Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Yalta European Strategy -konferenssissa Kiovassa, Ukrainassa 13.9.2019

Presidentti Zelenskyi, Presidentti Kaljulaid, hyvät naiset ja herrat,

Tuntuu koskettavalta olla täällä onnellisten, vapaiden ihmisten keskuudessa. Herra Sentshov, oli upea kokemus nähdä teidät. Olen nostanut asianne esille niin monissa keskusteluissa.

On ilo saada osoittaa sanansa näin arvovaltaiselle yleisölle. Koska konferenssin teemana on ”onnellisuus”, haluan tietenkin aloittaa toteamalla, että Suomea pidetään maailman onnellisimpana maana. Emme ehkä aina näytä siltä. Mutta meillä on tästä todisteena World Economic Forumin maailman onnellisuusraportti.

Maiden vertailu niinkin aineettoman ominaisuuden kuin onnellisuuden perusteella voi kuulostaa oudolta, jopa viihteelliseltä. Uskon kuitenkin, että ykköstilamme mainitussa selvityksessä johtuu paljolti Suomen menestyksestä monissa muissa vertailuissa. Olemme jatkuvasti olleet kolmen parhaan joukossa globaaleissa indekseissä, joilla mitataan muun muassa oikeusvaltion tilaa, koulutustasoa ja korruption vähäisyyttä. Vuonna 2019 Suomi rankattiin maailman vähiten hauraaksi valtioksi.

Ei ole sattuma, että näillä asioilla on yhteys: oikeusvaltio, koulutus, vähäinen korruptio, vakaus – niin, ja onnellisuus.

Ei ollut itsestään selvää, kun Suomen matka itsenäisenä valtiona alkoi, että olemme sata vuotta myöhemmin tilanteessa, jossa voimme nauttia näistä onnellisuuden ainesosista. Suomi ei tuolloin ollut pelkästään köyhä, maatalousvaltainen maa. Olimme lisäksi käyneet läpi raa’an ja verisen sisällissodan vain muutama kuukausi itsenäistymisen jälkeen. Silti meistä kehittyi vakaa demokratia, joka selviytyi kaikista 1900-luvun haasteistaan. Meistä tuli kilpailukykyinen, moderni talous, joka on täysin integroitunut maailmanmarkkinoihin. Yhteiskunta, joka oli valmis yhteisiin ponnistuksiin.

* * *

Tämä muutos ei olisi voinut toteutua ilman asianmukaisia rakenteita. Aiemmin tällä viikolla vietimme Helsingissä Suomen hallitusmuodon satavuotisjuhlaa. Vuoden 1919 perustuslaki teki Suomesta tasavallan – tasavallan, jolla on vahvat instituutiot ja joka takaa kansalaisten perusoikeudet.

Olemme olleet onnekkaita siinä, että tämä vakaa hallitusmuotomme on ollut katkeamatta voimassa jo kokonaisen vuosisadan. Se on ollut korvaamattoman arvokas perusta nykyiselle elämäntavallemme. Mutta pelkät rakenteet eivät riitä. Paraskaan perustuslaki ei takaa toimivaa yhteiskuntaa. Se voi ainoastaan tarjota puitteet. täyttääkseen nämä puitteet sisällöllä yhteiskunnan itse, ihmisten on otettava vastuu siitä.

Mielestäni Suomen yhteiskunnassa korostuu kaksi piirrettä. Toinen on luottamus. Toinen on osallisuus. Presidentti Zelenskyi ilmaisi sen ehkä toisin sanoin: läsnäolon tunne. Molemmat näistä elementeistä edellyttävät kansalaisten ymmärtävän, että heillä ei ole ainoastaan oikeuksia vaan myös velvollisuuksia. Muiden ihmisten oikeuksia on myös kunnioitettava, ei ainoastaan omia.

Yhteiskunta, jossa ihmiset luottavat toisiinsa; yhteiskunta, jossa ihmiset eroistaan huolimatta kokevat aidosti olevansa osallisia, on myös yhteiskunta, joka pystyy paremmin kestämään ulkoisia uhkia. Tämä on kokonaisturvallisuuden mallimme ydin. luonnollisesti vahva kansallinen puolustus edellyttää yhä myös sotilaallisia suorituskykyjä. Ne nostavat kynnystä mahdollista hyökkääjää vastaan, ne tekevät meistä kiinnostavamman kumppanin muille. Mutta hybridisodankäynnin ja vaihtoehtoisten faktojen maailmassa myös muiden, aineettomien resurssien merkitys korostuu. Kuten olen usein todennut, jokainen suomalainen on maansa puolustaja – korviensa välissä. Se, minkä hyväksyy ja minkä ymmärtää olevan valheellista, on hyvin tärkeää.

* * *

Kun nyt olen käsitellyt Suomen kokemuksia varsin seikkaperäisesti, tahdon tehdä yhden asian selväksi: olen hyvin haluton antamaan kenellekään mitään neuvoja pyytämättä. Oma yhteiskuntamme on kaukana täydellisestä. Se myös vaatii jatkuvaa vaalimista ja kehittämistä. Mutta jos maailmalla on kiinnostusta jonkinlaista Suomen mallia kohtaan, tämä on kertomus, jonka olen aina valmis jakamaan. Ainakin meidän osaltamme malli on toiminut kohtuullisen hyvin.

Seuraavaksi haluan laajentaa perspektiiviä Suomesta yleisempiin geopoliittisiin kysymyksiin. Olen varma, että pureudumme niihin perusteellisemmin kohta seuraavassa keskustelussa.

Itse asiassa uskon, että edellä korostamani asiat – luottamus ja osallisuus – ovat myös toimivan kansainvälinen järjestyksen elintärkeitä rakenneosia. Parhaatkaan instituutiot tai parhaatkaan valtio- ja muut sopimukset eivät riitä, jos kansainvälisen yhteisön jäsenet – eli me kaikki – eivät ole valmiita kunnioittamaan niitä. Puitteet on täytettävä sisällöllä. Se on velvollisuutemme valtioina ja globaaleina kansalaisina.

Valitettavasti emme tällä hetkellä täytä tätä velvollisuuttamme. Juuri nyt, kun kasvava määrä aidosti maailmanlaajuisia haasteita vaatisi kipeästi yhteisiä ratkaisuja, sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys murenee silmiemme edessä. monenkeskisyys jää suurvaltojen välisen kilpailun jalkoihin. Vastakkainasettelu ajaa yhteistyön yli. Arvaamattomuus ja epäjärjestys ovat pääsemässä voitolle.

Hyvä uutinen näiden synkkien kehitysnäkymien vallitessa on, että ne eivät ole millään tapaa vääjäämättömiä. tämän osuuden moderaattorina toimiva Richard Haass tunnistaa varmasti seuraavan lainauksen kirjastaan ”A World in Disarray”: ”Valtiomiestaidon, diplomatian ja ulkopolitiikan laajemminkin johtoajatus on siinä, että […] kansainvälisen järjestyksen luonnetta, […] anarkian ja yhteiskunnan välistä voimasuhdetta voidaan muokata paremmaksi.”

* * *

Juuri tämä on meidän toimialaamme: valtiomiestaito, diplomatia ja ulkopolitiikka. Tämä on sitä, mihin meidän on yhdessä pyrittävä: muuttamaan voimasuhdetta jälleen paremmaksi. enemmän yhteiskuntaa, vähemmän anarkiaa. Meidän on rakennettava menetetty luottamus uudelleen. Meidän on palautettava osallisuuden kokemus, saavutettava yhteisymmärrys siitä, että 21. vuosisadan ongelmat vaativat globaaleja ratkaisuja.

Minulla ei ole mitään harhakuvitelmia tehtävän vaikeudesta. Kansainvälisen järjestyksen pelastaminen vaatii paljon kovaa työtä. Ajoittain se turhauttaa, ja tulemme myös kokemaan vastoinkäymisiä. Mutta meillä ei oikeastaan ole parempaa vaihtoehtoa. Meidän on yritettävä.

Yksi asia on varma: emme voi mitenkään onnistua tässä tehtävässä ilman diplomatiaa, ilman vuoropuhelua. Jos yhdistämme voimamme samanmielisten ystävien ja kumppanien kanssa kansainvälisen järjestyksen puolustamiseksi, äänemme kantaa paremmin. Mutta meillä ei ole varaa siihen ylellisyyteen, että toimisimme vain sellaisten tahojen kanssa, jotka ovat jo valmiiksi kanssamme samaa mieltä.

* * *

Toivon nyt voivani jatkaa keskustelua kanssanne. Eilisissä keskusteluissamme presidentti Zelenskyi esitti haasteen. Ukraina haluaa kilpailla Suomen kanssa maailman onnellisimman maan tittelistä. Toivotin hänet tervetulleeksi tähän ystävällismieliseen kilpailuun.