Koronavirus on muuttanut maailmaa. Virus on vaatinut uhreja ja tuonut surua. Talous on notkahtanut kaikkialla ja sen seuraukset ovat kanssamme vielä itse tautia pidempään.
Tilanne maailmalla menee edelleen huonompaan. Suomessa asiat ovat moniin maihin verrattuna paremmin, mutta samaa suuntaa mekin kuljemme. Erityisesti pääkaupunkiseudun tilanne on hälyttävä.
Nyt pitää muistaa: meistä jokainen on paljon vartija. Kyse ei ole vain omasta, vaan myös lähellä olevien turvallisuudesta. Viimeksi on kuultu, että tartuntoja leviää erityisesti perhepiirissä. Jostain se on kuitenkin aina tullut.
Tauti on joillekin tappava, joillekin lievä, joillekin siltä väliltä. Emme ennalta voi tietää miten virus kuhunkin meistä vaikuttaa. Kenen lapseen, vanhempaan tai isovanhempaan tauti iskee pahemmin. Ennen kaikkea taudin laaja leviäminen on vaaraksi riskiryhmille ja niihin kuuluu moni.
Noudatetaan siis ohjeita, maskeista käsienpesuun ja etäisyyden pitämiseen. Mutta ennen kaikkea tiedostetaan vaara ja pidetään se mielessä. Itsekuri ei ole kärsimystä – se pelastaa kärsimyksiltä.
Rajoitustoimiakin tarvitaan. Juuri nyt pääkaupunkiseudulla pohditaan ovatko nykyiset rajoitukset riittäviä. Asia on ensi sijassa alueen kuntien käsissä, mutta viime kädessä valtioneuvoston ratkaistavissa. Se tosin edellyttäisi valmiuslain käyttöönottoa. Parhaalta tuntuisi, jos ratkaisuja haettaisiin nyt yhdessä.