Suomen Kulttuurirahasto saavuttaa tänään 75 vuoden merkkipaalun. Jo syntyessään päivänsankarimme sai – kiitos päämäärätietoisten kummiensa – suuren joukon kansalaisia mukaan toimintaansa. Kulttuurirahaston ensi askeleiden vakautta eivät edes sotavuodet horjuttaneet.
Säätiö loi kulttuurille mahdollisuuksia, otti osaa kansakuntamme jälleenrakentamiseen ja toimi etujoukoissa tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta. Apurahatoiminnalla edistettiin ja vaalittiin kotimaista tiedettä ja taidetta – kirkastettiin ja vahvistettiin identiteettiämme. Viimeisten vuosikymmenten aikana on jälleen panostettu vaikuttamistyöhön. Voimme olla ylpeitä tähänastisista arvokkaista saavutuksista!
* * *
Suomen Kulttuurirahaston sääntöjen mukaan sen tarkoitus on ”suomalaiskansallisen henkisen ja taloudellisen viljelyn vaaliminen ja kehittäminen”. Myönnetyillä apurahoilla onkin suuri merkitys monen taiteilijan ja tieteentekijän jokapäiväisen leivän takaamisessa.
Vain harva taiteilija pystyy elämää vain teostensa myyntivoiton turvin, tieteentekijän läpimurtojen välissä vierähtää usein pitkiäkin aikoja. Kulttuurirahasto pitää osaltaan huolta siitä, että tekijöillä on mahdollisuus tehdä itsensä näköisiä töitä, etsiä vastauksia juuri itseään askarruttaviin tieteellisiin ongelmiin.
Kulttuurirahaston toiminta vahvistaa moniäänistä, moniarvoista ja omaleimaista Suomea. Se tukee kotimaista työtä ja piirtää Suomi-kuvaa maailmalla. Meidän kaikkien tehtävänä on pitää huolta siitä, että niin tieteen kuin taiteen alalla olemme niitä, jotka vetävät letkaa – peesaajan voimilla kärkeen nouseminen ei nimittäin aina onnistukaan.
Säätiön omat hankkeet ovat suuntautuneet ryhmille, jotka eivät itse syystä tai toisesta pysty huolehtimaan toimintansa rahoituksesta. Yksi tällainen ryhmä ovat lapset ja nuoret. Toiminta, jolla tuetaan lasten ja nuorten kasvua, oman persoonan ja vahvuuksien löytymistä ja elämässä pärjäämistä, on parasta satsausta Suomen tulevaisuuteen.
Kirjojen, kirjallisuuden ja lukemisen ystävät ilahtuivat jokunen vuosi sitten läpiviedystä Kirjatalkoot-hankkeesta, joka tuossa äsken nähdyssä dokumetissakin vilahti. Kirjatalkoiden avulla monen lapsen lukuharrastus sai varmasti lisäpontta. Ja olen ymmärtänyt, että Suomen Kulttuurirahaston 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on jälleen kehitteillä kiinnostava ja merkittävä hanke, mutta siitä kuulemmekin lisää myöhemmin tänään.
* * *
Suomen Kulttuurirahasto on kansanliike parhaimmillaan. 800 000 ihmistä on osallistunut säätiön varojen kartuttamiseen vuosikymmenten saatossa. Rahasto saa edelleen tavallisilta ihmisiltä merkittäviä lahjoituksia, vuosittain keskimäärin 10 miljoonaa euroa, usein testamenttien välityksellä. Luottamus Kulttuurirahaston toimintaan on kansan keskuudessa vahva.
Rahaston toiminta kumpuaa suoraan ihmisistä, suoraan meistä suomalaisista. Yhdet lahjoittavat rahaa, toiset aikaa ja niin hyöty saadaan suoraan tukea tarvitsevalle. Rahaston toiminnassa yhdistyvät vapaaehtoisuus ja tarve sekä tahto toimia tärkeäksi kokemansa asian hyväksi. Tätä tahtoa ja halua auttaa meissä suomalaisissa riittää, ja sitä tuntuu riittävän myös vähän huonompinakin hetkinä.
Ja juuri tätä suomalaisuuden piirrettä minä arvostan ja kovasti kunnioitan. Se heijastaa halua ottaa vastuuta. Jossain siellä takana vahvistuu samalla tunne kansakuntana olemisesta, yhteiskunnallisesta eheydestäkin.
Kulttuuri kuuluu kaikille. Niin se on säätiön tekemän tutkimuksenkin mukaan. Kulttuuri kiinnostaa kaikenlaisia suomalaisia ikään, asuinpaikkaan ja tuloluokkaan katsomatta. Kulttuurirahaston 17 maakuntarahastoa takaavat, että säätiöllä on silmät ja korvat maamme jokaisessa kolkassa, joten yhdenkään kyvyn ei pitäisi jäädä huomioimatta. Toisaalta myös maakuntarahastot antavat lahjoittajille kanavan, jonka kautta he voivat vaikuttaa kotiseutunsa kehittämiseen.
Meillä jokaisella on oma ja usein hyvinkin henkilökohtainen suhde kulttuuriin. Toiset vaalivat suhdettaan huolella, toiset taas jättävät sen satunnaisten ja ehkä ohikiitävienkin tapaamisten varaan. Mutta taiteen merkitystä inhimillisen olemassaolon rikastuttajana ei voi kiistää. Taide-elämykset ovat arvo itsessään; ne tuovat merkitystä elämään. Taide pysäyttää ja auttaa meitä lähestymään itsessämme jotain vielä suurempaa. Taide tuo myös monelle paljon kaivattua viihdytystä ja piristystä arkeen. Taide on tärkeä ihmisen hyvinvoinnin lähde – ja terveydenkin, niin kuin tuossa äsken kuulimme.
Suomalainen tiede ja tieteentekijät ovat maailman huippuja. Minulla oli suuri kunnia nimittää viime viikolla kaksi uutta tieteen akateemikkoa. Suurella arvostuksella kuuntelin heidän kertomuksiaan tieteentekijän arjesta, tutkimustyön pitkäjänteisyydestä ja tutkimusryhmien yhteisöllisyydestä. Tieteen vauhti on hurja, mutta siinä vauhdissa Suomen on pysyttävä mukana. Tiede on yksi menestystekijöistämme.
* * *
Rahaston 75-vuotisen taipaleen aikana Suomesta on tullut yksi maailman menestyneimpiä maita. Menestyksemme perusta on koulutus ja kulttuuri – kansamme sivistys. Ne kuuluvat kaikille. Valtio ei ole kuitenkaan yksin niiden takaajana, vaan osansa tekevät niin järjestöt kuin vapaaehtoisetkin.
Myös yksityisestä varallisuudesta yhä suurempi osa ohjautuu yleishyödyllisiin tarkoituksiin – ja usein juuri säätiöiden kautta. Säätiöiden tarkoitus ei ole korvata sen paremmin markkinataloutta kuin verotusjärjestelmääkään. Ne tarjoavat rajoitetun vaihtoehdon, kolmannen tien, rahoittaa tärkeitä asioita. Säätiöt pystyvät usein valtiota paremmin harjoittamaan pitkäjänteistä ja vastasyklistä politiikkaa sekä varojen sijoittamisessa että niiden jakamisessa.
* * *
75 vuoden aikana Kulttuurirahastosta kehittynyt alansa jättiläinen. Se kuuluu maailman suurimpien säätiöiden joukkoon. Mutta tämä jättiläinen ei ole jäänyt tuijottamaan vertaisiaan silmiin, vaan tähyää myös ympärilleen, pienempiensä puoleen. Se on kansainvälinen, yhteistyöhaluinen ja aktiivinen vaikuttaja. Se on suomalaisuutta parhaimmillaan.
Sydämelliset onnitteluni 75-vuotiaalle Suomen Kulttuurirahastolle, ja ennen kaikkea – äsken kuulimme uskon tärkeydestä lahjoitusten takana – uskoa!