Tänä syksynä muistelemme toisen maailmansodan puhkeamista kahdeksankymmentä vuotta sitten. Emme saa unohtaa sodan aiheuttamia hirvittäviä tuhoja ja inhimillistä kärsimystä. On kuitenkin tärkeää muistaa, mitä tästä tragediasta kasvoi. ”Ei koskaan enää” -henki, Euroopan yhtenäisyyden siemen.Kuten hyvä kollegani, Saksan liittotasavallan presidentti Steinmeier, sanoi Varsovassa viime viikonloppuna: ”Yhdistynyt Eurooppa pelasti meidät.” Euroopan yhdentyminen alkoi perimmiltään rauhanprojektina, jonka tarkoituksena oli estää uusi sota. Tässä mielessä on selvää, että turvallisuus on ollut eurooppalaisen projektin ytimessä alusta alkaen. Ja toden totta, Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä sodan poissaolo on ollut pysyvä olotila.
Rauhan ylläpitäminen unionin sisällä ei ole vähäinen saavutus. Päinvastoin, se on edellytys kaikelle muulle, mitä teemme. Jotta Euroopan unioni menestyisi 2000-luvulla, sen panoksen turvallisuuteen on kuitenkin oltava muutakin kuin menneisyyden kauhujen välttäminen. Ollakseen uskottava unionin on osoitettava, että se pystyy vastaamaan kansalaistensa nykyisiin ja tuleviin turvallisuushuoliin. Tämä edellyttää yhtenäisyyttä. Tämä edellyttää vahvuutta.
* * *
Aloitan yhtenäisyydestä. Olette saapuneet tähän konferenssiin keskustelemaan Euroopan unionin yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Ennen siirtymistä ulko-, turvallisuus- tai puolustuspolitiikkaan, haluan painottaa sanaa ”yhteinen”. Haluan haastaa teitä hetkeksi pysähtymään ja miettimään yksinkertaista kysymystä. Mitä yhteistä meillä eurooppalaisilla on?
Uskon lujasti, että jos otamme tämän kysymyksen vakavasti, voimme laatia pitkän luettelon meitä yhdistävistä asioista. Tällainen luettelo on merkittävästi olennaisempi kuin meitä erottavien asioiden luettelo. Miksi sitten on niin, että erimielisyydet ja riidat leimaavat nykyään niin usein kuvaa Euroopan unionista?
Pelkäänpä, että voimme syyttää tästä kollektiivisesti itseämme. Kun jäsenvaltioiden välillä on ongelmia, niihin on tietysti puututtava. Jos kuitenkin jatkuvasti keskitymme eroavuuksiin unionista puhuessamme, se vain heikentää meitä, sisäisesti ja ulkoisesti. Siitä tulee itseään toteuttava ennustus. Se vaikeuttaa meidän mahdollisuuksiamme harjoittaa tehokasta yhteistä politiikkaa. Se helpottaa muiden pyrkimyksiä hajottaa meitä entisestään.
Sen sijaan meidän tulisi keskittyä kaikkeen siihen, mikä meitä yhdistää. Näitä ovat tietysti arvomme. Mutta myös intressimme. Mielestäni tärkeimmällä argumentilla yhteisen eurooppalaisen äänen puolesta ei ole mitään tekemistä idealismin kanssa. Kyse on puhtaasta realismista. Maailmassa, jota yhä enemmän hallitsee suurvaltakilpailu, EU:n suurimmatkin jäsenvaltiot ovat pieniä, jos ne toimivat yksin. Mitä yhtenäisempiä olemme, sitä voimakkaammin voimme ajaa etujamme maailmanlaajuisesti.
* * *
Korkean edustajan tehtävästä väistymässä oleva Federica Mogherini puhuu teille myöhemmin tänään tässä konferenssissa. Aiemmin tällä viikolla EU:n suurlähettiläille pitämässään puheessa hän totesi, että ”maailma odottaa Euroopan unionilta johtajuutta”. Vaikka olemme nähneet, että arvojemme kysyntä maailmalla on vähentynyt, tämä on tärkeä muistutus. Vahvemmasta Euroopasta ei ole hyötyä vain meille eurooppalaisille. Myös monet kumppanimme eri puolilla maailmaa haluaisivat nähdä Euroopan hyödyntävän koko potentiaaliaan.
Vaikka maailma voi kaivata EU:lta johtajuutta, meidän ei pidä elätellä illuusioita: maailma ei pysähdy sitä odottamaan. Omassa puheessani Suomen suurlähettiläille kaksi viikkoa sitten kiinnitin huomiota siihen, että geopoliittinen kuva maailmasta on alkanut muistuttaa kolmiota. Tämä kolmio, jonka kulmissa ovat Washington, Peking ja Moskova, vaikuttaa nyt kaikilla mantereilla, erilaisissa kokoonpanoissa.
Haluaisin paljon mieluummin piirtää tämän kuvan suorakulmiona. Neljännessä kulmassa olisi vahva Euroopan unioni, tasa-arvoisena kansainvälisenä toimijana kolmen muun kanssa. Toistaiseksi asia ei ole näin. Eurooppa ei enää muovaa maailmaa, vaan maailma muovaa meitä – erityisesti suurvaltakolmion taholta.
Jos haluamme muuttaa tätä kuvaa – ja mielestäni meidän pitäisi muuttaa sitä – Euroopan unionin on ansaittava paikkansa tärkeissä pöydissä. Kolmio ei muutu suorakulmioksi itsestään. Yhtenäisyys on ensimmäinen, mutta ei riittävä edellytys muutoksen aikaansaamiselle. Valitettavasti elämme maailmassa, jossa kunnioitetaan kovaa voimaa. Tällaisessa maailmassa vain vahvoja kuunnellaan.
* * *
Hyvä uutinen on, että Eurooppa on nyt vihdoin heräämässä tähän todellisuuteen. Olen pitkään tuntenut itseni vähän yksinäiseksi vaatiessani Euroopan unionille vahvempaa roolia mantereemme turvallisuudessa ja puolustuksessa. Viime vuosina olen kuitenkin helpottuneena huomannut, että saan lopultakin seuraa pyrkimyksilleni. Kutsutaanpa tavoitetta Euroopan turvallisuus- ja puolustusunioniksi, Euroopan strategiseksi autonomiaksi tai joksikin muuksi; tärkeintä on, että näihin asioihin suhtaudutaan nyt vakavasti.
Lukuisat uudet saavutukset, kuten pysyvä rakenteellinen yhteistyö ja Euroopan puolustusrahasto, ovat tärkeä osa Jean-Claude Junckerin komission perintöä. Luotan siihen, että uusi komissio, jonka johdossa on Ursula von der Leyen, jatkaa hellittämättä tätä työtä. Nyt on aika täyttää kaikki luomamme rakenteet konkreettisilla teoilla.
Konkreettiset eurooppalaiset teot edellyttävät viime kädessä jäsenvaltioiden poliittista johtajuutta ja sitoutumista. Siksi olen ollut erityisen tyytyväinen toisen hyvän kollegani, Ranskan presidentti Macronin, tulosta näyttämölle. Voin koko sydämestäni tukea kaikkia hänen aloitteitaan, jotka tähtäävät vahvempaan Euroopan unioniin. Toivon vain, että kuulisimme enemmän samansuuntaisia viestejä myös muiden Euroopan valtioiden ja hallitusten päämiehiltä – sekä parlamenteilta, joita te edustatte.
* * *
Mitä tulee Suomeen, olemme jo kauan tuoneet esille, että omasta kansallisesta puolustuksestamme huolehtiminen on arvokasta kahdesta pääsyystä. Se luo uskottavan kynnyksen mahdollista hyökkääjää vastaan. Ja se tekee meistä kiinnostavamman kumppanin muille.
En näe mitään syytä, miksei sama argumentti toimisi koko Euroopan unionin tasolla. Euroopan unioni, joka kykenee huolehtimaan omasta turvallisuudestaan, on sellaisenaan tärkeä tavoite. Lisäksi se on keino toiseen päämäärään pääsemiseksi. Se tekee Euroopan unionista entistä kiinnostavamman kumppanin muille niin turvallisuusasioissa kuin muutenkin. Tällaisella Euroopan unionilla on enemmän vaikutusvaltaa maailmassa.
* * *
Hyvät naiset ja herrat, herra puheenjohtaja.
Odotan nyt voivani jatkaa keskustelua kanssanne.
