Presidentti Niinistö puhui ekumeenisessa joulujuhlassa Turussa. Kuva: Arto Takala
”Talven korkein kohta oli joulujuhla. Minä olin yksinäinen lapsi ja sen vuoksi pyydettiin Syrjälän Väinö-orpanani meille aina jouluksi. Jo aattoaamuna aikaisin, siihen aikaan kun vanajalaiset kilisevin kelloin toivat takaniituilta jouluheinää, minä seistä hytistelin pihalla Väinöä odottamassa. Tuli itku silmääni, jollei Väinö ajoissa saapunut. Kun hän sitten tuli, haettiin joulukuusi ja leikeltiin vähistä papereistamme siihen koristeet. Heti kun rupesi hämyttämään, mentiin saunaan, ja sill’aikaa tuli joulu: pahnat olivat lattiassa kun me palasimme.”
”Syötyä Väinö, minä ja Mirri oikenimme pehmoisille pahnoille puolipukeissa ja kuulimme unemme läpi, kuinka isä lampun ääressä omalla nuotillaan hyvin hiljaa hyräili jouluvirttä. Ei voi ihmisen ison eikä pienen olla sen ihanampi kuin minun sillä hetkellä lämpöisessä onnellisessa pirtissä, kylläisenä, puolinukkuneena, korvissa isän jouluhyräily ja sydämessä mutkaton elämisen onni. ”
Nämä olivat katkelmia Frans Emil Sillanpää lapsuuden joulumuistoista. 125 vuotta sitten syntyneen Nobel-kirjailijamme, Taatan, joulupakinat tuovat meille, sodanjälkeisinä vuosikymmeninä radion äärellä oleille, mieleen omat joulumuistomme.
Sillanpään kuvaus yksinäisen lapsen ystävän odotuksesta, lämpöisestä kodista sekä sydämen mutkattoman elämisen onnesta osuu oivallisesti yhteen myös tänään elettävän arkemme kanssa.
Suomi on – aivan ansaitustikin – saavuttanut korkeita sijoituksia erilaisissa menestystä mittaavissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosi asiaa, että meilläkin yksinäisyys tai yksinjäämisen pelko on läsnä monen ihmisen elämässä. Joskus toki yksinäisyys tuo tilaa rauhoittumiselle ja levolle, niin kuin sen näin jouluna soisikin olevan. Mutta silloin, kun yksinäisyys koetaan ahdistavana, on se kovin synkkä mielenmaisema.
Uskon, että meistä jokainen kokee yksinäisyyttä jossain elämänsä vaiheessa. Yksinäisyys voi olla seurausta niin kovin monesta: elämäntilanteen tai terveydentilan muutoksesta, sosiaalisen elämän hiipumisesta. Yksinäisyys ei katso ikää, ei sukupuolta, sitä ei voi voittaa varallisuudella ja sen voi kokea keskellä ihmisvilinää.
Vaikka yhteiskunta kuinka ponnistelisi, sen luomat tukiverkot eivät koskaan voi korvata perheen ja ystävien läheisyyttä ja niiden merkitystä. Vain läheiseksi koettu voi tarjota jotain erityistä – tunnetta siitä, että, kyllä, myös minä olen tärkeä, myös minulla on merkitystä ja arvoa. Ääni puhelimessa, viesti sähköpostissa tai piipahtaminen pikkuvisiitille ei kuulosta paljolta, mutta monelle se voi olla kaikki. Jouluna ajan – läheisyyden – antamisen tärkeys korostuu. Saajalleen se on yhtä arvokas lahja vuoden jokaisena päivänä.
* * *
Toinen tärkeä viesti sisältyy Taatan kuvaukseen sydämen mutkattomasta elämän onnesta. Taatalle siihen liittyi tärkeiden ihmisten seura, kodin lämpö ja kylläinen olo. Taatan aikana joulun tunnelman luontiin ei ollut tarjolla mainosten tuputtamaa kulutusjuhlaa taikka erityisiä viihdykkeitä muutoinkaan.
Joskus sitä jää pohtimaan, miten me mahdamme ymmärtää tänä päivänä mutkattoman elämisen onnen? Luullaanko nyt, että se tulee ikään kuin kylkijäisenä, jos vain lisätään sitä kaikkea, mitä jo on, tai mitä toisella on? Sellaiseen menoonko me nyt olemme onnemme haussa päätyneet, ja siihenkö haluamme lapsemme ja nuoremme kasvattaa?
Kohtuus mittatikkuna sopii niin kovin osuvasti monelle elämänalueelle. Pidemmän päälle Suomi, sen paremmin kuin muutkaan maat maailmassa, eivät voi jatkaa menoaan ja kulutustaan siihen tahtiin, kuin sitä tänä päivänä teemme.
Kulutamme tällä hetkellä jo jälkipolviemme tulevaisuutta. Suuressa mittakaavassa tämä näkyy ilmastonmuutoksessa, joka voi johtaa entistä voimakkaampiin luonnonkatastrofeihin tulevaisuudessa. Filippiineillä moni viettää tänä vuonna jouluaan tilapäissuojassa ja odottaa vain paluuta omaan kotiinsa.
Toivon, että mahdollisimman moni meistä pysähtyy vaikkapa näin joulun aikana miettimään, mitä se mutkaton elämän onni voisi omalla kohdalla olla. Uskon, että moni sen pohdittuaan myös löytää – ja Taatan tavoin omasta sydämestään.
Toivon omasta ja puolisoni puolesta kaikille levollista ja onnellista joulunaikaa!