(muutosvarauksin, puheen kieli englanti)
Talouden vaikea aika on jatkunut maailmassa jo useamman vuoden. Euroopan tilanne on hankala. Meillä on ollut päällekkäin ja peräkkäin finanssikriisi, velkakriisi ja pankkikriisi. Pelkään pahoin, että paikoin kyse on jo myös sosiaalisesta ja poliittisesta kriisistä. Kriisin hoitaminen on vaatinut meiltä kaikilta johtajuutta niin hallituksissa kuin yrityksissä. Johtajuutta tarvitaan myös näkemään kriisin jälkeiseen aikaan.
Olemme viime vuosien aikana oppineet, kuinka pitkälle kaikki Euroopan maat, Venäjä, Yhdysvallat ja maailman muut suuret taloudet ovat riippuvaisia paitsi toisistaan, myös kansainvälisistä pääomamarkkinoista. Keskinäisriippuvuutemme on syvempää kuin koskaan ja se ulottuu talouden eri sektoreille: kauppaan, investointeihin, pääomamarkkinoihin ja energiaan. Nyt yhä useampi maa on osa tätä järjestelmää. On myös hyvä, että kaikki ovat läsnä kun päätetään esimerkiksi kaupan säännöistä. Siksi on hienoa, että Venäjä liittyy WTO:n jäseneksi.
Keskinäisriippuvuus korostaa jokaisen maan vastuuta taloudestaan. Samalla kun huolehtii omasta taloudestaan, estää ongelmien liikkeellelähdön itsestään. Etenkin vastuu korostuu yhteisen valuutan oloissa. Tätä vastuuta ei voi ulkoistaa.
Puhumme yhä talouskriisin ajasta aivan kuin talouden lähdettyä kasvuun ja vakaiden aikojen taas koittaessa palaisimme kriisiä edeltävään maailmaan ja tilanteeseen. Näin ei tietenkään ole. Osa ympärillämme näkyvistä talouden ilmiöistä on poikkeuksellisia ja ohimeneviä – mutta monet asiat ovat sekä uusia että pysyviä. Vanhat itsestäänselvyydet eivät päde, eikä menneisyyden maahan myydä lippuja.
Talouskasvun osalta olemme jonkin aikaa tilanteessa, jossa nopein talouskasvu on nousevissa talouksissa. Näemme myös kaupan ja investointien painopisteen siirtyvän yhä enemmän kohti nopeammin kasvavia talouksia. Monelle läntiselle teollisuusmaalle on tyypillistä hitaampi taloudellinen kasvu tai jopa talouden taantuminen. Useimmat – tosin eivät kaikki – läntiset teollisuusmaat ovat verraten velkaantuneita.
Olemme viime vuosien aikana maailmassa huomanneet, että sekä kyky kasvuun tai kyky julkisen talouden kestävään hoitoon ei ole vain tietyn talousjärjestelmän hallussa olevaa taitoa. Menestyneiden ja vaikeuksiin joutuneiden maiden ryhmät eivät noudata perinteisiä jakolinjoja – eivät EU:n sisällä eivätkä maailmassa. Esimerkiksi kaksi vähiten velkaantunutta EU:n jäsenmaata ovat Luxemburg ja Viro. Ja kaksi nopeimmin talouttaan kasvattanutta maata 2011 olivat Qatar ja Ghana. Lähtökohdiltaan hyvin erilaiset talous- ja yhteiskuntamallit ovat kyenneet talouden kasvuun, vaikka ympärillä on mennyt huonosti.
Uskon, että tämä on pysyvä ilmiö. Kukaan ei ole tuomittu aiempaan kohtaloonsa. Kasvu on avoimessa maailmantaloudessa kaikkien ulottuvilla paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin. Ei tietenkään ilmaiseksi tai ilman omia ponnistuksia. Kuuluminen tai pääseminen johonkin tiettyyn maaryhmään – oli se sitten EU, NAFTA, OPEC, ASEAN tai WTO – ei takaa talouden suotuisaa kehitystä. Samalla kasvu ei ole kenellekään automaattista eikä taloudellisen hyvinvoinnin jatkuvuus nykyisellä tasollaan missään itsestään selvyys. Nämä ovat keskeisiä piirteitä siinä maailmassa, missä tulemme kriisin jälkeen elämään.
Vaikeat taloudelliset ajat ovat testanneet paitsi talousjärjestelmiä, myös laajemmin yhteiskuntia ja yhteiskuntamalleja. Vakaan talouden ja menestyksen takeena ei ole julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta, vaan pikemminkin, MITEN valtio hoitaa tehtävänsä. Tehokas, vastuullinen ja läpinäkyvä hallinto on keskeinen tekijä.
Kun puhutaan talousihmeistä, taustalla hyvin harvoin on ihmettä. Äkillisenkin kasvun taustalla on usein vuosikymmenten, vähintään vuosien, kova työ. Pitkän tähtäimen talouskasvu ja nouseminen teknologian tuotannon eturintamaan vaatii pidemmän onnistuneen talouspolitiikan kauden. Useat viime vuosina nopeasti kasvaneet maat punnitaan vasta silloin, kun ne ovat saaneet kierroksen edellään juosseita kiinni, ja tulevat juoksemaan samaa kierrosta. Silloin myös valtiolle ja yhteiskuntajärjestelmälle asetettavat vaatimukset muuttuvat. Kaikkein edistyneimmät maat ovat myös poliittisilta järjestelmiltään verraten samanlaisia.
Tällä hetkellä on siis syytä kantaa huolta paitsi kriisin torjuntaan tähtäävien lyhyen aikavälin päätöksistä, myös siitä, tehdäänkö nyt talouskasvun näkökulmasta pitkällä aikavälillä viisaita päätöksiä. Tämä koskee sekä maailmaa yleensä että kutakin maata erikseen. Keskinäisriippuvuuden kautta huonojen talouspoliittisten päätösten laskeuma ei pysähdy valtioiden rajoille.
Olosuhteet eivät välttämättä nyt suosi pitkän aikavälin viisaita päätöksiä. Jos halutaan osaamiseen ja innovaatioihin perustuva talous 15 vuoden päästä, se edellyttää nyt panostusta koulutukseen ja tutkimukseen sekä talouden avaamista vaikutteiden ja ajatusten tulla ja mennä. Jos halutaan terve, osaava ja ammattitaitoinen työvoima 25 vuoden päästä, se edellyttää nyt panostusta terveydenhuoltoon ja koulutukseen.
Poliittinen päätöksenteko – kaikissa maissa – saa arvioita markkinoilta päivittäin. Kun päätöksentekoa arvioidaan päivittäin, se voi ajaa lyhytnäköiseen päätöksentekoon. Kiusaus tavoitella lyhyen aikavälin maaleja on suuri. Kaikki valtiovarainministerinä olleet tietävät, ettei vastuullinen taloudenpito aina helppoa ole.
Pohjoismaat ovat hyvä esimerkki siitä, miten kasvu ja talouden hyvinvointi ovat perustuneet talouden avoimuuteen ja kykyyn toimia kilpailukykyisesti. Avoimessa maailmantaloudessa pienet maat ja niiden yritykset eivät ole tuomittuja pienuuteen vaan voivat toimia kaikkialla. Korostaisin erityisesti talouden kilpailun merkitystä talouden ketteryyden, joustavuuden ja innovatiivisuuden taustalla. Suljetut markkinat tuottavat kansallisen tason innovaatioita – avoimet markkinat tuottavat kansainvälisen tason osaamista ja innovaatioita.
Pohjoismaiden menestys perustuu vuosisatojen aikana yhteiskuntiin juurtuneisiin hyveisiin: oikeusvaltioon, demokratiaan, avoimuuteen sekä yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Yhteiskuntiemme tasa-arvo – mukaanlukien sukupuolten tasa-arvo – on se vipu, jolla kaikki voimavarat saadaan käyttöön. Olen muuten ensimmäinen tällä vuosituhannella Suomessa presidentiksi valittu mies.
Pohjoismaat näkevät myös kantavansa laajaa kansainvälistä vastuuta. Olemme pitäneet omat taloutemme kunnossa. Tarjoamme osaamistamme globaalisti ja saamme siitä elantomme. Jos pohjoismaat olisivat yksi maa, olisimme ainakin taloutemme koon perusteella G20:n jäsen. Vain harva G20:n jäsen on yhtä riippuvainen maailmantaloudesta ja viennistä kuin pohjoismaat.
Tärkein asia keskinäisriippuvuuden maailmassa on, että minun maani kasvu, osaaminen, hyvät yritykset tai talouspolitiikka eivät koidu vain minun hyödykseni tai haitakseni. Se on hyvä pitää mielessä tämän talousfoorumin laajempana tavoitteena. Taloudeltaan vahva ja teknologisesti pitkälle kehittynyt Venäjä on yksi globaalin kasvun moottori, josta me kaikki läsnäolijat hyödymme. Suomi, joka on asukaslukuun suhteutettuna suurin ulkomainen sijoittaja Venäjällä ja jolle Venäjä on suurin yksittäinen kauppakumppani, on tästä vakuuttunut.