Suoraan sisältöön

Suomen tasavallan presidentti: Puheet ja haastattelut

Suomen tasavallan presidentti
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
Puheet, 23.1.2012

Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe 200. maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla 23.1.2012

Copyright © Tasavallan presidentin kansliaMaanpuolustuskurssin johtaja eversti Kim Mattsson (vas.), tasavallan presidentti Tarja Halonen, puolustusministeri Stefan Wallin ja puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen 200. maanpuolustuskurssin avajaisissa Säätytalolla 23. tammikuuta 2012.Copyright © Tasavallan presidentin kanslia

Suomalaisen yhteiskunnan turvallisuudesta huolehtiminen ei suinkaan ole pelkästään sotilaallista toimintaa, vaan se kattaa kaikki yhteiskunnan alat ja toiminnot. Hyvällä varautumisella ja yhteisin ponnistuksin kansalaisten kohtuullinen hyvinvointi voidaan turvata vaikeissakin oloissa.

Uusimpana muistutuksena yhteiskuntaamme kohdistuvista yllättävistä häiriötilanteista olivat vuodenvaihteeseen myrskyt ja niiden aiheuttamat tuhot. Vahva riippuvuutemme sähköntuotannon ja -jakelun toimivuudesta tuli jälleen nopeasti ilmiselväksi. Vaikkei yhteiskunnan toiminta sinänsä järkkynyt, ei ole hyväksyttävää, että kymmenissä tuhansissa kotitalouksissa edellytykset normaalille elämälle katosivat moniksi päiviksi pitkien sähkökatkojen vuoksi. Ongelmia ilmeni myös matkapuhelinten toiminnassa. Tilanteesta selvittiin loppujen lopuksi eri viranomaisten ja yksityisen sektorin yhteistyöllä, mutta vakavat kehitystarpeet nousivat kyllä esiin.

Nyt alkava kurssi on järjestyksessään 200. maanpuolustuskurssi. Kurssien tehtävänä on vahvistaa kokonaisturvallisuutta ja kehittää sitä varten yhteistyörakenteita. Puolustusvoimat sai tehtäväkseen kurssien järjestämisen yli 50 vuotta sitten. Valtakunnallisilla maanpuolustuskursseilla on jo koulutettu noin 8 000 yhteiskunnan vaikuttajaa näihin kokonaismaanpuolustuksen asioihin. Oman kokemukseni mukaan näin syntynyt verkosto on monessa suhteessa hyödyllinen. Teidän kannattaa olla aktiivisia.

* * *

Viime syksynä aloitimme hallituksen kanssa seuraavan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelun. Työ saataneen valmiiksi ensi syksynä, mutta eduskunta on jo mukana prosessissa sinne perustetun kontaktiryhmän kautta. Pidän tätä selontekomallia hyvänä. Eduskunnan mukanaolo on myös välttämättömänä, kun kerran tehdään keskeisiä turvallisuuslinjauksia, joilla on vaikutuksia vuosikymmenten päähän.

Aikataulullisesti kiireellisin tehtävä – kuten julkisuudessakin on ollut esillä – on puolustusvoimauudistus ja siihen liittyvät ratkaisut. Niitä ei pidä tehdä irrallaan kokonaisuudesta, vaan niiden on pohjauduttava arvioon Suomen turvallisuustilanteesta sekä mahdollisista muutoksista ja uusista kehityssuuntauksista Suomen lähiympäristössä.

Globaali turvallisuusympäristö ja maailmantalouden kehitys ovat olleet voimakkaassa murroksessa. Meidänkin on otettava ne huomioon. Yksinapaiseksi kutsutusta kansainvälisestä järjestelmästä ollaan siirtymässä monien valtakeskusten aikaan. Yhdysvallat säilyy poliittisesti ja sotilaallisesti voimakkaimpana yksittäisenä maana, mutta nousevien talouksien vaikutusvalta – ja sitä kautta myös vastuu – globaalien ongelmien hallinnasta ja turvallisuuspoliittisista ratkaisuista kasvaa.

Demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen on vakaan ja rauhanomaisen kehityksen edellytys. Suomen kannattaa säilyttää asemansa aktiivisena osallistujana kansainväliseen yhteistyöhön ja vaikuttaa globaalin turvallisuuden luomiseen erityisesti YK:n kautta. Uskon, että maailmanjärjestön piirissä voimme tehdä tehokkainta yhteistyötä maailman tulevaisuuden kannalta keskeisissä kysymyksissä, kuten köyhyyden vähentämisessä, ilmastonmuutoksen torjunnassa ja laajemminkin kestävän kehityksen edistämisessä. Tämän vuoksi Suomi pyrkii nyt vuorostaan Pohjoismaiden yhteisehdokkaana YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi.

Suomen kannalta on merkitystä myös sillä, minkälaiseksi Euroopan unionin asema muotoutuu. Globaalissa mittakaavassa EU:n asema on vaarassa jopa heikentyä. Yhtäältä syynä ovat euroalueen velkakriisi ja sen aiheuttamat poliittiset ongelmat – ja eritahtinen esiintyminen. Lisäksi jäsenmaiden tahto toimia yhtenäisesti ulkosuhteissa on ollut vajavaista.

On Suomen etujen mukaista, että EU pystyisi säilyttämään vahvan kansainvälinen roolinsa. Eikä vähinten sen vuoksi, että viimeaikaisilla tapahtumilla Lähi-idässä, Iranissa ja Pohjois-Afrikassa on suora vaikutus Eurooppaan.

Suomen lähialueilla tilanne on pysynyt vakaana. Perinteistä sodan uhkaa ei ole. Erilaisia jännitteitä voi esiintyä – mutta näitä voidaan ratkoa perinteisen ulkopoliittisen kanssakäymisen kautta. Kasvavat turvallisuusuhat liittyvät todennäköisimmin ympäristökatastrofeihin, ydinturvallisuuteen, suuronnettomuuksiin ja kansanterveydellisiin riskeihin.

Venäjän paljon julkisuudessakin ollut asevoimien uudistamisohjelma ei johdu meistä eikä aiheuta meille välitöntä uhkaa. Kyseessä on vanhentuneen aseistuksen ja kaluston uusiminen. Mutta luonnollisesti seuraamme tarkasti kaikkien naapurimaidemme asevoimien kehittymistä ja painopisteitä – ja otamme huomioon meidän kannalta merkittävät muutokset.

* * *

Demokraattiseen järjestelmäämme kuuluu, että puolustusvoimat on valtiojohdon ohjauksessa. Valtiojohto kantaa vastuun merkittävistä puolustusvoimiin ja Suomen puolustusvalmiuteen liittyvistä kysymyksistä. Yleiset maanpuolustuksen periaatteet – muun muassa yleinen asevelvollisuus – sekä puolustusvoimien tehtävät on määritelty parlamentaarisessa prosessissa.

Puolustusvoimauudistuksen käsittely on aloitettu presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnan yhteiskokouksissa. On luonnollista, että uudistus herättää kiinnostusta ei pelkästään puolustusvoimien henkilöstön vaan laajemminkin kansalaisten keskuudessa ja tietysti myös median piirissä.

Eri ratkaisumallien käsittely on toistaiseksi vielä kesken. Aikataulut ovat sellaiset, että myös uusi tasavallan presidentti pystyy ja joutuu tutustumaan eri vaihtoehtoihin ennen ratkaisuja.

Kyse ei ole pelkästään hallituksen menokehysten toteuttamisesta tai säästämisestä tai varuskuntien lukumäärästä. Yleinen kehitys on johtanut siihen, että nyt tarvitaan laaja rakenteellinen uudistus, jotta puolustuksemme säilyy uskottavana ja kulut painottuvat tulevina vuosina tasapainoisesti eri alueille – toimintaan, materiaaliin sekä henkilöstö- ja kiinteistökuluihin.

Kun puolustusvoimien tehtävät säilyvät muuttumattomina ja ne on hoidettava vähemmällä rahalla, uudistustyö on haasteellinen. Mutta näin isossa uudistustyössä on myös mahdollisuus positiiviseen kehittämiseen.

Pidän perusteltuna parhaillaan vireillä olevaa varusmiespalvelusajan lyhentämistä 15 vuorokaudella. Muutos on sinänsä pieni. Samalla voidaan lisätä varusmiesten ja palveluksen suorittavien naisten kouluttajien määrää. Toivon sen parantavan koulutuksen sisältöä ja luovan kouluttajien ja koulutettavien välille kiinteämmän suhteen. Ehkä näin pystytään havaitsemaan aiempaa herkemmin palvelustaan suorittavien psyykkinen tilanne.

Varusmiesten mielenterveyskysymysten parempaan hoitamiseen on jo muutoinkin ryhdytty. Maavoimien puolella on aloitettu tätä varten tehostettu ohjelma. Puolustusvoimien lääkärivajeen kanssa on kamppailtu jo pitkään. Nyt tilanne on vähän parempi.

Kotiuttamisrahasta luovuttiin vuonna 1993 valtiontalouden heikon tilanteen vuoksi. Vaikka sen jälkeen on ollut taloudellisesti hyviäkin aikoja, ei kotiuttamisrahaa ole saatu takaisin. Puolustusministeriö ja monet muutkin tahot ovat nyt suhtautuneet periaatteessa myönteisesti kotiuttamisrahan palautukseen. Kotiuttamisraha vähentäisi siviiliin palaavien nuorten toimeentulohuolia ja ehkäisisi syrjäytymisriskiä.

Pidän myös tärkeänä, että ennakkoluulotonta varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen kehittämistä jatketaan siten, että niitä tarkasteltaisiin kokonaisuutena. Tässä tarkastelussa tulisi ottaa huomioon uudet uhkakuvat, joihin molempien palvelusmuotojen tulisi pystyä vastaamaan. Nykyistä vaativammalle siviilipalvelukselle on selvää tilausta. Molemmat palvelusmuodot on tarkoitettu tukemaan kokonaismaanpuolustusta ja parantamaan kriisivalmiuttamme.

Vanhan sanonnan mukaan ”kyllä kruunu pojistaan huolen pitää”. Se kuvastaa hyvin valtion vastuuta sotilaallisiin tehtäviin kutsutuista miehistä – ja nykyisin myös naisista. Vastuu toteutuu yleensä hyvin, mutta tarkistamisen varaakin on. Aiheellista huolta on kannettu esimerkiksi kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä vammautuneiden asemasta. Korvausturvan puutteet on korjattava ja riittävästä kuntoutuksesta on huolehdittava. Hankkeita tilanteen kohentamiseksi onkin saamieni tietojen mukaan jatkettu.

Puolustusvoimien ulkoinen kuva on muuttunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana sen myötä, että naiset ovat tulleet mukaan sotilashenkilökuntaan, vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja rauhanturvaajiksi. Nykyään tähän muutokseen on melko hyvin totuttu. Toivon sillä olevan myös laajempaa myönteistä vaikutusta.

Kyselytutkimuksessa kuitenkin monet naiset puolustusvoimissa kertoivat kokeneensa eriarvoista kohtelua (37 prosenttia naisista ja 23 prosenttia miehistä). Myös häirintätapauksia on ilmennyt. Häirintää oli kokenut 17 prosenttia naista ja 5 prosenttia miehistä. Ei välttämättä enempää kuin muualla: vertailuaineistossa muilta työpaikoilta häirinnästä mainitsi 16 prosenttia naisista – mutta silti yksikin tapaus on liikaa.

* * *

Olette aloittamassa tärkeän kurssijakson. Toivon, että teillä riittää aikaa, kiinnostusta ja ideoita suomalaisten turvallisuuden kehittämiseksi. Olen jo nyt siitä kiitollinen.

Toivotan teille antoisaa kurssia ja monia uusia tuttavuuksia.
 

Tulosta
Bookmark and Share
Tämä dokumentti

Päivitetty 24.1.2012

© 2012 Tasavallan presidentin kanslia Mariankatu 2, 00170 Helsinki, puh: (09) 661 133, Fax (09) 638 247
   Tietoa verkkopalvelusta   webmaster[at]tpk.fi