Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Puolan presidentti Bronislaw Komorowskin isännöimällä päivällisellä Varsovassa 31.3.2015

(muutosvarauksin)

Olemme puolisoni kanssa viettäneet ikimuistettavan päivän täällä Varsovassa. Ohjelmamme on antanut meille tilaisuuden tutustua entistä paremmin niin Teihin kuin Puolan historiaan ja kulttuuriinkin. Huomenna jatkamme matkaamme Puolan lähihistoriaan Gdanskissa, Solidaarisuus-liikkeen syntysijoilla.

Vierailumme osuu keskelle kansallisten ja eurooppalaisten juhlapäivien jatkumoa. Kansamme ovat viettäneet Puolan ensimmäisten vapaiden vaalien 25-vuotispäivää, Varsovan kansannousun 70-vuotispäivää, Auschwitzin vapauttamisen 70-vuotispäivää ja Suomen talvisodan päätymisen 75-vuotispäivää. Ja kuten tiedämme, ensi toukokuussa vietetään toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotispäivää.

Kaikki nuo muistopäivät tuovat mukanaan vakavan viestin. Ne kertovat ennen muuta vapauden, ihmisarvon ja rauhan merkityksestä. Mutta ne kertovat myös vakavista uhkista, jotka näihin meille keskeisiin arvoihin historian saatossa ovat usein kohdistuneet. Ja silloin näitä arvoja on ollut pakko puolustaa, usein erittäin kovin uhrauksin. Sekä Suomi että Puola ovat osaltaan näitä uhrauksia joutuneet tekemään. Viesti kuuluukin meille kirkkaana – mikään todella arvokas ei pysy, ellei siitä pidetä huolta.

Monia historian vaiheita nähneet Suomi ja Puola kokivat kylmän sodan jälkeisen muutoksen vahvasti myönteisenä. Molempien osalta muutos johti myös jäsenyyteen Euroopan unionissa. Tämä lähentää meitä kahta entisestään. Olemme molemmat osa eurooppalaista arvoyhteisöä. Kannamme molemmat huolta ja vastuuta Euroopasta, sen menestyksestä ja kohtalosta.

Meillä on erityinen syy kantaa huolta juuri nyt, kun sota on palannut Eurooppaan Puolan naapurimaa Ukrainan konfliktin myötä. Euroopan unionin jäsenmaina olemme selkeästi tuominneet Venäjän tekemät kansainvälisen oikeuden rikkomukset ja sen Ukrainaa vastaan kohdistamat toimet. EU:n on ollut myös pakko turvautua pakotteisiin politiikkansa ajamisessa. On keskeisen tärkeää säilyttää unionin yhtenäisyys kaikissa toimissa.

Ihmisten ja kansojen vapaan tahdon tukahduttaminen vain harvoin tuottaa tulosta sille, joka sitä yrittää. Siitä on juuri Puolan historia hyvänä osoituksena. Uskon, että näin on myös jatkossa. Mutta se ei poista murhetta siitä, miten tuskaisen ja epävarman tien takana vapaan tahdon voitto usein on.

Suomi ja Puola ovat läheisiä kumppaneita. Olemme paitsi EU:n jäseniä, myös Itämeren rantavaltioita. Poliittiset yhteytemme ovat entisestään tiivistymässä, mistä tämä valtiovierailu on yhtenä osoituksena.

Suomella ja Puolalla on vahva yhteinen intressi vahvistaa Euroopan turvallisuutta. Euroopan on tunnettava vastuunsa turvallisuudestaan. Tämä koskee kykyä vastata myös hybridiuhkiin, näihin nykypäivän Targowican konfederaatioihin.

Suomi ja Puola ovat olleet aktiivisia Euroopan yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi. Puola on Naton jäsen, Suomi Naton aktiivinen kumppani. Näiden yhteyksien lisäksi meillä on hyviä mahdollisuuksia myös kahdenväliselle yhteistyölle muun muassa puolustusteollisuudessa. Vahva puolustustahto myös yhdistää meitä.

Suomalainen talouselämä tähyää yhä tiiviimmin tänne. Suomelle Puola on jo kauppakumppanien ”top ten” -tilastossa. Suomen taloushistorian suurin yksittäinen vientikauppa, Patrian ”Rosomak”-miehistönkuljetusajoneuvot, kohdistui Puolaan. Tänään Puolassa toimii jo yli 200 suomalaista yritystä. Ne työllistävät kymmeniätuhansia puolalaisia ja ovat investoineet maahanne noin kaksi miljardia euroa.

Suomi ja Puola tuntevat selvää vetovoimaa toisiinsa kulttuurin alueella. Suomessa puolalainen elokuva- ja julistetaide on ollut pitkään tunnettua ja ihailtua. Minulle on kerrottu, että useat puolalaiset sukupolvet ovat puolestaan kasvaneet Tove Janssonin Muumi-hahmojen seurassa.  Viimeisimmät näkyvät todisteet kulttuurivaihdostamme ovat kaksi Varsovan uutta maamerkkiä, Puolan juutalaisen historian museo ja Vistula-joen ylittävä Pyhän ristin silta. Ne ovat suomalaisten arkkitehtien luomuksia.

* * *

Kuten varmasti tiedätte, valmistautuu Suomi juhlimaan 100-vuotista itsenäisyyttään vuonna 2017. Samana vuonna tulee kuluneeksi tasan 200 vuotta Puolan kansallissankarin, Tadeusz Kościuszkon kuolemasta. Vapautuessaan Pietarista vuonna 1796, tämä tunnettu vapaustaistelija matkasi länteen Suomen kautta. Tuolloin suomalaiset kalastajat auttoivat häntä matkallaan kohti Tukholmaa tallomalla polkuja jäiselle ja lumiselle Pohjanlahdelle.

Uskon, että Suomen ja Puolan polut, niin usein jo historian saatossa ristenneet, tulevat edelleen valtiovierailumme myötä kohtaamaan entistä useammin, kulkiessamme yhdessä samaan suuntaan. Olen vakuuttunut, että suhteemme tulevat tämän vierailun jälkeen olemaan entistä tiiviimmät ja läheisemmät. Puolisoni ja omasta puolestani haluankin kiittää lämpimästi suurenmoisesta vieraanvaraisuudestanne!

Kohotan maljani Teidän ja puolisonne kunniaksi sekä Puolan ja Suomen välisen yhteistyön menestykselle!