Arvoisat uudet akateemikot, hyvät kuulijat
Tiedettä tarvitaan tänä päivänä kiistatta enemmän kuin koskaan.
Nykyisessä ajassamme, jossa totuutta haastetaan monin tavoin, tutkimukseen perustuva tieto on yksi demokraattisen yhteiskunnan koossapitäjistä. Vapaa ja menestyvä yhteiskunta pohjaa tiedolle ja totuudelle. Kun käytettävissämme on luotettavaa tietoa, olemme me vähemmän alttiita disinformaatiolle ja muille pahantahtoisillekin vaikuttamisyrityksille. Tieto on myös vastavoimaa tietämättömyydelle ja valheille, se toimii järjen äänenä.
Samalla tarvitsemme entistä enemmän ymmärtämisen kykyä. Kykyä erottaa oikeaa väärästä. Ja saman kolikon toista puolta: kykyä ja vastuullisuutta siitä, minkälaisia väitteitä ja ymmärrystä maailmasta tuottaa ja levittää.
* * *
Aikaamme nimittäin leimaa vaikuttamistaistelu. Keskusteluilmapiiri on muuttunut: Niin kovin usein törmää ajattelumalliin ”tämä on minun totuuteni ja tuo sinun mielipiteesi”. Siis minä olen oikeassa, sinä et ehkä niinkään. Etenkin sosiaalisessa mediassa keskustelu näyttää käyvän välistä kovillakin kierroksilla ja kovin ehdottomana. Ei malteta pysähtyä miettimään mistä olikaan kyse, mihinköhän sen sanominen perustui, ja miksikö näin väitetään. Ollaan kovin alttiita menemään ehkä yksinkertaistettujen otsikkojen, puolitotuuksien ja jopa valheiden perässä.
Uskomuksiakin meillä tapaa olla monenlaisia. Mutta uskomuksien varaan ei parane jäädä. Ne saattavat olla tosia, mutta yhtä lailla ne voivat olla erheellisiä. Platon jo aikanaan pohdiskeli, esimerkiksi terveydestä olevan paljon virheellisiä uskomuksia, samoin kuin kaikista muistakin aistimaailman ilmiöistä. Mutta vasta tieto olemuksista antaa varman pohjan elämälle. Niin se taitaa olla: tutkittuun tietoon on siis varminta luottaa.
* * *
Tiedon määrä nykyaikana on valtava. Kuulemme ja näemme jatkuvasti erilaista tietoa ympärillämme: mediassa, kirjoissa, keskusteluissa. Tieteen alalla julkaistujen artikkelien määrä kasvaa vuosi vuodelta ja tieteenalat erikoistuvat. Uuden ajan tutkijan on kyettävä etsimään oikeita kysymyksiä ja vastauksia yhä suuremman tietotulvan keskellä.
Akateemikko Eino Jutikkala toteaa kaukaa viisaasti jo liki kaksikymmentä vuotta sitten: ”Olen pitänyt kunnia-asiana, että luen jokaisen merkittävän historiantutkimuksen. Mutta enää se ei ole kenellekään mahdollista: ei ole aikaa, uutta tutkimusta tulee laajalta rintamalta niin runsaasti.”
Hän taisi olla tuolloin jo oikeassa. Tiedon määrä on tämän jälkeen vain jatkanut kasvamistaan.
* * *
Suomi on tiedemyönteinen maa. Vuosien varrella tehtyjen tiedebarometrien mukaan suomalaisten luottamus tieteeseen ja tutkimusinstituutioihin on säilynyt korkealla tasolla. Vuoden 2022 tiedebarometrista ilmeni, että suomalaisten luottamus tieteeseen ja tutkijoihin oli lisääntynyt koronapandemian myötä.
Meidän menestyksemme perustekijöinä onkin pidetty paitsi uutteruutta myös osaamista, koulutusta ja tiedettä. Siis osaamista ja tietämistä. Olemme monilla mittareilla aivan ykkösluokkaa myös monissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Mutta hyvään ei sovi tuudittautua. Menestyksen saavuttaminen vaatii työtä, mutta niin vaatii sen ylläpitäminenkin. Suomen lipeäminen koulutuksen kärkisijoilta maailmassa on erittäin huolestuttava ilmiö.
Arvoisat uudet akateemikot
Ansioluettelonne kertovat paljon. Olette tehneet merkittävää työtä yhteiskuntamme eduksi. Akateemikot kautta historian ovat olleet lisäämässä ymmärrystämme lääketieteestä, kielitieteestä, tekniikasta, yhteiskunnan lainalaisuuksista, biotieteistä, historiastamme. Akateemikkojen työ on vaikuttanut teknologian kehitykseen, elinkeinoelämään, oikeusvaltioajatteluun tai elinolojen paranemiseen. Heitä ja heidän saavutuksiaan on monessa hyödynnetty ja heistä on monessa oppia otettu.
Akateemikot ovat omilla tutkimuksillaan olleet paitsi viemässä yhteiskuntiamme eteenpäin, ovat heistä monet myös nousseet arkisen keskusteluilmapiirin yläpuolelle toimimalla tieteen ja tieteellisen tiedon puolestapuhujina. Akateemisissa piireissä he ovat ja ovat olleet esikuvia monille opiskelijoille, tutkijoille ja opettajille.
Suomi tarvitsee tutkimusta ja tutkijoita, suunnannäyttäjiä. On sanottu, että tutkijan tulee olla kansainvälinen, ahkera ja luova. Tutkimuksen tekeminen vaatii ankaraa työtä ja hoksaavia aivoja. Myös järjestelmällisyys ja kurinalaisuus ovat tutkijan hyveitä. Ja uuden luominen, uusien ideoiden, oivallusten ja havaintojen tekeminen tai monimutkaisten syy-yhteyksien ymmärtäminen, se edellyttää tutkijalta luovuutta. Suomi ja suomalaiset ovat syystä ylpeitä tutkijoistaan ja tutkimuksestaan.
* * *
Tiede ja tutkimus eivät tunne valtioiden tai maanosien välisiä rajoja. Kansainvälinen yhteistyö on oleellinen osa ja elinehto korkeatasoiselle tutkimukselle. Kun tieto, ideat ja ihmiset liikkuvat, tutkimuskin edistyy.
Maailmassa meidän ympärillämme ongelmia riittää. Vastaukset niihin edellyttävät luovia ratkaisuja. Globaalien uhkien ja haasteiden – kuten esimerkiksi ilmastonmuutoksen, luontokadon tai konfliktien – pysäyttämiseksi tarvitsemme yhteistyötä paitsi yli tieteenalojen myös yli maiden rajojen.
Kansainvälisyys onkin tieteen tekemisen ja ongelmien ratkaisemisen elinehto. Parhaisiin kansainvälisiin verkostoihin pääsee mukaan, jos myös itsellä on korkealuokkaista tutkimusta. Laadukas tutkimus uudistaa tiedettä, kehittää yhteiskuntaa ja luo innovaatiokykyä. Tänään juhlittavat uudet tieteen akateemikot ovat kaikki oman työnsä kautta hyviä esimerkkejä myös siitä, miten suomalaista osaamista on viety maailmalle ja miten suomalaista tiedettä ja tieteentekijöitä on maailmalla arvostettu.
Minä toivon, että voimme yhdessä työllämme edistää Suomen parasta nyt ja tulevaisuudessa.
* * *
Parhaimmat onnitteluni uusille tieteen akateemikoille!