Arvoisa puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat,
Lähdette nyt vaalikauden viimeisille valtiopäiville. Minua on aina kiehtonut tuo ilmaisu ”valtiopäivät”, siinä on jotain perinteikästä ja juhlavaa, mutta samalla uutta odottavaa ja velvoittavaa.
Vaikka vaalikausi lähestyy loppuaan, tekemisen lista on loppumaton. Maailma ei pyöri eikä valmistu vaalikausien tahtiin, vaan tekemistä riittää kaikkien valtiopäivien kaikille päiville. Ja tekemistä varten täällä olemme.
Paljon keskustelua herättäneet ja suuret asiat tulevat nyt eduskunnan käsittelyyn. Sote-uudistus, tiedustelulait – ne eivät ole yksiselitteisen helppoja ratkaistavia. Toivoisin, että sekin tulisi, puolelta ja toiselta esiin, ettei kukaan julistaudu ehdottoman totuuden haltijaksi. Kansanvalta tuppaa toimimaan niin, että viime kädessä terve järki voittaa, kansa ymmärtää argumentit, ei agitaatiota. Siis järjen äänen, ei yllytystä.
Minulla on vain hyviä kokemuksia yhteistyöstä eduskunnan kanssa. Vuonna 2011 hyväksytty perustuslainmuutos oli merkittävä: Eduskunta korotettiin siinä ylimmäksi päättäjäksi, jos hallituksen ja presidentin kesken syntyisi eripuraa. Silloin puhemiehenä pidin tätä ajatusta hyvänä.
Nyt presidenttinä, olen yhä samaa mieltä. Sillä luotiin eräänlainen yhteys, ei velvoittavan oikeudellinen, mutta yhteys kuitenkin presidentin parlamentaariseen vastuuseen. Tämä kaikki ihan selkokielellä: Presidentin pitää tarkkaan tietää ja ymmärtää, mitä kansanvalta miettii. Teiltä sen kuulen ja olen kuulolla ollut.
Työtapa, jota haluaisin edelleen kehittää, on yhteydenpito eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa. Olemme nyt tavanneet keskustella turvallisuuteen liittyvistä asioista, koska niillä on pitkä vaikutus yli vaalikausien. Monen vaalikauden kysymyksiä on silti muitakin. Esimerkkeinä ilmastonmuutos tai yhteiskunnan rakenteiden jatkuva liike taikka EU-politiikan suunta. Niistäkin olisi hyvä keskustella päivänpolitiikan ulkopuolella. Jos foorumia siihen tarvitaan, tarjoan mielelläni sellaisen. Ellei aihe kuulu presidentin rooteliin, niin kohteliaana hiljaisena isäntänä voin silti luoda puitteet keskustelulle.
Tällaisten keskustelujen myötä voisimme löytää pidemmän ja vahvemman punaisen langan, sellaisen joka ei katkeaisi hallitusvastuun vaihtuessa.
* * *
Valo lisääntyy nyt vauhdilla. Talous kasvaa ja työttömyys vähenee. Tätä on kauan kipeästi odotettu. Nyt on kyettävä varjelemaan kasvua ja turvaamaan sen jatkuminen.
On ymmärrettävää, että niukkojen vuosien ja leikkausten jälkeen on kertynyt menopaineita ja täyttämättömiä tarpeita. Niitä on nyt hyvä arvioida.
Joudun kuitenkin muistuttamaan niistä elvytysajan puheista, joiden mukaan ”kasvu kyllä aikanaan hoitaa velat”. Jos puheet nyt nopeasti kääntyvätkin muotoon ”nyt kun on varaa lisätä menoja”, niin jää se velkaantuminen kyllä jälleen hoitamatta. Samalla yhä lähemmäksi tulee se päivä, jolloin koronnousujen myötä velkaantumisen todelliset rasitukset alkavat tuntua.
Moneen kertaan on koettu, kuinka talouden käänne parempaan nopeasti tuudittaa pitämään sitä uutena normaalina, annettuna asiana tulevaisuuteen, ja elämään sen mukaisesti leveästi. Tähän harhaan ei nyt ole varaa. Olemme vasta kohtaamassa ikärakenteen muutoksen kovimmat paineet ja vieläpä valmiiksi velkaisina. On helppo julistaa malttia, mutta erityisesti talouden toimijoiden ja päättäjien kannattaa muistaa, että parhaiten puhuu itse annettu esimerkki.
* * *
Myös Euroopan unioni on palannut kasvu-uralle ja paraneva talous heijastuu laajemminkin myönteisenä ilmapiirinä unionin liepeillä.
Hyvät uutiset herättävät toiveita unionin sisäisestä vahvistumisesta, eurooppalaisuuden paluusta maailmankartalle. Alkanut vuosi on varmasti ratkaisevan tärkeä osoittamaan unionin tulevaisuuden suuntaa.
Unionia on joskus kuvattu taloksi, jossa katto ja seinät ovat paikoillaan, mutta sisustus jäänyt tekemättä. Nyt on aika antaa selkeitä näkymiä siitä, miten unioni kansalaistensa elinoloja edistää. Näkemyksiä riittänee, onhan presidentti Macron esittänyt laajaa kansalaiskonsultaation kierrosta.
Ensi askeleet kohti turvallisuusyhteisöä on jo otettu. Siinä työssä Suomi on ollut eturintamassa. Terrorismi on kiinteyttänyt viranomaisten yhteistoimintaa ja puolustuksen saralla on käynnistynyt pysyvä rakenteellinen yhteistyö.
Eurooppa kohtaa myös jatkossa väestöliikkeen paineita, luultavasti enenevissä määrin ja erityisesti Afrikasta. Paras keino hillitä paineita on paikan päällä tehtävä työ elinolosuhteiden parantamiseksi. EU:n jäsenmaat ja unioni itse harjoittavat kukin kehitysyhteistyötä, sitä olisi syytä paremmin koordinoida.
Unionin tulisi kehittää yhteiset käytännöt rajavalvontaan, turvapaikkahakemusten käsittelyyn ja palautuksiin. Sekä Schengenin että Dublinin sopimusten sisältöä ja tulkintaa on selkeytettävä.
EU:sta ei ole tulossa liittovaltiota, mutta paikoin hiipien syvenevä integraatio voi luoda Suomelle myös visaisia pulmia. Viittaan yhteisvaluutta euron kehittämissuunnitelmiin ja mahdollisiin ehdotuksiin yhteisvastuun lisäämisestä.
On selvää, että euroon liittyy ongelmia. Mutta yhtä selvää on, että yhteisvaluutan perusteiden muuttaminen vaatii yksimielisyyttä. Suomen on syytä olla tässäkin prosessissa hereillä ja toimijana. Periaatteelliselle keskustelulle on tilausta.
* * *
Tuoreessa arvotutkimuksessa suomalaiset nostivat tärkeimmäksi arvoksi turvallisuuden. Maailma on muuttunut rauhattomammaksi ja epävakaus heijastuu myös meille.
Mitä on turvallisuus on? Turvallisuus on luottamusta ihmisiin, yhteisöön ja yhteiskunnan rakenteisiin. Luottamusta siihen, että päättäjät ja viranomaiset kohtelevat oikein ja kykenevät vastaamaan maailman muutoksiin. Luottamusta poliisin, palomiehen tai sairaanhoitajan ammattitaitoon. Turvallisuus on myös maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden ylläpitämistä.
Suomi on tehnyt rytminvaihdoksen vastatakseen turvallisuusympäristön nopeaan muutokseen. Monet lainsäädäntöhankkeet ovat edistyneet ja parantaneet valmiuksiamme. Hallitus ja eduskunta ovat olleet valppaina, ja jo se on turvallisuustekijä sellaisenaan.
Luottamus ja siitä nouseva turvan tunne, niitä meidän kaikkien on valppaasti vaalittava. Lähimmäisenrakkaus, välittäminen ja tasa-arvo, niissä me kaikki olemme toimijoita. Luottamus syntyy toistemme kunnioittamisesta ja kanssaihmisistä huolehtimisesta. Se vaatii rahaa, viranomaisia, palveluita, kalustoa, mutta se vaatii ennen kaikkea meitä jokaista ylläpitämään eheyttä.
* * *
Eduskunta on ylin valtioelin. Sen arvostus lähtee omasta työstänne – siitä, että arvostatte toisianne ja yhteistä työtä.
Vaativaa tehtäväänne on maailman muutosten ymmärtäminen. Sen ymmärtäminen, että emme voi muutosta pysäyttää ja sen ymmärtäminen, miten parhaiten pitää tämä maa ja kansa muutoksessa mukana. Kuulemme paljon puhetta yhtenäiskulttuurin hajoamisesta. Olemme silti yhtä kansaa, kansakuntaa ja siten yhteisö, jolla on yhteinen etu puolustettavana.
Miten vastaamme työn muutokseen tai ilmastonmuutokseen, miten vastaamme kansamme vanhenemiseen, lisääntyvään maahanmuuttoon, tai syrjemmässä olevien seutujen kuihtumiseen. Ja vielä – miten vastaamme muutoksen herättämiin epävarmuuden tunteisiin, jopa pelkoon ja vastarintaan. Turvallisuuden tunne kasvaa hitaasti, mutta voi hetkessä järkkyä.
Meidän tehtävänämme on ennakoida kansalaisten tuntoja, ottaa ne tosissaan. Luottamus kansanvaltaan kasvoi itsenäisessä Suomessa vuosikymmenten mittaan. Meidän on oltava joka päivä tuon luottamuksen arvoisia. Ja se tarkoittaa, että löydämme ja jaamme yhteistä, emme erottavaa.
* * *
Olemme pieni, eheä ja turvallinen maa. Meillä on tasa-arvoinen, koulutettu ja sisukas kansa. Siksi voimme kohdata muutoksen sitkeänä, ketteränä ja vahvana. Meillä on jatkuvan menestymisen avaimet käsissämme. Käyttäkäämme niitä.
Rouva puhemies, onnittelen puhemiehistöä saamanne tuen johdosta ja toivotan teille kaikille menestystä tärkeässä tehtävässänne. Julistan vuoden 2018 valtiopäivät avatuiksi.