosessin lopullinen tavoite on tuoda monenkeskinen yhteistyö pysyväksi globalisaation hallinnan osatekijäksi. Tansanian presidentti Benjamin Mkapa, joka oli kanssani komission rinnakkaispuheenjohtajana, osallistui konferenssiin kuten minäkin, ja panimme tyytyväisinä merkille, miten prosessi oli kehittynyt tähän mennessä. Tulevaisuudessa kaikki kiinnostuneet osapuolet ovat tervetulleita liittymään Helsinki-prosessiin.

* * *

YK on juuri nyt juhlinnan kohteena, mutta järjestö on samalla kriittisen arvion kohteena. Maailma on muuttunut, ja turvallisuusuhkat ovat erilaisia. YK:n peruskirja edustaa silti niitä arvoja, joilla voidaan säilyttää maailman turvallisuus, vakaus ja tasapainoinen kehitys. Kansainväliseen yhteistyöhön, jolla taataan kehitys, turvallisuus ja ihmisoikeudet, tarvitaan kaikkia maita, pieniä ja suuria. Kansainväliseen yhteistyöhön tarvitaan erityisesti Yhdysvaltoja maan poliittisen ja taloudellisen mahdin vuoksi.

Odotan hyvin paljon YK:n huippukokoukselta. Se on ainutkertainen tilaisuus antaa vuosituhattavoitteiden toteutumiselle ja YK:lle uutta elinvoimaa. Uskon edelleen, että voimme täällä tällä viikolla vahvistaa uskoa tulevaisuuteen ja että olemme valmiit avoimesti myöntämään ongelmat, johtuivatpa ne sitten tahdon puutteesta tai voimavarojen epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta. Oikeudenmukaisen kehityksen voimistamiseksi tarvitaan monenkeskisyyttä.

Lopuksi haluaisin vielä tämän yleisön edessä palata yhteen maailmankomission raportin tärkeään suositukseen. Politiikkatoimenpiteiden pitää perustua entistä parempaan tietoon globalisaation suuntauksista ja vaikutuksista sekä yksilöiden että yhteisöjen tasolla. Globalisaation parempi hallinta ja julkisen mielipiteen herättäminen vaativat entistä parempaa – ja myös sukupuolten tasa-arvoa herkemmin aistivaa – seurantaa, tutkimusta, politiikan arviointia ja järjestelmällistä raportointia.

Komissio kannusti kaikkia instituutioita ja verkostoja tekemään yhteistyötä ja sijoittamaan laajapohjaiseen yhteiseen tutkimukseen globalisaation sosiaalisesta ulottuvuudesta. Paikallisten, alueellisten ja kansainvälisten instituutioiden verkostot rakentavat valmiuksia, joita tarvitaan globalisaation monien eri puolien analysointiin.

Lopuksi haluaisin rohkaista teitä omilla tieteenaloillanne ja omilla laitoksillanne jatkamaan avointa ja kriittistä tutkimusta ja opetusta ja antamaan tietonne myös koko kansainvälisen yhteisön käyttöön. New Yorkissa sijaitsee monta maailman johtavaa akateemista keskusta, ja Columbian yliopisto on yksi niistä. Olette etuoikeutetussa asemassa maailman tiedeyhteisössä ja kannatte suurta vastuuta sen mukaisesti.