Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe pohjoismaisessa naisten yrittäjyys ja johtajuuskonferenssissa ”Att välja sin väg” Maarianhaminassa 13.8.2011

(muutosvarauksin; puheen kieli ruotsi)

Naisten ja miesten tasa-arvoiset osallistumismahdollisuudet nähdään yhä tärkeämpinä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Äskettäin Suomessa vieraili YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Kuten varmasti huomasitte, hän näkyvästi korosti naisten aseman parantamista. Pääsihteeri Ban muistutti, että naiset ovat puolet ihmiskunnasta, eikä heidän panostaan saa hukata.

Meillä Suomessa on tehty paljon työtä tasa-arvoisemman yhteiskunnan luomiseksi. Suomi on ollut joissain asioissa edelläkävijä, esimerkiksi perhevapaiden, päivähoidon, kouluruokailun ja äitiyshuollon suhteen. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunnan malli on auttanut työn ja perheen tarpeiden yhteensovittamisessa.

Työmaata tasa-arvon hyväksi riittää kuitenkin edelleen. Naisten osuus päätöksentekijöinä ei vastaa Suomessakaan osuutta väestöstä. Se ei myöskään ole suhteessa naisten koulutustasoon ja pätevyyteen. Yksilöitä kohtaan tämä on epäoikeudenmukaista, ja kansallisella tasolla se on resurssien tuhlausta.

Kokemusten mukaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen edellyttää lainsäädännön ja käytäntöjen muutoksia sekä asennemuutoksia, naisten tiedon lisäämistä ja naisten rohkaisemista. Tarvitaan siis laajaa ja monipuolista yhteiskunnallista työtä, jota ovat tehneet muun muassa kansalaisjärjestöt. Ja naisilta edellytetään tietoista omaa tahtoa hankkia kokemusta eri tehtävistä ja tuoda osaamisensa esiin.

Naisten ja miesten työssäkäynti on Suomessa lähes yhtä yleistä. Mutta paljoa pidemmälle työelämän tasa-arvo ei sitten ulotukaan. Naisten palkkataso ja eteneminen työelämässä on heikompi kuin miehillä. Näin huolimatta siitä, että naisten koulutustaso on hyvä ja tulee yhä paranemaan, kun naiset ovat nykyään enemmistönä yliopisto-opiskelijoista. Tuntuu siis siltä, ettei työelämä käytä koulutuksen tuloksia täysimääräisesti hyväksi. Pätkätyöt ja osa-aikatyöt ovat tyypillisempiä naisilla kuin miehillä.

Työmarkkinoilla segregaatio vähenee liian hitaasti. Jako naisten ja miesten töihin on monella alalla edelleen ilmeinen. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminenkaan ei ole mutkatonta, kun perhe-elämän velvoitteet eivät käytännössä jakaudu tasan miesten ja naisten välillä. Perheiden sisäiset roolit muuttuvat hitaasti.

Naisten ja miesten välisen palkkaeron tasoittuminen on edennyt kovin vaivalloisesti. Tällä hetkellä on muun muassa Suomen hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena naisten ja miesten palkkaeron kaventaminen enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Mahtaako tavoite toteutua? Ja joka tapauksessa 15 prosentinkin palkkaero on suuri.

* * *

Kaikesta huolimatta varsinkin julkishallinnon puolella on edistytty siinä, että naisten osuus johtajista on kohtalaisesti lisääntynyt. Talouselämän puolella tämä muutos tuntuu olevan hitaampaa ja asenteet vaikuttavat jäykemmiltä. Esimerkiksi naispuolinen toimitusjohtaja on edelleen aika harvinainen.

Suomalaisista pörssiyhtiöistä joka viidennessä on hallitus, jossa ei ole yhtään naista. Tilanne on parantunut viime vuosina elinkeinoelämän itsesääntelyn avulla. Siitä huolimatta hallituspaikkakiintiötkin ovat mielestäni harkinnan arvoinen vaihtoehto. Meillä Suomessa on kokemusta siitä, että tasa-arvolain julkishallintoa koskeva kiintiö on toiminut hyvin. Valtionyhtiöiden ja valtion osakkuusyhtiöiden hallituksissa naisten määrää on lisätty myös kiintiöin. Näissä yhtiöissä on varmasti ollut hyviä kokemuksia siitä, että yhtiön kannalta on eduksi, kun sen johto monipuolistuu.

* * *

Naisten yrittäjyydellä on Suomessa pitkät perinteet. Naisyrittäjien määrä on kasvanut, mutta miesten yrittäjyysaktiivisuus on edelleen kaksi kertaa suurempaa kuin naisten. Naisten yrittäjyys on usein ehkä lähtökohdiltaan varovaisempi mutta toisaalta varmempi kuin miesten yrittäjyys. Naiset alkavat yrittäjiksi usein kun heillä on jo pidempi kokemus kyseiseltä alalta. Lainan ottamisessakin naiset lienevät varovaisempia kuin miehet.

Yrittäjyyteen vaikuttaa myös työn ja perheen vaatimusten yhteensovittaminen. Se on yrittäjille haastavaa, ja esimerkiksi sijaisten saanti on varsinkin yksinyrittäjille vaikeaa.

Naisia tulisi eri tavoin kannustaa yrittäjiksi. Se on yksi keino saada hyvä koulutus ja osaaminen täyteen käyttöön. Yrittäjät myös työllistävät muita. Käytössä olevat rahoitusjärjestelmät ovat kuitenkin paljolti kohdistuneet miesvaltaisille aloille. Ei olekaan kysymys vain naisten osaamisesta, vaan siitä, ettei yhteiskunta ole riittävän kiinnostunut naisvaltaisista aloista, kuten esimerkiksi tekstiiliteollisuudesta.

Naisyrittäjistä yksinyrittäjiä on Suomessa lähes kolme neljäsosaa. Verkostoituminen on hyvä ratkaisu yksintyöskentelyn haasteisiin. Verkostoitumisen avulla voidaan jakaa hyvät ja huonotkin kokemukset, jakaa osaamista ja tukea toisia samassa tilanteessa olevia.

Uskon tämän konferenssin tarjonneen hyviä esimerkkejä ja malleja tasa-arvon parantamiseksi talouselämässä ja yrittäjyyden edistämiseksi. Tilaisuus on varmasti myös auttanut naisten keskinäistä verkostoitumista. Toivotan mitä parhainta menestystä tällaiselle toiminnalle ja tietysti teille kaikille onnea ja iloa työhönne.