Tasavallan presidentti Sauli Niinistön onnittelupuhe liittopresidentti Gauckille Ewald von Kleist -palkinnon myöntämistilaisuudessa Münchenin turvallisuuskonferenssissa 18. helmikuuta 2017

(puheen kieli englanti)

Olemme kokoontuneet tänä iltana juhlimaan hyvän ystäväni Joachim Gauckin uraauurtavaa työtä ja kunnioittamaan hänen merkittäviä saavutuksiaan. Haluan kiittää suurlähettiläs Ischingeriä ja Münchenin turvallisuuskonferenssia tästä päätöksestä. Se on jälleen kerran osoitus tämän arvostetun foorumin viisaudesta ja erinomaisesta harkintakyvystä. Palkinnon saajan ansiot ovat kiistattomat.

Hyvä Joachim, meillä on ollut kunnia astua virkaan lähes samanaikaisesti maaliskuussa 2012, vain muutaman viikon erolla. Tiemme presidenteiksi oli pitkä. Tuskin kumpikaan meistä osasi 1980-luvun lopulla aavistaa, mitä oli tulossa. Olin itse tuolloin vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja, ja lähinnä minua huolestutti se, tulisinko valituksi seuraavalle kaudelle.

Mutta Sinun tapauksessasi matka virkaan oli merkittävän erikoinen. Kartalta katsoen urapolku näyttää kovin yksinkertaiselta. Kirkosta, jota johdit Rostockissa, on matkaa Berliinin Bellevuen linnaan alle 250 kilometriä. Mutta ennen kuin itäsaksalaisesta protestanttisesta papista tuli yhdistyneen Saksan liittopresidentti, muurien oli kaaduttava, Euroopan erimielisyydet sovittava ja kokonaisen historiallisen aikakauden tultava päätökseensä.

Juuri Sinun kaltaisesi ihmiset saivat aikaan muutoksen, joka vei meidät kohti parempia aikoja. Kuten itse sanoit Maastrichtissa viime viikolla, toivo yhdistyneestä ja vapaasta Euroopasta sai Sinut toimimaan tämän päämäärän eteen. Kuten olet toistuvasti sanonut presidenttikautesi alusta alkaen, aiemmat kokemukset lähes mahdottomilta tuntuvien haasteiden ratkaisemisesta voivat innoittaa meitä myös tässä ja nyt. Historia ei siis ole vain ikäviä asioita ja varoittavia esimerkkejä, vaan se antaa meille myös toivoa tulevaisuutta varten.

Saksan historiassa on ollut runsaasti myös ikäviä asioita, mutta maa on myös kyennyt menestyksekkäästi tekemään tiliä vaikean menneisyytensä kanssa. Saksojen yhdistymisen jälkeisen ensimmäisen vuosikymmenen ajan olit tämän prosessin esikuva ja ilmentymä. Sinun johdollasi ”Gauckin toimistoksi” nimetty virasto käsitteli Stasin tiedustelun jälkeistä myrkyllistä perintöä ainutlaatuisen vastuullisesti. Stasin arkiston avaaminen oli alku sovinnon syntymiselle. Oikeus sai toteutua ja useimmat menneisyyden haavat parantua. 

Vapauden edistäminen on ollut toistuva teema työssäsi. Ymmärsit, että vapaus ja oikeuden toteutuminen ovat saman asian kaksi puolta ja toistensa edellytykset. Tämä teema on ollut vahvasti esillä puheissasi koko presidenttikautesi ajan.

Vapaudesta puhuminen juuri tässä kaupungissa tuo myös mieleen nimen Münchener Freiheit. Tässä lähellä sijaitseva, tuota nimeä kantava aukio on arvokas muistutus kansallissosialismin vastustajien työstä. Olen myös kuullut, että tämän nimen otti käyttöönsä myös 1980-luvulla suosittu saksalainen pop-yhtye, jonka musiikki edusti uutta Neue Deutsche Welleä.

Minulle itselleni tutumpi on toinen saksalainen ”uusi aalto”, jonka Sinä, Joachim, panit alulle, avatessasi tämän konferenssin kolme vuotta sitten.

”Olemmeko tehneet riittävästi lähialueidemme vakauttamiseksi itärajoillamme ja Afrikassa? Olemmeko tehneet parhaamme terrorismin uhan torjumiseksi?” Kysyit Saksalta muun muassa nämä kysymykset kolme vuotta sitten. Tänä päivänä nämä kysymykset ovat aiempaakin ajankohtaisempia, ja ne voidaan osoittaa koko Euroopalle.

Käynnistit vilkkaan keskustelun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ei vain Saksassa vaan koko Euroopassa. Saksan eurooppalaisena kumppanina Suomi on osallistunut innokkaasti tähän tärkeään keskusteluun. Aikana, jolloin yhteisiä eurooppalaisia arvoja, tapoja ja periaatteita vastaan hyökätään eri suunnista, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, me toivotamme aiempaa aktiivisemman Saksan lämpimästi tervetulleeksi.

Uhattuna on paitsi Euroopan turvallisuus myös sen koko tulevaisuus. Minulla on vuosien mittaan ollut etuoikeus kuunnella päättäväisiä ja Eurooppaa puolustavia puheenvuorojasi EU-valtionpäämiesten Arraiolos-ryhmässä. Haluan mainita erityisesti yhden esimerkin, jota en varmasti koskaan unohda. Sillä kerralla monet kollegoistamme harmittelivat, miten tyytymättömiä kansalaiset ovat Euroopan unioniin. Kuuntelit puheenvuoroja kärsivällisesti ja lopulta sanoit: “Ehkäpä olette unohtaneet kertoa kansalaisillenne, kuinka paljon hyvää EU on maillenne tuonut?” 

Viime viikolla palasit näihin ajatuksiin. Kutsuit paitsi valtioiden johtajat myös kansalaiset ja erityisesti nuoret ihmiset yhtenäisen Euroopan avuksi.

Meidän kaikkien tulisi vastata tähän kutsuun. Nyt jos koskaan on aika puolustaa yhtenäistä Eurooppaa. Toivon, ettemme enää koskaan joudu “syyttämään itseämme siitä, ettemme puolustaneet arvojamme rohkeammin, rukoilleet vahvemmin, uskoneet itseemme innokkaammin ja rakastaneet toisiamme voimakkaammin.”

Arvoisat kuulijat, hyvä Joachim

Kuten jäähyväispuheessasi huomautit muutama viikko sitten, demokratian olemassaolo edellyttää kaikkien kansalaisten vastuunkantoa. Olet näyttänyt esimerkkiä muille vastaamalla itse vahvaan kutsumukseen. Aivan kirjaimellisesti vastaamalla, sillä eräänä helmikuun iltana viisi vuotta sitten vastasit liittokanslerin puheluun taksissa matkalla kotiin Berliinin lentoasemalta. Olit odottanut pääseväsi kotiin ja suihkuun (lausuit mieleenpainuvasti ”Ich bin noch nicht einmal gewaschen”), mutta Sinut tuotiinkin suoraan lehdistötilaisuuteen, jossa ilmoitit asettuvasi ehdolle tulevissa presidentinvaaleissa.

Kaikkia kansalaisia ei kutsuta puhelimitse rakentamaan Eurooppaa yhtä dramaattisesti, mutta jokaiselle riittää tehtävää yhteiskuntamme ja yhteisen Euroopan koossa pitämiseksi. Uskon ja toivon, että kaikki hyötyvät korvaamattoman tärkeästä työstäsi demokratian puolustajana, kun jatkat ansiokasta työtänne yksityisenä kansalaisena. Tiedän, että kykysi puolustaa yksilöitä yhteisöllisellä herkkyydellä tukee meitä jatkossakin. Teen kunniaa Sinulle, hyvä Joachim.