(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)
Oli ilo tulla tänne Salehardiin, missä vierailen nyt ensimmäistä kertaa. On ollut kiehtovaa nähdä Siperian villiä luontoa. Olen saanut nauttia venäläisestä vieraanvaraisuudesta, joka on lämmintä ja sydämellistä. Haluan kiittää Venäjän hallitusta ja Venäjän maantieteellistä seuraa tämän foorumin järjestämisestä. Olkoon tämä tapahtuma tärkeä merkkipaalu siinä kansainvälisessä yhteistyössä, jonka tavoitteena on arktisen luonnon suojeleminen.
Me pohjoisen asukkaat tiedämme, että arktinen alue on haastava elinympäristö. Vuosisatojen kuluessa olemme selviytyneet ja jopa oppineet menestymään näissä olosuhteissa. Se on edellyttänyt yhteistyötä, luovuutta ja seikkailumieltä. Näistä ominaisuuksista tunnetaan myös arktisen alueen merkittävät tutkimusmatkailijat kuten Georgij Sedov ja Mihail Lomonosov. He olivat todellisia pohjoisen sankareita.
Vuosisatojen ajan monet tunnetut tutkimusmatkailijat haaveilivat purjehtivansa Koillisväylän läpi. Yrityksessä epäonnistuivat esimerkiksi Willem Barents 1500-luvulla ja Vitus Bering 1700-luvulla. Koillisväylän valloitti ensimmäisenä suomalainen Adolf Erik Nordenskiöld. Hän purjehti läpi Koillisväylän Vega-nimisellä parkilla vuosina 1878–79. Se oli todella merkittävä saavutus.
Tuon ajan kuuluisat tutkimusmatkailijat hämmästyisivät kuullessaan, miten luonnonolosuhteet ovat sittemmin muuttuneet. Koillisväylä, Severnyi morskoi put, on auki yli kuusi kuukautta vuodesta, ja vuonna 2012 sen kautta kulki yli neljäkymmentä alusta. Venäjän federaatio on ryhtynyt parantamaan Koillisväylän alueen infrastruktuuria. Esimerkiksi turvallisuudessa on vielä paljon parannettavaa. Koillisväylästä on kuitenkin vähitellen kehittymässä varteenotettava reitti, joka nopeuttaa kuljetuksia ja tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Entisaikojen tutkimusmatkailijat eivät tavoitelleet arktisen alueen öljy- ja kaasuesiintymiä, mutta nykyään ne ovat alueen tärkein kiinnostuksen kohde. Pohjoisella alueella on myös runsaat, taloudellisesti merkittävät mineraalivarannot. Talousmaantieteen näkökulmasta maailma onkin kääntymässä ylösalaisin, sillä tulevaisuus on nimenomaan täällä pohjoisessa.
Muuttuva arktinen alue tarjoaa valtavia taloudellisia mahdollisuuksia, mutta siihen liittyy myös haasteita ja uhkia. Arktisen alueen valtioiden ja nykypäivän tutkimusmatkailijoiden harteilla on suuri vastuu. Meidän on suojeltava herkkää arktista ympäristöä samalla, kun hyödynnämme alueen taloudellisia mahdollisuuksia. Meidän on myös kunnioitettava arktisten alueiden alkuperäiskansojen oikeuksia.
Jotta voimme suojella arktisen alueen luontoa, meidän on luotava yhteinen visio sitä, miten voimme hyödyntää alueen luonnonvaroja kestävällä tavalla. Hyvä lähtökohta olisi kattava, yhteistyössä tehty selvitys arktisen alueen luonnonvaroista ja luonnon monimuotoisuudesta. Kun tosiasiat ja tieteelliset lähtökohdat on selvitetty, hallitukset voivat tehdä entistä enemmän tietoon perustuvia päätöksiä. Arktisella alueella menestyminen edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä sekä viranomaisten että yksityisen sektorin toimijoiden välillä niin alueellisella, kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Myös hallitusten ja tiedeyhteisön välistä vuoropuhelua ilmastonmuutokseen liittyvistä asioista on syvennettävä. Tällä hetkellä tiedämme, että ilmastonmuutoksen nopeus on arktisella alueella kaksinkertainen muuhun maailmaan verrattuna. Tarvitsemme entistä tarkempaa tietoa ilmastonmuutoksen seurauksista kuten luonnon monimuotoisuuden vaarantumisesta sekä mustan hiilen ja metaanipäästöjen vaikutuksista.
Meidän on myös kehitettävä ympäristövaikutusten arvioinnin ja riskienhallinnan menetelmiä, jotta ne sopisivat etenkin arktisiin olosuhteisiin. Tässä yhteydessä tulisi hyödyntää YK:n Euroopan talouskomission Espoon yleissopimusta valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista. Espoon yleissopimus voisi osaltaan edistää kansainvälistä yhteistyötä, ja toivommekin, että Venäjä ratifioisi sopimuksen mahdollisimman pian.
* * *
Suomi on aina ollut ja tulee aina olemaan yksi arktisen alueen valtiosta siinä missä Venäjä tai Islantikin. Joka kolmas 60. leveyspiirin pohjoispuolella asuvista ihmisistä on suomalainen.
Ajan myötä myös Suomen rooli arktisella alueella on muuttunut. Viime vuosina olemme keskittyneet erityisesti arktiseen osaamiseen, jota itse kutsumme snow-how’ksi. Tavoitteenamme on tarjota alansa huippua edustavia teknisiä ratkaisuja erilaisiin arktisiin haasteisiin. Yksi näistä osaamisalueista on arktisten alueiden merenkulkuteknologia ja jäänmurto. Tämä on Suomelle aivan luonnollista, sillä jo 1800-luvulta lähtien meidän on ollut pakko etsiä innovatiivisia ratkaisuja, joilla olemme turvanneet ympärivuotisen merenkulun pohjoisen karuissa olosuhteissa.
Katsomme, että arktisen teknologian on jo lähtökohtaisesti oltava ympäristöystävällistä, sillä arktinen ympäristö ei kestä niin sanottua likaista teknologiaa. Tarvitsemme myös huipputeknologiaa, jonka avulla voimme suojella haavoittuvia arktisia alueita, ehkäistä vahinkoja ja torjua niiden seurauksia. Arktisilla vesialueilla ei yksinkertaisesti saa tapahtua esimerkiksi suuronnettomuuksia.
* * *
Arktisen alueen valtiot voivat hyödyntää alueen mahdollisuuksia ainoastaan tekemällä tiivistä ja rakentavaa yhteistyötä. Tässä työssä keskeinen rooli on Arktisella neuvostolla, joka on tärkein arktisen alueen asioita käsittelevä foorumi. Neuvoston roolia tulisikin entisestään vahvistaa esimerkiksi lisäämällä sen toimintakenttään talous- ja liiketoimintastrategia. Mielestämme Arktinen neuvosto ansaitsisi nykyistä vahvemman aseman, ja toivon, että voisimme pyrkiä yhdessä tähän tavoitteeseen.
Arktinen neuvosto on jo saavuttanut useita merkittäviä tuloksia. Vuonna 2011 solmittiin arktinen etsintä- ja pelastussopimus, ja tällä hetkellä neuvosto viimeistelee öljyvahinkojen torjuntaan liittyvää yhteistyösuunnitelmaa. Tällainen kehitys on erittäin tervetullutta. Suomessa on kehitetty öljyvahinkojen torjuntaan liittyvää huipputeknologiaa ja kalustoa. Meillä on alaan liittyvää osaamista ja kokemusta, jota jaamme mielellämme.
Monenvälisen yhteistyön lisäksi Suomi pyrkii tehostamaan arktista politiikkaansa kahdenvälisten kumppanuuksien avulla. Suomi solmi ensimmäisen kahdenvälisen arktisen kumppanuussopimuksensa nimenomaan Venäjän kanssa. Eri toimialojen välisen yhteistyön lisäksi järjestämme yhdessä vuosittaisia arktisia seminaareja, joissa asiantuntijat, alueelliset toimielimet ja liike-elämän edustajat kokoontuvat saman pöydän ääreen. Haluaisinkin tässä yhteydessä kannustaa venäläisiä ja suomalaisia yrityksiä ja tiedeyhteisöjä kehittämään aktiivisesti arktiseen alueeseen liittyviä yhteishankkeita. Uskon, että arktisesta yhteistyöstä voi kehittyä yksi kahdenvälisten suhteidemme avainalueista.
On kunnia olla tänään täällä – arvostettujen arktisen alueen asiantuntijoiden, ystävien ja naapureiden seurassa. Toivon, että tämä tapaaminen jatkaa ja syventää vuoropuheluamme arktisen alueen asioista tavalla, joka hyödyttää sekä meidän maitamme että koko arktista aluetta. Tehdään se yhdessä!
Kiitos!