Tasavallan presidentti Sauli Niinistön avajaispuhe seminaarissa Ahvenanmaan demilitarisoinnista ja neutralisoinnista Maarianhaminassa 20. lokakuuta 2021

Arvoisat suurlähettiläät, hyvät naiset ja herrat, kära ålänningar,

Minulla on suuri ilo avata tämä seminaari tänään. Sääolojen vuoksi lentäminen Ahvenanmaalle oli mahdotonta. Valitettavasti en siksi voi olla fyysisesti kanssanne juhlistamassa sopimusta Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja puolueettomuudesta osana Ahvenanmaan itsehallinnon 100-vuotisjuhlaa.

**

Tasan sata vuotta sitten Italian, Latvian, Puolan, Ranskan, Ruotsin, Saksan, Suomen, Tanskan, Viron ja Yhdistyneen kuningaskunnan edustajat kokoontuivat Pariisiin allekirjoittamaan tämän merkittävän sopimuksen.

Ajan myötä Ahvenanmaan sopimuksen merkitys on vain kasvanut. Siitä on tullut Ahvenanmaan autonomiaa ja alueellista turvallisuutta ja vakautta merkittävästi tukeva tekijä.

Haluan onnitella lämpimästi Ahvenanmaan maakuntapäiviä tämän tapahtuman järjestämisestä. Seminaari ja sen arvovaltaiset vieraat ovat merkki sekä Ahvenanmaan että sopimuksen nauttimasta suuresta kansainvälisestä arvostuksesta.

**

Ahvenanmaan sopimuksen johdannon mukaan sopimus allekirjoitettiin, ”jotta saataisiin takeet siitä, etteivät nämä saaret koskaan tule aiheuttamaan vaaraa sotilaalliselta kannalta”.

Voidaksemme todella ymmärtää näiden sanojen synkän sävyn meidän on muistettava sopimuksen taustalla oleva historia.

Jo Krimin sodan aikana vuosina 1854-1856 saarista oli tullut polttopiste Euroopan laajuisessa konfliktissa, mikä johti saarten demilitarisointiin.

Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 kysymys Ahvenanmaan asemasta oli johtaa avoimeen konfliktiin Suomen ja Ruotsin välillä. Ratkaisu tähän ongelmaan löydettiin kansainvälisen yhteistyön avulla. Vasta perustettu Kansainliitto myönsi Suomelle suvereniteetin Ahvenanmaahan nähden vuonna 1921. Samalla Suomi sitoutui takaamaan Ahvenanmaalla ruotsinkielisen kulttuurin ja laajan itsehallinnon – samoin kuin historiasta kumpuavat puolueettomuuden ja demilitarisoinnin periaatteet, jotka kirjattiin kansainvälisinä takeina Ahvenanmaan sopimuksessa.

Tällä autonomian, puolueettomuuden ja demilitarisoinnin yhdistelmällä on ainutlaatuinen historia, joka johti ainutlaatuiseen ratkaisuun. Ratkaisuun, joka perustui – ja perustuu edelleen – avoimuuteen, diplomatiaan ja luottamukseen.

Se on myös ratkaisu, joka on vuosien saatossa osoittautunut kestäväksi ja pysynyt vahvana jopa myrskyissä.

Meidän kaikkien tulisi huomioida tämä vahva kansainvälinen sitoumus ylläpitää ja kunnioittaa Ahvenanmaan asemaa ja varmistettava osaltamme, että sopimusta tukevat periaatteet pysyvät vakaina myös tulevaisuudessa.

Voin tänään tyytyväisenä todeta, että kysymys, joka kerran uhkasi synnyttää konfliktin, on onnistuttu ratkaisemaan kaikkia hyödyttävällä tavalla.

Ahvenanmaa on elinvoimainen yhteisö, tärkeä ja rikastuttava autonominen osa Suomea. Se on myös yksi niistä monista silloista, jotka tuovat Suomea ja Ruotsia yhä lähemmäs toisiaan. Muistot uhkaavasta konfliktista kuuluvat kaukaiseen menneisyyteen.

Samalla on syytä muistaa, että sopimuksella on vahva pohja kansainvälisessä oikeudessa. Yleisemminkin – ei vain omalla alueella vaan myös globaalisti – tarvitaan sitoutumista kansainväliseen oikeuteen ja sääntöihin perustuvaan kansainväliseen järjestykseen.

Valitettavasti yhteisten periaatteiden noudattaminen ei aina ole itsestään selvää. Päinvastoin, kansainvälisen järjestyksen ja oikeudellisten periaatteiden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa työtä ja huolenpitoa.

Sopimuksella on vaikutusta myös Itämeren alueen ulkopuolella. Sääntöihin perustuva kansainvälinen järjestys ja monenvälinen järjestelmä on edellytys globaalille turvallisuudelle, ja Ahvenanmaan sopimus on osa tätä rakennelmaa.

Suomi on kaikilta osin sitoutunut ylläpitämään kansainvälistä oikeutta ja kansainvälistä turvallisuutta. Oikeudelliset periaatteet eivät kuitenkaan yksin riitä, vaikka ne olisivat kuinka vahvoja ja merkittäviä. Niitä tukevilla arvoilla – osapuolten halulla käydä ennakkoluulotonta vuoropuhelua, rakentaa luottamusta ja etsiä yhteisiä ratkaisuja – voi olla globaali merkitys.

Jos ja kun järjestys luhistuu, tai meiltä puuttuu keskinäistä luottamusta ja ymmärrystä, tarvitsemme vuoropuhelua. Varmistaaksemme aidon ja kestävän rauhan meidän on rakennettava uudelleen luottamusta.

Tästä syystä Suomi haluaa vahvistaa kansainvälistä järjestelmää ja yhteistä turvallisuuttamme. Tästä syystä meidän on elvytettävä Helsingin henki, vuoropuhelun henki, joka kasvoi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjasta, joka allekirjoitettiin Helsingissä lähes 50 vuotta sitten, vuonna 1975.

**

Ahvenanmaan sopimus on ollut ja on edelleen rauhaa vakauttava voima Ahvenanmaalla ja myös laajemmin Itämeren alueella. Se ei ole historiallinen sedimentti vaan elävä kokonaisuus – ja erittäin tarpeellinen järjestelmä Itämeren alueella.

Tänään keskustelemme sopimuksesta monista näkökulmista ja erilaisten näkemysten pohjalta.

Olen vakuuttunut siitä, että kun teemme tämän vuoropuhelun, yhteistyön ja luottamuksen hengessä, voimme ensinnäkin juhlistaa sopimusta sen ansaitsemalla tavalla ja toisaalta löytää uusia tapoja vahvistaa sopimuksen ja Ahvenmaan jatkuvaa menestystä.