(muutosvarauksin)
Olen erittäin tyytyväinen voidessani osallistua tähän Itämeren hyväksi järjestettyyn tilaisuuteen. Olen mielihyvin mukana – niin kuin kutsussa lukee – ”kirittämässä” teitä kehittämään konkreettisia ideoita, jotka koituvat Itämeren parhaaksi. Itämerihän tarvitsee vain kahta asiaa: hyviä ajatuksia ja hyviä toteutuksia. Niitä molempia täältä varmasti löytyy.
Itämeren merkitys Suomelle on tänä päivänä kenties huomattavampi kuin yhdellekään toiselle Itämeren alueen maalle. Yli 80 prosenttia ulkomaankaupastamme kulkee laivateitse Itämeren halki. Noin puolet tuonnistamme ja 40 prosenttia viennistämme tapahtuu Itämeren alueen maiden kanssa. Lähes 70 prosenttia Suomeen tulevista sijoituksista on lähtöisin Itämeren maista. Suomen hyvinvointi nousee Itämerestä.
Itämeren arvoa suomalaisten elinympäristönä ja virkistäytymisen lähteenä on puolestaan mahdotonta pukea prosenttiluvuiksi. Tässä Itämeri on vertaansa vailla – puhuttiinpa sitten veden puhtaudesta, veneilystä, mökkeilystä tai matkailusta Itämeren piirin maissa. Itämeri on myös keskeinen osa historiaamme, minkä täällä Suomenlinnassa voi käsin kosketeltavasti tuntea. Itämeri onkin meille identiteetin ja kokemuksen lähde. Kokoontuessamme tänne Itämeren pelastamisen merkeissä me olemme tekemässä tekoja Suomen hyväksi.
* * *
Niin suuria riemun tunteita kuin Itämeren kanssa kohdatusten tuleminen meissä tuottaakin, niitä varjostaa meren ekologisesti kestämätön tilanne. Tiedämme hyvin, että Itämeri on ympäristöltään erityisen herkkää ja haavoittuvaista aluetta. Tästä huolimatta me emme ole ikävä kyllä onnistuneet Itämeren ainutlaatuisen luonnon vaalimisessa. Itämeri on tänä päivänä yksi maailman saastuneimmista merialueista. Vahvoja toimia sen pelastamiseksi ei voida lykätä tulevaisuuteen.
Toki Itämeren suojelemisen tarve on tiedostettu jo hyvän aikaa. Työtä sen eteen on tehty vuosikymmenien ajan. Keskeisin kansainvälinen toimija on ollut Itämeren suojelukomissio HELCOM. Se on yli 30 vuoden ajan koonnut yhteen Itämeren rantavaltiot valmistelemaan ja sopimaan toimista Itämeren puhdistamiseksi. HELCOM:in tämänhetkinen toiminta perustuu viisi vuotta sitten hyväksyttyyn toimintaohjelmaan, jonka tavoitteena on saavuttaa Itämeren hyvä ekologinen tila vuoteen 2021 mennessä. Alueen EU-maat ovat lisäksi velvoitettuja toteuttamaan EU-lainsäädännön edellyttämiä toimia Itämeren luonnon hyväksi. Ympäristöyhteistyötä Itämeren alueella harjoitetaan myös monien muiden yhteistyöjärjestelyiden puitteissa, kuten Itämeren valtioiden neuvostossa ja pohjoisen ulottuvuuden rakenteita käyttäen.
Itämeren alueen ympäristötoimijoiden kirjo ja runsaslukuisuus saattaa antaa aihetta epäilyksille. Voi syntyä kuva, että kaikki on jo hyvin hallussa ja ongelmaan panostetaan riittävästi. Toisaalta taas voi alkaa epäillä sitä, että millään taholla ei ole kokonaiskuvaa tilanteesta ja resursseja haaskataan päällekkäistoimintoihin. Kuitenkin on niin, että jo Itämeren tila yksistään kertoo, etteivät tähänastiset panokset ole olleet riittäviä. Päällekkäistoimintojen osalta voidaan sanoa, että koordinaation vahvistamisen tarve on kyllä tiedostettu. Tämä näkyy vaikkapa EU:n Itämeren alueen strategiassa, jossa tehokkaampi yhteistyö on asetettu tavoitteeksi. On selvää, että resursseja ei kannata tuhlata päällekkäisyyksiin vaan eri toimijoiden olisi täydennettävä toisiaan.
Mikä selittää jo pitkään tehdyn suojelutyön tulosten riittämättömyyttä? Eräs seikka on se, että sinänsä hyvää työtä tekevän HELCOM:in toimintaohjelman suositukset eivät ole osallistujavaltioita juridisesti velvoittavia. Olisikin mietittävä, miten velvoittavuutta voitaisiin lisätä. Voisiko tämä EU-maiden osalta tapahtua unionin kautta?
Toinen selittävä tekijä on yleisempi. Huonoina taloudellisina aikoina käy helposti niin, että suunnitelluista toimenpiteistä tingitään säästöjen aikaansaamiseksi. Ympäristöstä huolehtiminen voi jäädä vähemmälle, kun tummia pilviä näkyy talouden horisontissa. Tämä nähtiin esimerkiksi globaalin finanssikriisin yhteydessä. Kun ennen kriisiä painotettiin kestävää kehitystä, kriisin alettua sanoma kuului: kuluttakaa.
Lisäksi Itämeren alueen maat poikkeavat taloudelliselta kehitysasteeltaan huomattavastikin toisistaan. Mitä vaatimattomampi maan yleinen hyvinvoinnin taso on, sitä herkemmin ympäristöön panostamisesta luovutaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös alueen vauraammissa maissa – Suomi mukaan lukien – sorruttaisi talousvaikeuksien kohdatessa pitämään ympäristöarvoja toissijaisina. Suomen ei ylipäätään pidä tuudittautua ajatukseen, että olisimme omassa toiminnassamme jotenkin ylivertaisen puhtoisia. Omat fosforipäästömme ovat tästä esimerkkinä.
* * *
Itämeri ei pelastu vain vanhoin konstein. Se tarvitsee lisää toimintaa ja uusia resursseja. Kaksi vuotta sitten liikkeelle pantu Baltic Sea Action Summit –prosessi on tästä myönteinen esimerkki. Se on jo tässä lyhyessä ajassa osoittautunut toimivaksi konseptiksi. Se on laajentanut Itämeri-talkoisiin osallistuvien toimijoiden joukkoa yli vakiintuneiden rajojen. On menty julkisen sektorin toimijoista yksityiselle puolelle: yrityksiin, kansalaisjärjestöihin ja yksityisiin kansalaisiinkin. Se on osoittanut elinvoimaisuutensa sitäkin kautta, että Summit-prosessin jatkuvuus ei ole enää yksinomaan meidän suomalaisten aloitteellisuuden varassa. Seuraavan huippukokouksen isännöi Venäjä, jonka myönteinen sitoutuminen Itämeren suojelemiseen saa tätä kautta uutta pontta. Ja tätä seuraavan kokouksen isännyydestä kilvoitellaan jo kulissien takana.
Itse näkisin, että Baltic Sea Action Summit:in kantavana voimana on ajattelutavan syvällinen muutos. Siinä uhka aletaankin näkemään mahdollisuutena. Sen sijaan että kokisimme Itämeren pelastamisen vain raskaaksi velvoitteeksi, on Summit-hankkeessa oivallettu, että Itämeren hyväksi tehtävät panostukset luovat uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Kuten nerokkaat ideat usein tapaavat olla, tässäkin on kyse lähestulkoon itsestäänselvyyden oivaltamisesta.
Itämeren ympäristöongelmien ratkaisemiseen ja ehkäisemiseen tarvitaan teknologioita, tuotteita, palveluita ja lähestymistapoja, joiden kaupallinen arvo on mittava. Eikä kyse ei tällöin vain Itämeren alueesta, vaan näkökulma on globaali. Täällä löydettäville ratkaisuille on jo nyt ja tulevina vuosikymmeninä varmasti entistä enemmän maailmanlaajuista kysyntää. Tarvitsee vain vähän katsoa, millaisiin ympäristöongelmiin Itämeren pelastamisessa ollaan ratkaisuja etsimässä: maa- ja karjatalouden päästöjen vähentäminen, haja-asutusalueiden jätevesien puhdistaminen, fosforin kierrättämismahdollisuudet, vaarallisten aineiden erottelu jätevesistä, merenkulun turvallisuutta parantavat tietojenvaihtojärjestelmät ja laivojen rikki- ja typpipäästöjen vähentämiseen tähtäävät tekniikat. Tässä vain muutamia esimerkkejä ongelmista, joihin ratkaisuja löytävät yritykset saavat kilpailuedun. Tuon edun arvo voi osoittautua hyväksi apajaksi – merellistä ilmaisua käyttääkseni.
Ajattelutavan muutos ja tästä juontuvat laajemmat näköalat mahdollisuuksineen tuovat uutta energiaa ja uusia toimijoita Itämeren pelastustalkoisiin. Valtioiden täytyy aina tehdä osuutensa. Mutta työ nopeutuu ja tehostuu, kun mukaan saadaan myös yritykset, järjestöt ja yksittäiset ihmisetkin. Se, mikä hyödyttää Itämerta, hyödyttää myös Suomea ja mukana olevia suomalaisia yrityksiä. Ja lopulta hyöty voi ulottua maailman muillekin vesialueille.
Meillä kaikilla on vastuu Itämeren tulevaisuudesta. Toivotan teille kaikille innovatiivista päivän jatkoa ideointityöpajoissanne ja kiitän jo nyt teitä sitoumuksista, joita uskon teidän antavan Itämeren ja Suomen hyväksi Pietarin joulukuisessa huippukokouksessa. Kiitos!