Suoraan sisältöön

Suomen tasavallan presidentti: Tiedotteet ja uutiset

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Puheet, 2.6.2004

Tasavallan presidentti Tarja Halosen luento Rafael Landivar –yliopistossa Guatemalassa 1.6.2004

Minulle on suuri ilo ja kunnia vierailla Guatemalassa ja aivan erityinen ilo puhua tänään täällä arvostetussa Rafael Landivar yliopistossa. Kiitos kutsusta ja kiitos siitä, että olette näin monilukuisena tulleet kuuntelemaan pienen ja kaukaisen maan presidenttiä.

Vierailin edellisen kerran kauniissa maassanne helmikuussa 1998. Olin tuolloin Suomen ulkoministeri ja tein virallisen vierailun Guatemalaan. Vierailu teki minuun suuren vaikutuksen. Poliittisten keskustelujen lisäksi minulla oli mahdollisuus tutustua muun muassa Tikaliin ja Antiguaan, jossa pääsin ihailemaan Parque Centralin markkinoiden vilinää ja väriloistoa.

Tikalissa kiipesin Jaguaari – temppelin huipulle. Näkymä Tikaliin ja ympäröivään viidakkoon oli huikaiseva. Tikalista avautuu myös näkymä Guatemalan ja Keski-Amerikan häikäisevään historiaan ja sivistykseen. Sivistykseen ja osaamiseen, joka oli kukoistuksensa aikaan omaa luokkaa maailmassa.

Maya-intiaanit ja heidän kulttuurinsa ovat tuttuja myös suomalaisille. Toki on myönnettävä, että vain pintapuolisesti. Suomalaisten elävää kiinnostusta Maya-kulttuurin osoittaa, että vuonna 1997 Suomessa järjestettiin kaksi kansainvälisesti merkittävää näyttelyä Maya-kulttuurista. Näiden näyttelyiden yhteenlaskettu kävijämäärä oli yli 100 000. Tämä on paljon maassa, jossa asukkaita on vain vähän yli 5 miljoonaa.

Quiche – kansan pyhä kirja Popol Vuh on niin ikään jossain määrin tuttu suomalaisille. Popol Vuh – teoksen suomalainen kustantaja kuvaa teosta elävästi: ”Tarinoita maailman ja ihmisen luomisesta, jumalpoikien seikkailusta, hyvän ja pahan ikuisesta taistelusta. Popol Vuh on avain mayojen kadonneeseen kulttuuriin, kuten myös intiaaninäkökulma teologisiin peruskysymyksiin. Se on kulttuuristen arvojensa lisäksi jännittävä seikkailukokoelma, jossa pahat saavat palkkansa monien veristen ja vaiherikkaiden käänteiden jälkeen.” Ei ihme, että teoksesta on otettu Suomessa jo kahdeksan painosta.

Osa Popol Vuh’in suosiosta voi selittyä myös sillä, että suomalaisten rakastamaa omaa kansalliseepostamme Kalevalaa voisi kuvata samoin sanoin.

* * *

Suomen ja Guatemalan suhteet ovat tiivistyneet 1990-luvun puolesta välistä lähtien. Tuimme Guatemalan rauhanprosessia ja rauhansopimuksen solmimisen jälkeen yhteistyömme on tiivistynyt entisestään.

Toteutamme yhdessä UNDP:n (United Nations’ Development Program) kanssa täällä Rafael Landivar – yliopistossa laajaa ihmisoikeuksien opetusprojektia. Osana projektia on tuettu maya-naisten ihmisoikeuskoulutusta järjestämällä viikonloppukursseja vuoristoseutujen naisjohtajille.

Huhtikuussa alkaneella kaksikielisyyskoulutusohjelmalla parannetaan alkuperäisväestön mahdollisuuksia päästä korkeakouluopintoihin. Tätä kautta mayaväestöllä olisi entistä paremmat mahdollisuudet osallistua Guatemalan yhteiskunnan rakentamiseen kaikilla tasoilla.

Toinen uusi hankkeemme on Guatemalan ihmisoikeusasiamiesinstituution vahvistaminen. Vielä alkuvaiheessa olevassa hankkeessa liikkuva ihmisoikeusasiamiehentoimisto kiertää Huehuetenangon vuoristokyliä ja toimiston henkilökunta jakaa tietoa ja ottaa vastaan valituksia. Projektin jatkamisesta päätetään tästä vaiheesta saatujen kokemusten perusteella. Toivon sydämestäni, että kokemukset olisivat myönteisiä, koska mielellään tuemme oikeusasiamiehen työtä kansalaisten hyväksi.

* * *

Parlamentaarinen oikeusasiamiesjärjestelmä on viime vuosikymmenten aikana muodostunut kansanvallan, lakia kunnioittavan ja ihmisoikeuksia noudattavan yhteiskunnan tunnukseksi eri puolella maailmaa.

Oikeusasiamiesjärjestelmä syntyi Ruotsissa 1800-luvun alussa. Suomessa järjestelmä perustettiin 1900-luvun alussa toisena maailmassa. Virasto keskittyi aluksi valvomaan eduskunnan säätämien lakien noudattamista erityisesti kansalaisten kantelujen perusteella.1960-luvulta lähtien tämä perustuslaillinen projekti lähti Euroopasta valloittamaan maailmaa ja samalla se uudistui ja kehittyi.

Nykyään oikeusasiamiesjärjestelmä on käytössä erilaisissa muodoissa jokaisessa maanosassa, yhteensä yli sadassa maassa. Tietääkseni Guatemala oli ensimmäinen latinalais-amerikkalainen maa, joka perusti tällaisen viran jo 1980-luvun alussa. Lähes kaikki Latinalaisen Amerikan maat ovat seurannet tätä hienoa esimerkkiä. Tässä maanosassa oikeusasiamies on usein keskittynyt edistämään ihmisoikeuksia ja niiden noudattamista.

Euroopalle on myös tunnusomaista se, että hyvin toimivassa yhteiskunnassa tulee vapaan markkinatalouden ohella olla toimiva julkinen hallinto, joka takaa kansalaisille peruskoulutuksen ja mahdollisuuden yliopisto-opetukseen, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä yhteiskunnan laillisuuden ja turvallisuuden. Julkinen hallinto edistää näin käytännössä tärkeitä ihmisoikeuksia.

Viime vuosikymmeninä on Euroopassa julkista hallintoa arvosteltu ajoittain ankarasti liiallisesta laajuudesta ja kustannuksista sekä virkavaltaisuudesta ja hitaudesta. Keskustelun tuloksena julkista hallintoa on uudistettu ja kehitetty. Sen tehtäväaluetta tarkistettu ja sen hallintoa on kevennetty. Samoin sen toimintaa tehty joustavammaksi. Sen perustehtävä hyvien yhteiskunnallisten palvelujen tuottajana ei kuitenkaan ole muuttunut. Tärkeintä on ollut löytää oikea tasapaino yksityisen ja julkisen sektorin välillä siten, että voidaan turvata toimiva taloudellinen ja sosiaalinen yhteiskunta.

Käytännöllisesti katsoen kaikki Euroopan maat, mukaan lukien Venäjä, ovat jäseninä Euroopan neuvostossa. Järjestössä, joka ei liene teille yhtä tuttu kuin Euroopan unioni. Euroopan neuvosto ylläpitää ihmisoikeustuomioistuinta, joka käsittelee muun muassa jäsenmaiden kansalaisten ihmisoikeusloukkauskanteluja. Euroopan neuvostolla on myös oma ihmisoikeusvaltuutettu, joka seuraa ihmisoikeuskehitystä jäsenmaissa.

Euroopan unionin vuoden 1992 Maastrichtin sopimuksessa vahvistettiin, että Euroopan unionin tulisi edistää Kansalaisten Euroopan syntymistä. Tämän jälkeen vaatimukset EU:n oman hallinnon kehittämisestä avoimemmaksi ja palvelukykyisemmäksi vahvistuivat.

Oman maani, Suomen, tultua jäseneksi vuonna 1995 olemme toimineet EU:ssa nimenomaan hallinnon avoimuuden ja hyvien hallintomenettelyjen edistämiseksi. Suomi on lisäksi vaatinut, että Euroopan unioni liittyisi Euroopan ihmisoikeussopimukseen kuten kaikki sen jäsenmaat ovat tehneet.

Olen useissa yhteyksissä ollut aloitteellinen Euroopassa esiintyvien vähemmistökysymysten ratkaisemiseksi. Yksi kipeimmistä ihmisoikeuskysymyksistä on romaaniväestön asema Euroopan unioniin äskettäin liittyneissä jäsenmaissa. Erityisesti Euroopan Neuvoston piirissä toimitaan nyt tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Euroopan unionin hallinnossa on tapahtunut edistystä. Jos vielä neuvottelujen kohteena oleva EU:n perustuslakisopimus hyväksytään, se merkitsee edelleen myönteistä kehitystä. Euroopan unionin hallinto tulisi avoimemmaksi. Unioni voisi vihdoin liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja näin ollen alistua omalta osaltaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen valvontaan. Lisäksi Euroopan unionin oma Nizzassa joulukuussa 2000 julistettu perusoikeuskirja tulee oikeudellisesti sitovaksi sovellettaessa Eurooppa-oikeutta.

Euroopan unionin perusoikeuskirja sisältää erään uuden ihmisoikeuden: kansalaisten oikeus hyvään hallintoon. Tämä merkitsee sitä, että hallinnon tulee ratkaista kansalaisten asiat puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa noudattaen asiallista hallintomenettelyä. Tämä säännös, jota suomalaiset voimakkaasti kannattivat valmisteluvaiheessa, antaa Euroopan unionille mahdollisuuden säätä sitä itseään koskevan lain hyvästä hallinnosta. EU:n jäsenmaat ovat yleensä säätäneet vastaavat lait oman hallintonsa osalta.

* * *

Ehkä moni täällä mielessään pohtii sitä, mitä on avoin hallinto tai hyvä hallinto ja miksi se on niin tärkeää. Jacob Söderman, joka on mukana delegaatiossani täällä Guatemalassa, toimi vuosina 1995 - 2003 Euroopan unionin ensimmäisenä oikeusasiamiehenä sanoi kerran tehtyään lukuisia vierailuja unionin jäsenmaihin että:

”Eri maissa on erilaisia hallinnollisia perinteitä ja niiden hallinto saattaa erota toisistaan, mutta jäsenmaiden kansalaisten kanta on aina sama. He haluavat avoimen ja rehellisen, vastuullisen ja palvelukykyisen julkisen hallinnon.”

Entä mikä sitten on avoin hallinto? Mielestäni avoin hallinto on sellainen joka toimii niin, että kansalaiset tietävät, mitä se suunnittelee, mitä ja miksi se esittää tai päättää jotakin. Tällaisessa hallinnossa kansalaisilla tulee vielä olla yleinen oikeus tutustua julkisen hallinnon asiakirjoihin, ellei laissa ole säädetty poikkeusta esimerkiksi liikesalaisuuden, yhteiskunnan turvallisuuden tai ihmisen yksityisyyden suojaamiseksi. Näin kansalaiset voivat valvoa asianmukaisesti hallintoaan. Tämä valvonta on osaltaan vaikuttanut siihen että Suomi Transparency international järjestön selvityksissä on katsottu maailman erääksi vähiten korruptoituneeksi maaksi.

Julkinen hallinto ei voi suorittaa tehtäväänsä hyvin, ellei sillä ole kansalaisten luottamusta ja tukea. Euroopassa kokemuksemme on, että se on saavutettavissa mikäli hallinto koko ajan ja mahdollisuuksien mukaan etsii avoimempia ja parempia hallintotapoja.

Siihen aikaan kun maani kuului vielä Ruotsiin, osallistui suomalainen pappi Antti Chydenius Tukholmassa lakeja säätäviin säätyihin ja onnistui sitkeällä työllään ratkaisevasti vaikuttamaan siihen, että säädyt vuonna 1766 hyväksyivät perustuslakina voimassa olleen painovapausasetuksen, jolla sensuuri poistettiin ja säätyjen ja julkisten viranomaisten asiakirjat pääsääntöisesti määrättiin julkisiksi. Näin kansalaisille annettiin lakiin perustuva oikeus tutustua asiakirjoihin. Tämä asetus on edelleen pohjoismaisen yhteiskunnan avoimuuden perusta.

Chydenius oli monipuolinen ja aktiivinen valtiomies, joka kannatti vapaata kauppaa ja markkinataloutta. Lisäksi hän halusi edistää ihmisten luontaisten oikeuksien kunnioittamista. Ennen kaikkea hän uskoi sananvapauteen, koska näin kansalaiset saisivat parhaiten tietää oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Hän kirjoitti vuonna 1762:

”Onnellisen valtakunnan vapaus ei suinkaan ole siinä, että yhdellä tai toisella kansalaisella on joitakin erityisiä etuja, kun taas toiset tekevät työssä eräänlaisessa orjuudessa; vaan kun yhteiskunnan halvinkin alamainen saa onnellisen hallituksen alaisena yhtä vapain käsin kun ylhäisinkin etsiä yhteisen ohessa omaakin parastansa, silloin vasta puhuttakoon vapaudesta. Ja kun sellainen kansalaisten yhteinen vapaus on meidän pyhästi vannottujen perustuslakiemme tärkeimpänä silmänmääränä, on kaikkea sitä, mikä sitä loukkaa, pidettävä itse perustuslain rikkomisena. ”

Siinä meillä suomalaisilla on ollut unelmaa ja näkemystä vuosisatojen ajan.

* * *

Vuoden 1996 rauhansopimus loi pohjan ihmisoikeustilanteen parantamiseen, hyvän hallinnon kehittämiseen ja korruption kitkemiseen Guatemalassa. Kyseessä on pitkä muutosprosessi. Tulosten saavuttaminen edellyttää poliittisen johdon, hallituksen, kongressin ja virkamiesten sitoutumista uudistusten läpiviemiseen. Tuloksia ei saavuteta pelkillä käskyillä tai lakeja säätämällä. Yhtä lailla tärkeätä on kansalaisten oma toiminta ja hallinnon valpas seuraaminen.

Kokemuksemme Suomessa osoittaa, että koulutuksen takaaminen kaikille tytöille ja pojille, sekä oikeudenmukainen tulonjako edistävät hyvinvointia, sosiaalista koheesiota ja taloudellista kasvua. Yhteiskunnan palveluja voidaan kehittää vain jos yritykset ja kansalaiset osallistuvat verojen maksuun riittävällä tasolla. Veronkannon hyväksyttävyyden kannalta on kuitenkin tärkeää, että veronmaksajat tietävät miten yhteisiä varoja käytetään ja että he vaalien kautta voivat vaikuttaa siihen, mitä tarpeita niillä katetaan. Tärkeää on tietysti se, että varoja hoitavat kokevat kunniakseen olla rehellisiä.

* * *

Toisistaan kaukaisten maiden välisten suhteiden positiivinen kehitys on hyvä esimerkki globalisaation myönteisistä puolista. Internetin kautta maailma avautuu meille melkein jokaisessa maailman kolkassa. Voimme entistä helpommin tavata ja jakaa toistemme kanssa tietoa ja kokemuksia, vaikkapa hyvän hallinnon kokemuksista. Millään maalla ei nimittäin ole siinäkään monopoliasemaa, vaan meillä on kaikilla vielä oppimista ja kehittämistä.

Minulla oli suuri kunnia johtaa, yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa, Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asettamaa Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiota, joka julkaisi raporttinsa viime helmikuussa. Toteamme raportissamme muun muassa, että globalisaatio edistää yhteiskuntien avoimuutta, vapaampaa kaupankäyntiä sekä vapaata ajatusten ja tietojen vaihtoa. Globalisaation ansiota on myös, että alkaa orastaa uusi globaali omatunto, joka on herkkä köyhyydelle ja tasa-arvon puuttumiselle, naisten syrjimiselle, lapsityövoiman käytölle ja ympäristön tuhoutumiselle.

Toisaalta raporttimme toteaa myös, että nykymuotoisen globalisaation syvä ja itsepintainen epätasa-arvo ei ole eettisesti hyväksyttävää eikä poliittisesti kestävää. Maailman valtaenemmistön kannalta globalisaatio ei ole täyttänyt heidän oikeutettuja odotuksia kunnon työstä ja paremmasta tulevaisuudesta lapsilleen. Liian monet jäävät kokonaan paitsi globalisaation eduista ja kokevat vain sen negatiiviset puolet.

Globalisaation muuttaminen oikeudenmukaiseksi ja kaikki huomioon ottavaksi alkaa kansallisvaltiosta itsestään. Perusedellytys on, että kansallisvaltio on demokraattinen, kunnioittaa ihmisoikeuksia ja noudattaa oikeusvaltioperiaatetta.

Tarvitsemme toki myös parempaa ja oikeudenmukaisempaa kansainvälistä järjestelmää, jossa kehitysmaiden ääni kuuluu paremmin ja joka ottaa paremmin huomioon maiden erilaisen kehitysasteen.

Kiitän kiinnostuksestanne ja toivon päättäväisyyttä ja pitkäjänteisyyttä paremman huomisen luomiseksi koko Guatemalan kansalle!

Tulosta
Bookmark and Share
Tämä dokumentti

Päivitetty 1.6.2004

© 2012 Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi