Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Sotainvalidien Veljesliiton 75-vuotisjuhlassa 18. elokuuta 2015

(muutosvarauksin)

Vaikka aseet sotiemme päättymiseksi vaikenivat vuonna 1945, se ei tarkoittanut kamppailun päättymistä. Vapautemme hinta oli kallis ja sitä hintaa maksoi koko kansa vielä pitkään rauhan aikana. Sodissamme vammautui pysyvästi noin 95 000 suomalaista, jotka joutuivat kantamaan sodan merkkiä koko elämänsä ajan. Osalla teistä kamppailu on kestänyt jo seitsemän vuosikymmentä.

Sotainvalidien – kuten myös muiden veteraanien – uhraukset isänmaamme puolesta eivät ole vain urheita sotatekoja, vaan itse asiassa paljon enemmän. Sankaruuttanne oli kestää valtavaa painetta pitkään, jopa kuukausia tai vuosia, tietäen että kuluva päivä voi olla samalla viimeinen.

Silti te jaksoitte ja silti te kestitte. Näitä uhrauksia emme voi koskaan korvata kokonaan tai kiittää liikaa.

* * *

Sodan vammat ovat kaikki syntyneet omalla tavallaan, joko hyvinkin dramaattisesti tai pikku hiljaa hivuttaen – tarinat näistä ovat hyvin henkilökohtaisia. Vammat eivät kuitenkaan rajoittuneet ainoastaan fyysisiin vaurioihin.

Psyykkiset traumat ovat olleet erityisen vaikeita ja niistä puhuminen varsin hankalaa. Mielen vauriota on voitu helposti pitää heikkouden merkkinä, vaikka taakka on aivan yhtä vaikea kantaa kuin näkyvääkin vammaa. Vielä tänäkin päivänä mielen ahdistus tai henkinen paha olo saatetaan kokea hävettäväksi, vaikka siihen ei ole mitään syytä. Tervekään ruumis ei auta, jos emme voi henkisesti hyvin.  

Sotainvalideille yhteistä on se, että vammat ovat vaikuttaneet jokaisen loppuelämään peruuttamattomasti. Ne ovat vaikuttaneet myös läheisten elämään. Monessa perheessä sodan jäljet aiheuttivat murhetta ja epävarmuutta. Toisaalta työ ja selviytymisen tarve veivät elämää eteenpäin. Silloin myös kannattelijasukupolveksikin nimetyt sota-ajan lapset ottivat yhä enemmän vastuuta yhteiskuntamme viemisestä eteenpäin. Myös heitä ja heidän hiljaista aherrustaan on kiittäminen hyvinvointimme luomisesta.

* * *

Sotainvalidien Veljesliitto perustettiin Jyväskylässä päivälleen 75 vuotta sitten, 18. elokuuta vuonna 1940. Liiton kunniapuheenjohtajaksi kutsuttu Marsalkka Mannerheim puhui perustuskokouksessa seuraavasti:

”Tietäkää kuitenkin, että teissä itsessänne, sisimmässänne asuu se voima, joka auttaa teitä eteenpäin, että te ette ilman omakohtaista voimakasta halua ja yrittämistä pääse tulokseen edes suurenkaan ulkoa tulleen tuen varassa.”

Tämän puheen mukaisesti sotainvalidit ovat myös toimineet: toimeen on ryhdytty rivakasti itse, jotta parannettaisiin hoitomahdollisuuksia, mahdollisuuksia palata työelämään tai osallistua muilla tavoin yhteiskunnan jälleenrakentamiseen.

Sotainvalidien Veljesliitosta tuli vahva ja vaikuttava sotainvalidien ja heidän omaistensa asioita hoitava järjestö. Veljesliitto on vaikuttanut vahvasti yhteiskunnassa ja parantanut sotainvalidien asemaa. Liitto on osallistunut lukuisten tapahtumien järjestämiseen, perinnetyöhön, keräyksiin sekä erittäin tärkeään sotainvalidien avustustoimintaan.

Aivan erityisesti Veljesliitto on kantanut huolta sotainvalidien hoidon parantamisesta. Kuntoutussairaaloiden sekä sairas- ja veljeskotien verkoston rakentaminen ovat olleet mittavia ponnisteluita, jotta vaikeasti vammautuneiden pitkäaikainen hoito sekä kuntoutus saatiin järjestettyä. Samalla myös lääketieteellistä tutkimusta sotavammojen hoidosta on pystytty edistämään. Korkealaatuinen hoito sekä kuntoutus ovat vuosien varrella tehneet monen sotainvalidin selviytymisen omassa kodissaan mahdolliseksi.

Sotainvalideja ja Sotainvalidien Veljesliittoa on ahkeran toiminnan ansiosta pitkälti kiittäminen siitä, ettei kaveria jätetty rauhan ajankaan oloissa.

* * *

Käymämme sodat koskettivat jokaista suomalaista ja jättivät jälkensä sekä yksittäisiin ihmisiin että yhteiskuntaamme. Sotaveteraanit ja heidän omaisensa tietävät omakohtaisesti, millaisen jäljen sota voi jättää vuosikymmeniksi tai koko elämäksi. Vaikka aseet vaikenivat, kamppailu jatkui.

Kaikista uhrauksista saatu henkinen perintömme on vakuuttava: Periksiantamattomuus, ahkeruus, yhteenkuuluvuus, oikeudenmukaisuus ja kiintymys niin kotiseutuun kuin isänmaahan. Nyt meidän kunniatehtävämme on vaalia näitä oppeja sekä tätä perintöä.

Sotainvalidien Veljesliiton vuosikymmenten työ on ollut – ja on edelleen – korvaamatonta. Veljesliitto on koko historiansa ajan keskittynyt toiminnan kehittämiseen aina vallitsevien olosuhteiden ja tarpeiden mukaan – ennen kaikkea sotainvalidien parasta ajatellen. Valtiovallan velvollisuus on omalta osaltaan varmistaa, että sotavammahuolto viedään kunniakkaasti loppuun. Haluan lämpimästi onnitella liittoa 75-vuotisesta taipaleesta ja kiittää tekemästänne arvokkaasta työstä.

Kunnioitetut sotainvalidit, sotiemme veteraanit,

Teidän ansiostanne Suomi saa valmistautua satavuotisen itsenäisyyden juhlintaan puolentoista vuoden kuluttua. Teidän ansiostanne ja seuraavien sukupolvien työn jatkolla Suomi on maa, jossa on hyvä elää. Tätä työtä me emme unohda. Mutta sitäkin enemmän kunnioitamme ja kiitämme. Kiitos.