Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe 67. Yhteisvastuukeräyksen avaamiseksi 7.2.2016

Nuorissa on tulevaisuus, kuuluu vanha ja samalla iätön sanonta. Mutta millainen on tuo tulevaisuus, jos liian monelle onnistumisten ja osallistumisen sijaan osuu hylkäämisiä ja ulkopuolisuutta? 

Yhteisvastuukeräyksen tuotto käytetään tänä vuonna niin kotimaassa kuin ulkomailla nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Tuotosta 60 prosenttia kanavoidaan ulkomaille, kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun Kirkon Ulkomaanavun kautta. 

Kotimaassa yhteisvastuukeräyksen erityiskohde on Suomen Partiolaiset. Kun suomalaisnuorilta itseltään on kysytty, mikä syrjäytymistä aiheuttaa, nousee painavimmaksi syyksi kavereiden puute. Yhteisvastuukeräyksen varoilla Suomen Partiolaiset käynnistävät toimintaa, jossa muun muassa vähävaraisia ja maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria otetaan mukaan partiotoimintaan. Keräysvaroin tuetaan myös sisupartiotoimintaa, jotta yhä useampi kehitys-, aisti- tai liikuntavammainen pääsee osaksi partioliikettä. Parhaimmillaan harrastus tuo mukanaan yhteisön, jossa kasvaa aikuiseksi ja josta löytää elinikäisiä ystäviä. Partio korostaa vastuun ottamista itsestä, toisista ihmisistä, yhteiskunnasta ja ympäristöstä. Ne ovat arvoja ja tavoitteita, jotka sopivat kaikille ja kaikkialle, aikaa ja paikkaa katsomatta.

Ulkomaan esimerkkikohde on Rwamwanjan pakolaisleiri Ugandassa. Leirillä asuu yli 60 000 ihmistä. Kerätyillä varoilla rakennetaan ammattikoulua ja sitä kautta siellä asuville nuorille näköaloja tulevaisuuteen. Tekemistä riittää, sillä väestöltään Uganda on yksi maailman nuorimmista maista.

* * *

Meillä Suomessa on jopa kymmeniätuhansia syrjäytyneitä nuoria. Yhteiskunnasta sivuun jääminen ei tapahdu hetkessä, vaan se on usein vuosia vievä, salakavalakin kehitys. Ovi toisensa perään on sulkeutunut, niin ettei lopulta jaksa edes kokeilla, josko jokin ulospääsy vielä löytyisi. Syrjäytyneistä puhutaan usein kasvottomana massana, kerrataan kuinka heistä jokainen maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa. Silti kaikilla näistä nuorista on oma, erityinen taustansa ja tarinansa. Jokainen heistä on arvokas ja lähes jokaisella olisi annettavaa ja saatavaa opiskelussa, harrastuksissa, työelämässä – yhteisissä asioissa, jotka hyvään elämään kuuluvat. Toki ei meillä maanakaan ole varaa menettää yhtään ihmistä, joka pelastettavissa olisi.

Olen sanonut, että suomalaisen yhteiskunnan vahvuus perustuu nyt ja tulevaisuudessa sen eheyteen, siihen että kaikki pidetään mukana. Suomen tulevaisuus on kuitenkin enenevässä määrin riippuvainen meitä ympäröivän maailman tapahtumista. Mielekkään tekemisen ja tulevaisuuden uskon merkitys on tullut meille suomalaisille entistä näkyvämmäksi Eurooppaa koettelevan pakolais- ja siirtolaisaallon myötä. Yli miljoona ihmistä, joista suuri osa nuoria miehiä, on tullut Eurooppaan etsimään turvallisempaa tulevaisuutta. Suomeenkin on tullut kymmeniä tuhansia ihmisiä ja lisää olisi tulossa. Hyvää ei kuitenkaan riitä rajattomasti. Me pystymme auttamaan vain heitä, jotka pakenevat todellista hätää.  Suomi ei ole saari. Siksi on paitsi yhteinen vastuu myös yhteinen etu auttaa ihmisiä muuallakin, rakentaa hauraista maista vahvempia ja vakaampia, tehdä tulevaisuudesta turvallisempi. Siihen kekoon kantaa kortensa myös kirkon vuotuinen suurkeräys.

* * *

Yhteisvastuukeräys ei olisi mahdollinen ilman vapaaehtoisia. Liikkeellä on taas jopa 40 000 talkoolaista, arkienkeliä, kuten heitä kutsutaan. Se on hieno tapa auttaa. Kaikkien meistä ei tarvitse muuttua arkienkeleiksi, mutta arkikeinoja voi jokainen ottaa käyttöön. On se sitten keräyslippaaseen laitettu kolikko, oikealla hetkellä kysytty ”mitä kuuluu?” tai tiukassa paikassa tarjottu käsi – ihan tavallisia asioita, mutta ihmiselämän suunta voi joskus olla pienestä kiinni.

Tahdon kiittää kaikkia, jotka tavalla tai toisella osallistuvat Yhteisvastuukeräykseen. Julistan 67. Yhteisvastuukeräyksen avatuksi. Toivon kansalaisten ja yhteisöjen osallistuvan siihen aktiivisesti. Apua tarvitaan – ehkä enemmän kuin koskaan.