Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe YK:n yleiskokouksen 76. yleiskeskustelussa New Yorkissa 21.9.2021

Presidentti Niinistö piti Suomen kansallisen puheenvuoron YK:n yleiskokouksen 76. istunnon yleiskeskustelussa. Kuva: YK/Cia Pak
Presidentti Niinistö piti Suomen kansallisen puheenvuoron YK:n yleiskokouksen 76. istunnon yleiskeskustelussa. Kuva: YK/Cia Pak

Herra puheenjohtaja, herra pääsihteeri, arvoisat osanottajat, hyvät naiset ja herrat,

Näin aluksi haluan onnitella teitä, Abdulla Shahid, valinnastanne yleiskokouksen 76. istunnon puheenjohtajaksi. Haluan myös onnitella teitä, António Guterres, valinnastanne toiselle kaudelle YK:n pääsihteerinä. Voitte molemmat luottaa Suomen vahvaan tukeen tärkeässä työssänne.

Suomi kannattaa lämpimästi pääsihteerin uudessa Our Common Agenda -raportissa ehdotettua kunnianhimoista lähestymistapaa. Asiakirjassa on toteamus, johon on helppo yhtyä: ”Suurimmassa yhteisesti kohtaamassamme koettelemuksessa sitten toisen maailmansodan, ihmiskunnalla on edessään ankara ja kiireellinen valinta: kuljemmeko kohti tuhoa vai läpimurtoa.”

Olemme tosiaankin kriittisessä tienhaarassa. Mikäli ihmiskunta aikoo tehdä oikean ratkaisun, kulkea ennemmin kohti läpimurtoa kuin tuhoa, meidän on täytettävä ihmisvelvollisuutemme. Velvollisuutemme yhteisestä tulevaisuudesta.

Urakka voi näyttää pelottavan suurelta. Viimeksi kuluneen vuoden aikana olemme nähneet maailman myllerrysten jatkuvan ja jopa lisääntyvän. Epävakaus ja epävarmuus voivat helposti aiheuttaa epätoivoa. Voi tuntua siltä, että yhteiset ratkaisut ovat kaukana tavoittamattomissa.

Samaan aikaan useissa trendeissä korostuu se, kuinka verkottuneessa maailmassa elämme. Pandemia on jättänyt jälkensä meihin kaikkiin. Sama tulee koskemaan lisääntyvässä määrin myös ilmastonmuutosta ja kehittyviä teknologioita. Konfliktit eivät enää pysy vain paikallisina tai alueellisina – niillä on maailmanlaajuisia seurauksia, joko suoraan tai välillisesti. Kaikki nämä rajat ylittävät haasteet vaativat maailmanlaajuisia toimia. Jos asenteemme on oikeanlainen, tällaisiin toimiin on mahdollista ryhtyä.

Vuonna 1975, kolmekymmentä vuotta YK:n perustamisen jälkeen, 35 valtionpäämiestä kokoontui Suomen pääkaupunkiin allekirjoittamaan Helsingin päätösasiakirjan. Tuon asiakirjan kirjain, joka pätee edelleen, keskittyi turvallisuuteen ja yhteistyöhön Euroopassa.

Mutta tuon kokouksen nostattamalla hengellä voi olla maailmanlaajuisempaa merkitystä, jos vain onnistumme herättämään sen uudelleen henkiin ja laajentamaan sen kattavuutta. Vastustajien ja kilpailijoiden halu käydä vuoropuhelua, rakentaa luottamusta ja etsiä yhteisiä nimittäjiä – siitä Helsingin hengessä oli pohjimmiltaan kyse. Tänä päivänä sen tarjoamat mahdollisuudet eivät suinkaan rajoittuisi vain Etyj-alueelle.

Juuri tämän kaltaista henkeä koko maailma sekä YK kipeästi kaipaavat. Olen vakuuttunut siitä, että mitä enemmän puhumme Helsingin hengestä, sitä lähempänä olemme sen henkiin herättämistä – ja sen toteuttamista. Ja sen myötä olemme askeleen lähempänä yhteisten haasteiden ratkaisemista, yhdessä.

* * *

Vaikka koronaviruspandemian alkamisesta on kulunut jo yli puolitoista vuotta, elämme yhä sen varjossa. Nyt useissa maissa on jo onneksi alkanut näkyä hieman valoa tunnelin päässä. Meidän tulisi kuitenkin vastustaa kiusausta ajatella terveysturvallisuutta vain kansalliselta pohjalta.

Tieteellinen yhteisö on tässä asiassa näyttänyt parempaa esimerkkiä kuin hallitukset. Tarvitaan maailmanlaajuinen ratkaisu, jotta tämä pandemia saataisiin loppumaan. Ja jotta maailmanlaajuinen ratkaisu onnistuisi, meidän on varmistettava, että tehokkaat parannuskeinot ovat tasapuolisesti kaikkien ulottuvilla. Olemalla mukana COVAX-rokotusyhteistyössä Suomi on vahvasti sitoutunut rokotesolidaarisuuteen.

Meidän on toimittava maailmanlaajuisesti myös, jotta olisimme paremmin varautuneita tuleviin pandemioihin. On korkea aika ottaa konkreettisia askelia yhteisen terveysturvallisuutemme parantamiseksi myös sen jälkeen, kun nykyiset haasteet on selätetty.

Parantaaksemme sietokykyämme, tarvitsemme One Health -lähestymistapaa. On välttämätöntä tehostaa kansainvälistä tutkimus- ja kehitysyhteistyötä sekä nousevia uhkia koskevaa tiedonvaihtoa. Meidän on taattava monenkeskisten, globaalin terveyden alalla toimivien instituutioiden, kuten Maailman terveysjärjestön, tehokas toiminta.

Meidän on myös pysähdyttävä miettimään koronapandemian pitkäaikaisia seuraamuksia. Se on johtanut äärettömän köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymiseen ja heikentänyt sukupuolten välistä tasa-arvoa. Se on vaikeuttanut pahasti monien maiden mahdollisuuksia täyttää YK:n kestävän kehityksen tavoitteensa. Meidän on toimittava aiempaa tehokkaammin sen varmistamiseksi, ettei kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien tilanne huonone vielä entisestään.

* * *

Pandemia on osoittanut meille, että kun huoli on tarpeeksi suuri, pystymme ennennäkemättömiin suorituksiin. Hyvin lyhyessä ajassa olemme kaikki muuttaneet käyttäytymistämme paljon äärimmäisemmin keinoin kuin olisimme voineet koskaan aiemmin kuvitellakaan. Mikä olisi riittävä varoitusmerkki, joka saisi meidät tekemään saman planeettamme terveyden eteen?

YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelman Agenda 2030:n, Pariisin ilmastosopimuksen sekä Biologisen monimuotoisuuden yleissopimuksen myötä meillä on jo runsaasti asiakirjoja ja tiekarttoja, joihin nojata. Mutta puhe ei yksin riitä. Meidän on ryhdyttävä toimiin, ja toiminnan aika on nyt.

Nopeasti etenevän luontokadon tulisi jo yksinään aiheuttaa välitöntä maailmanlaajuista huolta. Lisäksi tiedämme, että ilmastonmuutos etenee jopa nopeammin kuin aiemmin kuvittelimme. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n mukaan 1,5 asteen nousu maapallon lämpötilassa toteutuu todennäköisesti jo 2030-luvun alkupuolella. Ei ole liioiteltua todeta, että meillä on edessämme maailmanlaajuinen ilmastohätätila.

Ja kaikesta tästä huolimatta tilanteen kiireellisyys ei näy tekojemme tasolla. Ne kansalliset päästösitoumukset, jotka me Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittajavaltiot olemme tähän mennessä tehneet, voivat yhä viedä meitä kohti 2,7 asteen lämpenemistä tämän vuosisadan loppuun mennessä. Seuraukset planeetallemme sekä tuleville sukupolville olisivat tällöin katastrofaaliset.

Tulevassa ilmastopuitesopimuksen osapuolten konferenssissa (COP26) meidän on saatava kehitys kestävälle uralle. Meidän kaikkien – niin hallitusten, instituutioiden, yritysten kuin meidän yksilöinä – yhteinen velvollisuus on astua esiin. Tarvitsemme entistäkin kunnianhimoisempia päästövähennyssuunnitelmia jo hyvissä ajoin ennen Glasgow’n kokousta. Ja meidän on nopeutettava käynnissä olevaa siirtymistä fossiilisten polttoaineiden käytöstä muihin energiamuotoihin.

Onnistumiseen tarvitaan riittävää ilmastorahoitusta. Globaalina yhteisönä meidän on lisättävä ilmastorahoituksen laatua, määrää ja saatavuutta erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden osalta.

Valtiovarainministereitä on kannustettava ottamaan ilmastonmuutos huomioon kaikessa päätöksenteossaan. Valtiovarainministerien ilmastokoalitioon, jonka puheenjohtajina toimivat Suomi ja Indonesia, kuuluu jo yli kuusikymmentä jäsentä. Nykyisin sen toiminnan keskiössä ovat vihreä elpyminen, hiilidioksidipäästöjen hinnoittelu ja luonnon monimuotoisuus. Tähän koalitioon ovat uudetkin maat tervetulleita.

* * *

Viimeaikaiset dramaattiset tapahtumat Afganistanissa ovat jälleen kerran muistuttaneet meitä siitä, kuinka hauraita rauha ja turvallisuus ovat. Afganistanissa on valtavat humanitaariset tarpeet, ja on äärimmäisen tärkeää, että teemme yhteistyötä taataksemme humanitaarisen avun perille menon maan väestölle. Tässä prosessissa maahan jäävillä YK-järjestöillä on oleellinen roolinsa. Ja tavoite, josta kansainvälisen yhteisön on pidettävä ehdottomasti kiinni, on tämä: Afganistanin naisia ja tyttöjä ei saa unohtaa tai häivyttää näkymättömiin.

Ja kuitenkin Afganistan on valitettavasti vain yksi esimerkki muiden joukossa. Konfliktit, niin uudet kuin vanhatkin, aiheuttavat yhä edelleen inhimillistä kärsimystä ympäri maailmaa. Meidän tulee hyödyntää YK:n peruskirjan meille suomia diplomaattisia työkaluja niin pitkälle kuin mahdollista, rakentaa rauhaa sinne, missä sitä tarvitaan, ja ehkäistä konflikteja siellä, missä se on mahdollista.

Konfliktien ennaltaehkäiseminen ja rauhanvälitystoiminta ovat tärkeitä prioriteetteja Suomelle. Olemme myös edelleen valmiita ja halukkaita tarjoamaan hyviä palveluitamme rakentavan dialogin edistämiseksi tässä suhteessa.

* * *

Suomi on pitkään korostanut ulkopolitiikassaan ihmisoikeuksien yleisen ja sitovan luonteen merkitystä. Oma kokemuksemme on, että yhteiskunta kukoistaa, kun jokaisella sen jäsenellä on siinä aktiivinen, tasa-arvoinen ja merkityksellinen osansa.

Suomi on ehdolla YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi kaudelle 2022–2024. Neuvoston jäseninä tekisimme parhaamme sen eteen, että keskeisten ihmisoikeuksia koskevien tavoitteidemme kautta edistäisimme rauhaa, vakautta ja vaurautta ympäri maailmaa.

Omassa ihmisoikeuspolitiikassamme kiinnitämme erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin eli niihin, joihin kohdistuu eniten syrjintää. Vammaisten henkilöiden oikeuksien edistäminen on yksi Suomen läpileikkaavista painopistealueista.

Toinen keskeisistä teemoistamme on naisten ja tyttöjen oikeudet. Äskettäin käynnistyneellä YK:n Generation Equality -kampanjalla, jossa Suomella on johtorooli teknologiaan, innovaatioihin ja sukupuolten tasa-arvoon keskittyvässä ryhmässä, on tärkeä tehtävä aktivoida eri toimijoita mukaan sukupuolten tasa-arvoa edistävään työhön.

* * *

Suurvaltojen välisen kasvavan kilpailun ja nopean teknologisen kehityksen aikakaudella myös uuden kilpavarustelun uhka on suuri. Jos kansainvälisen asevalvontajärjestelmän purkautumisen annetaan jatkua, ennustettavuus vähenee ja tilanteiden tahattoman eskaloitumisen todennäköisyys kasvaa.

Se tekee meidän kaikkien elämästä entistä epävarmempaa. Tilanne on korjattava kiireellisesti.

Tärkein tehtävä on ylläpitää ja vahvistaa jo olemassa olevaa asevalvonta-arkkitehtuuria. Mutta samanaikaisesti meidän on myös katsottava tulevaisuuteen avoimin mielin. Meidän on kehitettävä uusia ratkaisuja vastaamaan nouseviin haasteisiin ja kehittyviin teknologioihin vahvistamalla luottamusta lisääviä toimia, tarkistusmekanismeja ja läpinäkyvyyttä.

Ydinasevalvonnan osalta Suomi toivottaa New Start -sopimuksen jatkamisen tervetulleeksi. On silti myös selvää, että kaikkien ydinasevaltojen välinen sitoutuminen edistäisi globaalia turvallisuutta.

* * *

Harvoin meillä on ollut yhtä suurta tarvetta yhdistää voimamme pystyäksemme pelastamaan planeettamme tulevia sukupolvia varten kuin tällä hetkellä. Suomen näkemyksen mukaan YK-järjestelmä toimii perustana sille sääntöpohjaiselle järjestelmälle, jota me haluamme puolustaa, sekä sille monenkeskisyydelle, jota haluamme vahvistaa.

Millään muulla järjestöllä ei ole vastaavaa legitimiteettiä tai samanlaista normatiivista vaikutusvaltaa. Mikään muu järjestö ei tuo yhtä monille ihmisille toivoa paremmasta maailmasta. Mikään muu järjestö ei pysty rakentamaan tahtomaamme tulevaisuutta, ansaitsemaamme tulevaisuutta.

Mutta Yhdistyneet kansakunnat voi onnistua vain, jos me, sen jäsenvaltiot, haluamme yhdistää voimamme ja tehdä sen, mitä meiltä tarvitaan ja odotetaan. Se vaatii entistä enemmän vuoropuhelua. Se vaatii entistä enemmän luottamusta. Se vaatii entistä enemmän Helsingin henkeä meiltä kaikilta. Tässä hengessä Suomi tukee horjumatta YK:ta myös tulevaisuudessa.