Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puheenvuoro ”Arktinen ulottuvuus” -keskustelutilaisuudessa Inarin saamelaismuseossa 3.4.2012

(muutosvarauksin)

Uusien merireittien avautuminen ja runsaat luonnonvarat ovat nostaneet arktisen alueen maailmanpolitiikan strategiseen ytimeen. Tulevaisuudessa arktisesta alueesta voi tulla Euroopan keskeinen energiavarasto sekä liikenneväylä Aasiasta Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Alueen painoarvon nousu johtuu ensisijaisesti megatrendeistä kuten ilmastonmuutos, globalisaatio ja teknologian kehittyminen. Maapallon lämpenemistä on hillittävä, mutta siihen on myös sopeuduttava.

Vaikka kansainvälinen kiinnostus aluetta ja sen luonnonvaroja kohtaan kasvaa, hallitsemattomasta ”kultakuumeesta” on kuitenkin turha puhua. Alueen luonnonvarojen omistajuus määrittyy pääosin hyvin selkeästi kansainvälisten sopimusten ja viiden arktisen rantavaltion mannerjalustojen perusteella. Arktinen alue on hyvä esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä, jossa entisten jakolinjojen yli toimitaan yhteisten päämäärien hyväksi. 25 vuotta sitten tuskin olisi voinut kuvitella, että venäläis-norjalais-ranskalainen konsortio suunnittelee Shtokmanovskojen kaasukentän hyödyntämistä Kuolan niemimaan tuntumassa.

Suomelle arktinen alue on myös paljon muuta kuin öljynporausta avomerellä. Meille keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa lisääntyvä arktinen turismi ja Pohjois-Suomen kaivosteollisuuden edistäminen. Näihin kytkeytyvä alihankinta ja palvelutuotanto tulevat lisäämään työvoiman kysyntää huomattavasti lähivuosina. Tekes käynnisti viime vuoden lopulla ”green mining” -ohjelman, jonka tarkoituksena on tehdä Suomesta kestävän kaivosteollisuuden maailmanlaajuinen johtaja vuoteen 2020 mennessä. Suuntaus on oikeanlainen: taloudellisten ja ympäristötekijöiden ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Oikeilla ratkaisuilla voimme lisätä hyvinvointia molemmilla sektoreilla.

Taloudellisen toiminnan lisääntyessä Suomen ja muiden arktisten maiden on pidettävä huoli, että kaikki toiminta alueella tapahtuu ympäristöä ja alueen alkuperäiskansojen perinteistä elämäntapaa, kulttuuria ja elinkeinoja kunnioittaen. Suomessa tämä koskee erityisesti ainoata alkuperäiskansaamme saamelaisia. Ympäristön osalta on huomioitava, että öljyn poistaminen jään alta on nykyteknologialla lähes mahdotonta. Öljyntorjuntavalmiuden kehittäminen yhdessä muiden arktisten maiden kanssa onkin välttämätöntä kestävän talous- ja ympäristökehityksen kannalta.

Arktiset ratkaisut vaativat huippuosaamista usealla eri sektorilla. Tarvitsemme tutkimusta alueen ongelmien identifiointiin, insinöörejä kehittämään ratkaisuja näihin ongelmiin ja yrittäjiä ratkaisujen kaupalliseen hyödyntämiseen. Tämän lisäksi tarvitaan enemmän vuoropuhelua näiden ryhmien välille. Suomen etujen mukaista on, että alueella operoivat alukset kykenevät toimimaan vaikeissa jääolosuhteissa, niiden miehistö on hyvin koulutettua ja mahdollisiin onnettomuuksiin on varauduttu huolella.

* * *

Suomella ei ole omaa arktista rantaviivaa eikä siis suoraa omistajuutta Barentsinmeren öljy- ja kaasuesiintymiin. Suomella on kuitenkin erinomainen mahdollisuus hyötyä alueen suurprojekteista. Lapin kauppakamarin helmikuussa julkaiseman laskelman mukaan odotettavissa olevien investointien arvo Manner-Euroopan pohjoisille alueille seuraavan kymmenen vuoden aikana on 125 miljardia euroa. Näistä pelkästään Pohjois-Suomen osuus on 22 miljardia. Huomionarvoista on myös, että Norjan öljynporaamiseen liittyvät operatiiviset toiminnot siirtyvät enenevissä määrin pohjoiseen, mikä tarjoaa suoria työllistymismahdollisuuksia Pohjois-Suomen osaajille.

Pohjoinen on suomalaisille yrityksille ja elinkeinoelämälle luontainen toimintakenttä. Taloudellisen toiminnan lisääntyminen niin suurissa satamissa kuin öljy- ja kaasukenttien mantereisilla tukitoiminta-alueilla tarkoittaa kasvavaa kysyntää kaikilla liiketoimintasektoreilla – ei pelkästään arktiseen rakentamiseen keskittyvillä aloilla. Venäjällä suunnitellaan kokonaisten kaupunkien rakentamista öljynporauslauttojen yhteyteen mantereelle. Tämä tarkoittaa valtavia investointeja kaupunki-infrastruktuuriin ja liikenneyhteyksiin.

Venäjällä luotetaan suomalaisten yritysten osaamiseen ja tuotteiden laatuun. Yhteistyön ja kaupan lisäämiselle on kysyntää rajan molemmin puolin. Suomalaista arktista osaamista pyritään hyödyntämään kahdenvälisillä kumppanuuksilla, kuten Suomen ja Venäjän vuoden 2010 lopussa käynnistyneellä arktisella kumppanuudella. Kumppanuuksien rinnalle tarvitaan konkreettisia vienninedistämiseen ja alueelliseen läsnäoloon liittyviä toimia. Esimerkiksi Finpron toimipisteen avaaminen Murmanskiin sekä Barents-keskuksen perustaminen vuosi sitten on erittäin myönteistä suomalaisille pk-yrityksille.

Venäjän arktinen potentiaali on vielä suurelta osin hyödyntämättä, mutta Ruotsissa ja erityisesti Norjassa mennään kovaa vauhtia eteenpäin. Pohjoismaat ovat Suomelle luontaisia yhteistyökumppaneita, mutta toistaiseksi suomalaisyritykset eivät ole osanneet ottaa kaikkea irti naapurimaiden valtavista pohjoisista investointihankkeista. Viime viikolla otettiin pieni askel oikeaan suuntaan, kun Tornioon perustettiin pohjoismainen rajaestepalvelu, jonka tarkoituksena on auttaa pohjoismaiden kansalaisia ja yrityksiä raja- ja liikkuvuuskysymyksissä. Jatkossa on syytä harkita vahvemman arktisen kumppanuuden rakentamista pohjoismaisten rajanaapurien kanssa.

Suomella on pitkät perinteet arktisesta rakentamisesta. Yli puolet maailman jäänmurtajista on rakennettu Suomessa. Seuraavan 20 vuoden aikana arktiselle alueelle tarvitaan Elinkeinoelämän keskusliiton arvion mukaan 1800 uutta alusta. Laivanrakentamisen kilpailuetu on kuitenkin siirtynyt viime vuosina Aasian maihin, erityisesti Kiinaan ja Etelä-Koreaan, jotka tukevat voimakkaasti kansallisesti telakkateollisuuttaan. Suomi ei pysty kilpailemaan tuotantokustannuksissa arktisille markkinoille tähyävien kehittyvien talouksien kanssa, joten meidän on löydettävä oma suhteellinen etumme ja keskityttävä siihen.

Mihin Suomen tulisi sitten panostaa? Niihin asioihin, joissa olemme hyviä jo nyt: tutkimukseen ja suunnitteluun, arktiseen rakentamiseen, erikoisosaamiseen niin palvelusektorilla kuin vaikeissa jääolosuhteissa toimimisessa sekä vihreään teknologiaan. Suomi ei voi tuottaa halvimmalla, mutta Suomi voi tuottaa parasta. Sijaintinsa lisäksi Suomen vahvuuksia on elinvoimainen Lappi, jossa on suhteellisen paljon asutusta, yrityksiä ja arktista huippututkimusta tekevä yliopisto. Lappi on myös erittäin kiinnostava matkakohde. Jo pelkästään Murmanskin toimipisteessä myönnettyjen viisumien määrä kasvoi vuosina 2009–2011 peräti 148 prosenttia. Matkailijat arvostavat Suomessa hiljaisuutta, puhdasta luontoa ja turvallisuutta.

* * *

Kansainvälisillä areenoilla Suomen tulee edistää monenkeskistä yhteistyötä arktisella alueella. Yhteistyölle on erinomaiset edellytykset, sillä sekä alueen ympäristöuhat että taloudellisen potentiaalin hyödyntäminen edellyttävät sitä. Avautuvien merireittien tulee säilyä vapaina väylämaksuista ja muista maailmankauppaa hidastavista toimista. Merenkäynnin turvallisuudesta ovat vastuussa kaikki alueella operoivat maat, mutta erityinen vastuu ja intressi on jo pelkän sijaintinsa vuoksi arktisilla mailla. Tärkein foorumi arktisten kysymysten käsittelylle on kahdeksan arktisen maan muodostama Arktinen neuvosto, jonka toimintaa tulisi vahvistaa entisestään vastaamaan alueen painoarvon kasvua.

Euroopan unionissa Suomen on nostettava arktisia kysymyksiä vahvasti esille. Komission ehdotus Pohjanlahden kiertävän Botnian käytävän pääsystä Euroopan laajuiseen TEN-T verkkoon on erittäin myönteinen uutinen Suomen pohjoisen teollisuuden kannalta. EU tekee myös tärkeää ja laajamittaista arktista tutkimusta, mutta tutkimuksen – ja itse asiassa koko EU:n arktisen politiikan – vaikuttavuutta voisi lisätä suunnitellun EU:n arktisen informaatiokeskuksen perustamisella Rovaniemelle.

Kansallisesti Suomen on edistettävä kestävää taloudellista toimintaa arktisella alueella erityisesti Pohjois-Suomen työpaikkojen turvaamiseksi. Samalla on myös huolehdittava saamelaisten kulttuurin, kielen ja perinteisten elinkeinojen säilymisestä. Suomella on ministeriöiden yhteistyössä laatima arktinen strategia ja asiantuntijoista koostuva arktisten asioiden neuvottelukunta valvomassa strategian toimeenpanoa. Useissa puheenvuoroissa on kuitenkin korostunut Suomen ja suomalaisten yritysten liiallinen varovaisuus arktisen alueen suhteen. Nyt on aika muuttaa sanat teoiksi. Suomella on jo arktinen strategia; nyt tarvitaan arktisia tekoja!