Tasavallan presidentti Sauli Niinistön avauspuheenvuoro Meksikon senaatissa 26.5.2015

Minulle ja puolisolleni on suuri kunnia vierailla valtiovierailulla Meksikossa. Arvostan erityisesti mahdollisuutta saada käyttää puheenvuoro täällä Meksikon demokratian kehdossa, senaatin pysyvän komitean ja edustajainhuoneen juhlallisessa istunnossa. Presidentin tapaamisen ohella on tämä minulle matkamme kohokohta. Haluankin käyttää tilaisuuden hyväkseni välittääkseni teille viestin siitä kunnioituksen, ystävyydestä ja yhteistyön hengestä, jonka toivon maidemme välillä vierailuni myötä edelleen vahvistuvan.

Edellisestä, Suomen presidentin tekemästä valtiovierailusta on tänä vuonna tullut kuluneeksi jo yli 16 vuotta. Vuonna 1999 edeltäjäni Martti Ahtisaari tapasi Meksiko cityssä presidentti Ernesto Zedillon, inklusiivisen globalisaation vahvan kannattajan. Tuon tapaamisen jälkeen paljon on ehtinyt tapahtua, niin Suomessa kuin Meksikossakin.

Olemme tuon tapaamisen jälkeen nähneet globalisaation edelleen vain kiihtyneen, niin hyvässä kuin pahassa. Olemme myös todistaneet, kuinka Meksikon talous on kasvanut ja vapaan kaupan myötä kehittynyt.  Eikä ihme, sillä meksikolaiset tunnetaan kovina työntekijöinä. Tämä kasvu on työllä ansaittu.

Tuona aikana maidemme väliset taloudelliset suhteet ovat kukoistaneet; Suomen ja Meksikon välinen kauppavaihto oli viime vuonna lähes 550 miljoonaa euroa. Merkittävämpää on kuitenkin se, että tämä vaihto on edelleen kasvussa. Tätä taloudellista yhteistyötä voimme edelleen lisätä, vahvistaakin. Yhdistämällä Meksikon dynaamisuuden ja Suomen innovaatioympäristön voimme yhdessä saavuttaa vielä enemmän.

Suomen vahvuutena on ollut – ja sellaisena edelleen pysyy – koulutuksen laatu. Kaikkien ihmisten ilmainen tasapuolinen koulutus syntyperään ja varallisuuteen katsomatta on osoittautunut parhaaksi investoinniksi maamme hyvinvointiin. Tästä emme tingi.

Suomessa uskomme lisäksi innovaatioiden voimaan kilpailukyvyn parantamisessa. Suomi investoi tällä hetkellä noin 3,5 prosenttia BKT:sta tutkimukseen ja kehitykseen. Olen ymmärtänyt, että myös Meksikossa halutaan panostaa innovaatioihin ja koulutuksen laadun parantamiseen.

Olen tuonut mukanani vierailulle myös suomalaisia meriteollisuuden, energian, telekommunikaation, vihreän kaivostoiminnan, puhtaan teknologian ja koulutusalan yrityksiä. He ovat jo päässeet jakamaan kokemuksiaan meksikolaisten osapuolten kanssa ja hakemaan yhteisiä ratkaisuja. Suomalainen vientiorganisaatio Finpro ja ProMéxico allekirjoittivat eilen tärkeän yhteistyöasiakirjan, jonka tarkoituksena on lisätä taloudellista ja kaupallista yhteistyötä maidemme yritysten välillä.

Emme kuitenkaan elä pelkästään leivästä vaan myös kulttuurista. Myös kulttuurivaihto on maidemme välillä lisääntynyt.  Suomalaisesta kulttuurista Meksikossa ovat erityisen suosittuja olleet muotoilu, tiede ja arkkitehtuuri. Innostavana pidän erityisesti sitä, että kulttuurin aallonharjalla kulkevat nykyään nuoret yhteisine musiikkimakuineen ja elokuvamieltymyksineen. Meksikolaisten elokuvaohjaajien menestys ei ole jäänyt itseltänikään – vaikka en itseäni kovin vanhana pidä – huomaamatta.

* * *
Suomella ja Meksikolla on historiassaan yhteisiä piirteitä.  Meksikon perustuslaki säädettiin vuonna 1917, Meksikon vallankumouksen jälkeen. Samana vuonna Suomi itsenäistyi Venäjän keisarikunnan vallan alta, lokakuun vallankumouksen myllerryksessä. Kumpainenkin koimme sisällissodan, ja kumpikin opettelimme elämään jättiläisen kyljessä.

Meksikon presidentti Lázaro Cardenas osoitti Meksikon hallituksen ja kansan puolesta myötätuntonsa Suomen kansalle Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen talvisodan aikaan vuonna 1939. Kansamme arvosti tätä tärkeää elettä suuresti.

* * *
Puheeni alussa mainitsin globalisaation tuoneen mukanaan myös ongelmia, tätä haluan hieman valottaa palatessani jälleen nykypäivään ja sen haasteisiin. Perinteiset talouden alat ovat niin Meksikossa kuin Suomessakin saattaneet kilpailun kiristyessä taantua tai jopa hävitä kokonaan. Sopeutuminen on saattanut olla usein raskasta ja onpa eriarvoisuudenkin nähty paikoin lisääntyneen.

Meksiko on kuitenkin osoittanut, kuinka kykenevä se on tarttumaan ja vastaamaan vaikeisiinkin haasteisiin, uudistumaan ja kehittymään. Maanne 62. kongressissa hyväksyttiin 11 suuren mittaluokan reformia, vaikeitakin sellaisia. Nämä uudistukset eivät ole todiste pelkästään Meksikon toimintakyvystä, ne ovat todiste myös siitä, kuinka demokraattisilla mailla on edelleen valmius pysyä mukana kiihtyvässä kilpailussa, luopumatta demokratian perusarvoista, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Nämä ovat kumpainenkin merkittäviä saavutuksia.

Myös Suomessa olemme joutuneet teollisuuden rakennemuutoksen eteen. Hallitusneuvotteluja käyvät puolueet ovat kuitenkin jo osoittaneet olevansa valmiita kantamaan vastuutaan ja tekemään päätöksiä – vaikkakin kipeitä – varmistaakseen sen, että myös seuraavilla sukupolvilla on samat, hyvinvointivaltion tarjoamat mahdollisuudet. Teidän esimerkkinne ja toimintanne toimikoon myös tässä yhteydessä meille rohkaisuna!

* * *

Talous ei ole yhteisistä haasteistamme kuitenkaan ainoa, eikä välttämättä edes se suurin. Maailma, jossa elimme vuonna 1999, näyttäytyy meille tänään hyvin erilaisena kuin se missä elämme nykyään. Olemme tänään varakkaampia, mutta samalla myös haavoittuvaisempia. Euroopan laidoille on syntynyt väkivaltaisten kriisien kaari, joka ulottuu Ukrainasta Syyrian ja Irakin kautta Libyaan ja Jemeniin. Tapahtumat ovat edenneet nopeammin kuin mitä niihin on kyetty vastaamaan. Myös Afrikassa ja Aasiassa olemme joutuneet todistamaan vastakkainasettelun lisääntymistä, voimankäyttöä tai sillä uhkaamista. Samalla väärinkäsitysten ja onnettomuuksien riski kasvaa, huolestuttavaa vauhtia.

Kansainvälisen järjestelmän vakaus, joka on antanut niin paljon niin Meksikolle kuin Suomellekin on näiden tapahtumien myötä uhattuna. Huolestuttavana pidän erityisesti sitä, kuinka tulkinnat kansainvälisestä oikeudesta ja sen sitovuudesta ovat vesittyneet maiden ajaessa lyhytnäköisesti etujaan ja jopa vääristellessä oikeuden perusteita. Vastakkainasettelun lisääntyminen ei kuitenkaan palvele kenenkään meistä etuja. Yhteistä tulevaisuutta, Suomen ja Meksikonkin tulevaisuutta rakennetaan pystyttämällä siltoja, ei muureja.

Tätä rakentavaa yhteistyötä olemme todistaneet maidemme välillä erityisesti YK-foorumeilla, jossa kumpikin tavoittelemme toimivampaa ja oikeudenmukaisempaa tapaa vastata kansainvälisen järjestelmän kriiseihin. Olemme tehneet yhdessä työtä kansainvälisen asekauppasopimuksen puolesta (Convention on Small Arms Trade). Myös tuiki tärkeiden ihmisoikeuksien osalta olemme toimineet yhteistyössä, muun muassa edistäen alkuperäiskansojen ja vammaisten oikeuksia.

EU-Meksiko suhteissa Suomi on tehnyt osansa ja enemmänkin parantaakseen Euroopan unionin ja Meksikon yhteistyömahdollisuuksia. Myös ympäristöasioissa tavoitteemme ovat yhteneväiset; Cancunin ilmastokokouksen saavutukset ovat toimineet yhtenä merkkipaaluna valmistautuessamme Pariisin ilmastohuippukokoukseen. Vain toimimalla yhdessä voimme vastata tähän kenties aikakautemme merkittävimpään uhkaan.

* * *
Suuri meksikolainen kirjailija, Carlos Fuentes on sanonut, että kulttuuri muodostuu yhteyksistä, ei eroavaisuuksista. Erikoistua on yhtäkuin eristäytyä. ”Culture consists of connections, not separations: to specialize is to isolate”. Nämä viisaat sanat ovat viime päivien aikana palautuneet usein mieleeni, kun olen saanut mahdollisuuden tavata Meksikon korkeinta poliittista johtoa. Yhteyksien maailmassa on tullut entistä tärkeämmäksi keskittyä siihen mitä meitä yhdistää kuin valitella sitä mikä meitä erottaa. Meksikossa olen huomannut aitoa tahtoa näiden yhteyksien rakentamiseen.

Suomen ja Meksikon suhde on kahden itsenäisen, menestyneen ja demokraattisen maan suhde. Fyysinen etäisyys välillämme ei meitä erota, eikä estä meitä tätä suhdetta vahvistamasta. Etäisyys joka meitä aiemmin erotti, voi jopa tänä päivänä tarjota meille uutta perspektiiviä, sillä voimme nähdä miten kaukana meistä kohdataan ja vastataan samankaltaisiin haasteisiin. Voimme samalla nähdä miten samanlaisia pohjimmiltamme olemme, miten paljon meitä yhdistää tästä fyysisestä etäisyydestä huolimatta. – Vaikkakaan en panisi pahakseni jos pääsisin kylmimmän talven keskellä hieman nopeammin nauttimaan Meksikon auringosta ja siitä vieraanvaraisuudesta jota olemme täällä vierailullani saaneet nauttia.

* * *
Haluan kiittää teitä tästä mahdollisuudesta vierailla senaatin pysyvän komitean ja edustajanhuoneen juhlallisessa istunnossa, tämä on ollut minulle kunnia. Toivotan samalla teidät, arvon senaatin ja edustajainhuoneen jäsenet tervetulleeksi vierailemaan Suomessa, kääntämään tämän perspektiivin eduksenne omalta osaltanne. Suuret kiitokset!