Herra puheenjohtaja, herra pääsihteeri, arvoisat osanottajat, hyvät naiset ja herrat
Haluan aloittaa onnittelemalla Csaba Kőrösiä hänen valinnastaan yleiskokouksen 77. istunnon puheenjohtajaksi. Haluan myös kiittää pääsihteeri António Guterresia hänen määrätietoisesta ja taitavasta johtajuudestaan Yhdistyneissä kansakunnissa. Voitte molemmat luottaa Suomen vankkumattomaan tukeen tärkeässä työssänne näinä poikkeuksellisina aikoina.
Kuten tämän istunnon aihe osoittaa, edessämme olevat haasteet ovat kytköksissä toisiinsa. Venäjä käy julmaa sotaa Ukrainassa. Sodan heijastusvaikutukset ovat jo nyt kauaskantoiset ja vakavat. Ne pahentavat kansainvälisen yhteisön jo kohtaamia ongelmia.
Energian-, elintarviketurvan- ja rahoituksen kolmoiskriisi koettelee erityisen raskaasti haavoittuvassa asemassa olevia maita. Maita, jotka kärsivät jo nyt eniten ilmastokriisistä ja covid-19-pandemiasta.
Tämä hetki on todella tärkeä vedenjakaja. Kokoonnuttuamme yhteen, meillä on oivallinen tilaisuus käydä vuoropuhelua ja löytää ratkaisuja. Ymmärtää eniten hätää kärsivien huolia.
Niin vaikealta kuin se tuntuukin, nyt on aika osoittaa maailmanlaajuista solidaarisuutta ja vahvistaa monenvälistä yhteistyötä. Kansainvälinen yhteisö voi ja sen tulee vahvistua näistä kriiseistä.
Venäjän julma ja provosoimaton sota Ukrainaa vastaan on nyt raivonnut seitsemän kuukautta. Se on aiheuttanut valtavaa surua ja tuhoa Ukrainan suvereenilla maaperällä. Venäjän voimankäyttö rikkoo räikeästi Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjaa. Kyseessä on hyökkäys, kuten tämä yleiskokous on sen määritellyt.
Ukraina käyttää sille olennaisesti kuuluvaa oikeutta itsepuolustukseen. Tuoreista taistelukentiltä tulleista raporteista päätellen se tekee sen ihailtavalla rohkeudella, voimalla ja tehokkuudella.
Me, kansainvälinen yhteisö, tämän yleiskokouksen jäsenet, emme ehkä aina ole samaa mieltä. Meillä on erilaiset näkemyksemme. Yhteinen velvollisuutemme on kuitenkin ylläpitää kansainvälistä sääntöpohjaista järjestystä. Emme voi hyväksyä, suvaita tai normalisoida vakavia kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien loukkauksia. Maailma, jossa rankaisemattomuus vallitsee, on epäoikeudenmukainen, epävakaa ja vaarallinen. Meille kaikille.
***
Maailmanlaajuinen ruokakriisi oli tosiasia jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Maailmassa yli 800 miljoonaa ihmistä eli jatkuvassa nälässä. Sota pahentaa tätä katastrofia entisestään.
Haluan kiittää YK:n pääsihteeriä ja Turkin presidenttiä heidän väsymättömistä ponnisteluistaan saada aikaan sopimus Ukrainan viljakuljetusten turvaamiseksi. Jos sopimus pannaan täytäntöön suunnitellusti, sillä on suuri vaikutus kymmenien miljoonien hädässä olevien ihmisten elämään.
Maailmanlaajuisen ruokaturvan laajempiin haasteisiin vastaaminen edellyttää yhteisiä toimia. Tavoitteena on oltava kestävät, osallistavat ja oikeudenmukaiset elintarvikejärjestelmät. Meidän on myös vauhditettava muiden kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa. Meillä ei ole varaa jättää ketään kehityksestä jälkeen.
***
Viime vuonna totesin tässä samassa salissa, että ei ole liioiteltua sanoa, että edessämme on maailmanlaajuinen ilmastohätätila. Kulunut kesä on osoittanut, että näin todella on. Olemme nähneet äärimmäistä kuivuutta ja helleaaltoja eri puolilla maailmaa. Afrikan sarvesta Eurooppaan, Kiinasta Yhdysvaltoihin. Pakistanin tulvien aiheuttaman katastrofin laajuus ei ole vielä täysin selvillä, mutta tuho on jo valtava.
Nämä eivät ole yksittäisiä tai paikallisia tapahtumia. Ne ovat jälleen kerran muistutus siitä, että ilmastonmuutos on eksistentiaalinen uhka ihmiskunnalle. Olemme hyvin vaarallisten käännekohtien kynnyksellä.
Tilanne edellyttää kiireellisiä toimia kahdella rintamalla. Ensinnäkin meidän on muutettava kurssiamme, ennen kuin on liian myöhäistä. Toiseksi meidän on autettava niitä, jotka kärsivät eniten, ja tuettava niitä, joilla on vähemmän resursseja käsitellä tätä uhkaa.
Sen lisäksi, että torjumme ilmastonmuutosta, meidän on sopeuduttava siihen. Meidän on erityisesti kunnioitettava Glasgow’n COP26-kokouksessa antamaamme sitoumusta kaksinkertaistaa sopeutumisrahoitus.
Haluan myös korostaa, että ilmastonmuutoksen torjuminen ja taloudesta huolehtiminen eivät ole ristiriidassa keskenään. Vihreä siirtymä tarjoaa valtavat mahdollisuudet luoda työpaikkoja, innovaatioita ja talouskasvua. Mutta se on toteutettava oikeudenmukaisesti.
Elämän monimuotoisuus on hälyttävästi köyhtymässä maapallollamme, ja myös tämän pitäisi olla vakava huolenaihe meille kaikille. Olemme joukkosukupuuton partaalla, ellemme jopa ole tuon kynnyksen ylittäneet. Meidän on tässäkin suhteessa muutettava kurssia. Kiireisesti.
Me ihmiset voimme menestyä ja selviytyä vain, jos opimme elämään yhdessä kaikkien muiden lajien kanssa. Meidän on pysäytettävä biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2030 mennessä ja käännettävä kehityksen suunta. Tämän saavuttamiseksi joulukuussa Montrealissa pidettävä COP15-kokous on ensiarvoisen tärkeä.
***
Ihmisarvon puolustaminen on YK:n perustehtävä. Meidän – jäsenvaltioiden – on täytettävä tämä tehtävä. Epäonnistumisistamme huolimatta meillä on myös saavutuksia, joiden varaan voimme rakentaa. YK:n ihmisoikeusneuvosto on osoittanut päättäväisyyttä. Se on pyrkinyt varmistamaan, että Ukrainassa ja Syyriassa siviileihin kohdistuneisiin hirvittäviin tekoihin syyllistyneet saatetaan edesvastuuseen. Se on korottanut äänensä tukeakseen naisia ja tyttöjä Afganistanissa.
Haluan kiittää kaikkia heitä, jotka tukivat Suomen jäsenyyttä YK:n ihmisoikeusneuvostossa. Jäsenenä Suomi pyrkii tuomaan oikeutta ihmisoikeusloukkausten uhreille. Suomi tukee edelleen vakaasti Kansainvälisen rikostuomioistuimen työtä kaikkien vakavien ihmisoikeusloukkausten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten tutkinnassa.
Konfliktien määrä maailmassa on suurin sitten toisen maailmansodan. Neljäsosa ihmiskunnasta elää konfliktien koettelemissa maissa. Emme saa jättää huomiotta tai unohtaa Afganistania, Myanmaria, Syyriaa, Jemeniä ja muita maita, joissa ihmisoikeudet tai ihmisarvoisen elämän edellytykset ovat uhattuina.
Geopoliittisten jännitteiden lisääntyminen sekä ilmastonmuutoksen ja pandemian vaikutukset tekevät konflikteista monimutkaisempia ja pitkällisempiä. Tavalliset ihmiset joutuvat kantamaan ikävimmät seuraukset. Ensimmäistä kertaa historiansa aikana YK:n kehitysohjelman (UNDP:n) inhimillisen kehityksen indeksi on laskenut kaksi vuotta peräkkäin. Emme yksinkertaisesti voi antaa tämän jatkua.
Tässä myrskyisässä maailmassa ne, jotka lietsovat konflikteja, kantavat erityisen vastuun. Meidän kaikkien on kuitenkin kysyttävä itseltämme: Olemmeko tehneet kaikkemme väkivallan torjumiseksi? Olemmeko tehneet voitavamme myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi?
Vaikeina aikoina tarvitaan enemmän diplomatiaa, ei vähemmän. Meidän on rakennettava ja vahvistettava rauhaa ja ehkäistävä konflikteja aina kun se on mahdollista. Tämä on Yhdistyneiden kansakuntien ydin.
Meidän on myös pystyttävä reagoimaan uusiin rauhaa ja turvallisuutta uhkaaviin riskeihin. Siirryttävä jälkiviisaudesta ennakointiin. YK:n pääsihteerin raportti, Yhteinen agendamme, antaa meille eväitä monenvälisyyden tehostamiseen, ratkaisujen löytämiseen nykyisiin ja tuleviin globaaleihin ongelmiin sekä rauhan vahvistamiseen. Se on todellakin yhteinen agendamme, ja Suomi tukee varauksetta sen toimeenpanoa.
***
Nykyisessä turvallisuusympäristössä kansainvälinen asevalvontajärjestelmä kohtaa yhä suurempia haasteita. Yhtäältä poliittiset jännitteet rapauttavat nykyisen järjestelmän toimintaa. Toisaalta uudet teknologiat luovat uusia riskejä. Mutta emme saa antaa asevalvonnan epäonnistua. Päinvastoin: sitä on vahvistettava.
Vuosikymmenten ajan asevalvonta on tuonut vakautta ja ennustettavuutta suurvaltasuhteisiin ja kansainvälisiin suhteisiin. Lainatakseni Dag Hammarskjöldiä: ”Aseidenriisunta ei koskaan ole seurausta ainoastaan poliittisesta tilanteesta, sillä on olennainen osansa myös poliittisen tilanteen syntymisessä.”
Kahdella suurimmalla ydinasevaltiolla on poikkeuksellisen suuri vastuu edistää ydinasevalvontaa ja aseidenriisuntaa. Muiden on seurattava esimerkkiä. Meidän kaikkien etujen mukaista on, että edistyminen ydinaseiden valvonnassa ja aseidenriisunnassa jatkuu yli uuden START-sopimuksen. Kehotamme Yhdysvaltoja ja Venäjän federaatiota jatkamaan vuoropuheluaan strategisesta vakaudesta, jotta niiden ydinasevarastoja saataisiin edelleen vähennettyä.
***
Toisiinsa kytkeytyvät maailmanlaajuiset haasteet osoittavat, että tarvitsemme enemmän kuin koskaan uutta sitoutumista monenvälisyyteen, jonka ytimessä on Yhdistyneet kansakunnat.
Emme saa suhtautua välinpitämättömästi näihin moninaisiin kriiseihin tai vaipua apatiaan niiden edessä. Emme saa tottua kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien loukkauksiin. Emme saa ummistaa silmiämme haavoittuvassa asemassa olevien kasvavilta tarpeilta. Emme saa kulkea silmät kiinni kohti katastrofia, joka tuhoaa ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden. Emme myöskään saa menettää toivoamme: meillä on vielä aikaa toimia.