Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Uutisia, tiedonvälitystä ja informaatiosotia -mediaseminaarissa 15.10.2020

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitämässä puhetta Uutisia, tiedonvälitystä ja informaatiosotia -mediaseminaarissa etäyhteydellä Presidentinlinnan Keltaisesta salista. Kuva: Jon Norppa/Tasavallan presidentin kanslia

Siellä on koolla ammattitoimittajia, joilla on takana palvelu BBC:n Maailmanpalvelun suomenkielisessä toimituksessa. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun toimitus aloitti työnsä Lontoossa. Tuohon juhlavuoteen liittyen on julkaistu teos Täällä Lontoo. BBC:n suomalaistoimittajat idän ja lännen välisessä informaatiosodassa. Kirja ulottuu vuoteen 1997, jolloin suomenkielisen toimituksen toiminta päättyi 57 vuoden jälkeen.

Mielenkiintoinen otsikko. Voi kysyä, mikä otsikko olisi, jos BBC:n suomenkielisen yksikön toiminta olisikin loppunut viime vuodenvaihteessa? Informaatiosota ei ole kadonnut. Rintamalinjat tosin ovat toiset, mutta vaikuttamistaistelua käydään maailmanlaajuisesti sekä eri maiden sisällä yhä.

***

Yhteiskunnallisen keskustelun ilmapiiri on Suomessa viime vuosien aikana muuttunut. Tiedon ja mielipiteiden tulvassa erottautuminen ja huomion saaminen on käynyt haastavaksi. Aika suosii lyhyttä, iskevää ja usein ronskinpuoleista tekstiä.

Vanhan viisauden mukaan ”niin on, jos siltä näyttää”. Miltä sitten näyttää? Näyttämiseen voi olla helpompi vaikuttaa kuin kategoriseen, miten asia on tai ei ole. Siis saada asia näyttämään oman tavoitteen mukaiselta. Tällainen vastarealismi maalaa kuvaa, joka näyttää aivan toisenlaiselta kuin kuvattava kohde on.

Tiedotusvälineille tilanne on haastava. Miten suhtautua huomiota herättävään nettikeskusteluun, antaako se aiheen uutisen tekemiseen? Tai miten terävöittää uutista iskevän otsakkeen avulla? Journalismi on enemmän kuin pelkkää tiedon välittämistä. Sen ytimessä on arviointi, punninta ja ammattitaitoinen asian käsittely. Senkin arviointia, onko asia uutisoimisen arvoinen.

***

Viime syksyn Washingtonin matkani yhteydessä ei jäänyt epäselväksi, kuinka jakautunut tiedotusvälinekenttä on Yhdysvalloissa. Puolesta tai vastaan -asetelmat olivat selvät. Poliittisen kentän polarisaatio on jakanut mediakentänkin tavalla, joka tekee perinteisten toimitustyön arvojen noudattamisen vaikeaksi.

Toimittajien keskinäisissä otteluissa omaa näkökulmaa käsitellään ainoana totuutena. Tällainen oman – tai omaksi koetun puolen – oikeassa olon korostaminen johtaa helposti siihen, että uskottavuus tiedon välittäjänä vaarantuu. Riippumattomuus ja myös omien uskomusten testaaminen ovat uskottavan toimittajaroolin perusoletuksia. Menetettyä uskottavuutta on vaikea saada takaisin.

***

Pew Research Center julkaisi tammikuussa Yhdysvaltain tiedostusvälineiden tilaa käsittelevän tutkimuksen. Monet tiedotusvälineet ovat siellä eräänlaisessa välitilassa. Jos jompikumpi puoli pitää, toinen puoli inhoaa. Yksikään tiedotusväline ei tuossa tutkimuksessa yltänyt 50 prosentin kokonaisluottamukseen. Vain kolme tiedotusvälinettä oli sellaista, joihin sekä demokraatit että republikaanit luottivat enemmän kuin eivät luottaneet. Nämä kanavat ovat: Public Broadcasting Service PBS, BBC ja Wall Street Journal. Näistä kaksi kolmesta pohjaa toimintaansa julkiseen rahoitukseen.

Tässäkin mittauksessa näkyy, kuinka tärkeitä toimitusperiaatteet ja ammattimainen käyttäytyminen ovat. Suomenkielisen toimituksen historiaa käsittelevässä teoksessakin korostetaan BBC:n noudattamaa ”kahden toisistaan riippumattoman lähteen” -periaatetta. BBC tuntuu olevan valmis vaikka kärsimään lyhytaikaisen uutistappion, jotta liikkeelle lähtevä asia on varmasti oikein. Ilmeisesti tämä eetos kantaa BBC:n mainetta edelleen.

Mutta tilanne Britanniassakin on kärjistynyt. Viime vuoden loppupuolella hätkähdin, kun kuulin haastateltavan Lontoon kadulla kuvaavan Brexit-erimielisiä: ”olemme oppineet vihaamaan toisiamme”. Kun asia nostaa vihaa toisin ajattelevaa kohtaan, ollaan menossa kohti hyvin huonoa. Vihan kulttuuri kaataa, ei rakenna.

***

Jos tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin. Kyse ei ole yksinomaan siitä, millainen ilmapiiri olisi keskustelun osapuolille miellyttävämpi. Panoksena on myös menettää kyky ymmärtää toisen toisiamme. Jos polarisaatio läpäisee koko yhteiskunnan, kansakunnan menestyminen vaarantuu.

Sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat ensiarvoisen tärkeitä. Mutta vähintään yhtä tärkeää on ilmaisunvapauteen kuuluva vastuu. Se kulkee käsi kädessä rehellisyyden ja totuuden kanssa.

***

Max Jakobson – Bush Finn hänkin – on julkaisut ulkomaalaisille lukijoille tarkoitetun Suomi-oppaan nimeltään Finland – A Lone Wolf. Jakobson päättää kirjan sanoihin: ”Historical experiences reveal how little we know about the future. We can be certain only of one thing – something happens that no one had expected.”

Jotta me suomalaisina voimme varautua tähän arvaamattomaan tulevaisuuteen, korostuu osaaminen ja ymmärtäminen. Jos ei ole keinoja hahmottaa meneillään olevien suurten muutosten vaikutusta omaan elämäänsä, ei sitä elämää ahdistuksetta voi elääkään.

Kansalaisten tieto- ja osaamistason noustessa heillä tulee olla tarjolla mahdollisimman tarkkaa ja oikeaa tietoa mielipiteen muodostamisen perustaksi. Yhteiskunnan kehittymiseen tähtäävä keskustelu ei voi muuttua vain naljailuksi.

***

Kirjailija William S. Burroughs on kuvannut sanoja ”ulkoavaruudesta tulleeksi virukseksi”. Virushan kiinnittyy ensin kantajaan ja sitten levittää itseään kantajasta toiseen. Nykyisessä viestintäilmastossa sanan leviäminen tapahtuu nopeasti ja jäljet näkyvät nopeammin kuin koronaviruksen kanssa.

On journalistien tehtävä katsoa, että näiden sanavirusten joukossa on myös niitä, jotka levittävät hyviä sanoja hyvistä töistä.

Suomenkielinen toimitus on lakannut olemasta, mutta laadukas työ jatkuu Bush Finns ry nimisenä perinneyhdistyksenä. Minä haluan toivottaa yhdistykselle kaikkea menestystä tässä arvokkaassa työssä.