Arvoisa kenraalikuvernööri, arvoisa rehtori, hyvät naiset ja herrat
Kaksi pohjoista kansakuntaamme, Kanada ja Suomi, välittävät syvästi arktisesta alueesta. Sen ainutlaatuisen ympäristön suojelu ja sen kansojen hyvinvointi ovat hyvin lähellä sydäntämme.
Se, että tapaamme täällä Rovaniemellä, on osoitus kaupungin merkityksestä yhteisille arktisille pyrkimyksillemme. Arktisen ympäristöyhteistyön alalla Rovaniemi-prosessi 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa viitoitti tietä Arktisen neuvoston perustamiselle Ottawassa vuonna 1996. Tieteellisen yhteistyön alalla, kuten olemme monesti kuulleet, Lapin yliopistolla on keskeinen koordinoiva rooli arktisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten välillä.
Tämä on hyvä perusta sille, mitä meillä on edessämme. Sillä yhteisiä ponnisteluja tarvitaan kiireesti lisää. Jotta voimme vastata suurimpiin maailmanlaajuisiin haasteisiimme, ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, tarvitaan yhä tiiviimpää yhteistyötä päättäjiemme ja tutkijoidemme välillä.
Olemme kaikki tienneet jo aika kauan, että arktinen alue on se, jossa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat välittömimmät ja dramaattisimmat. Viimeisimmät tieteelliset havainnot vain korostavat sitä, että tämä alue on ilmastohätätilan keskiössä. Viime vuonna Yhdysvaltain hallinto vahvisti, että arktisen alueen seitsemän lämpimintä vuotta sitten vuoden 1900 ovat olleet seitsemän viimeistä vuotta.
Monien muiden tavoin olen tottunut sanomaan, että arktinen alue lämpenee vähintään kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo. Suomalaisen ilmastotutkijaryhmän viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin viittaavat siihen, että oikea kerroin on itse asiassa lähempänä neljää. Nature-lehdessä julkaistussa artikkelissaan he arvioivat, että vuodesta 1979 lähtien arktinen alue on lämmennyt lähes neljä kertaa nopeammin kuin muu maapallo.
* * *
Tämän jälkeen käytävässä keskustelussa kuulemme asiantuntijoilta lisää siitä, miten tämä kaikki vaikuttaa jo nyt arktisen alueen luontoon ja kansoihin. Nykytilanteen perusteellinen analysointi on äärimmäisen tärkeää. Toivon kuitenkin, että voimme myös yrittää keskittyä tulevaisuuteen ja etsiä keinoja mennä eteenpäin.
Ilmastonmuutos haastaa arktisen alueen rikkaan luonnon monimuotoisuuden ennakoimattomalla tavalla. Kokonaiset lajit muuttavat kohti pohjoista ja yrittävät sopeutua evoluution kannalta aivan liian nopeaan tahtiin. Hyvä uutinen on, että sekä kansainväliset että EU:n tavoitteet velvoittavat jo nyt valtioita suojelemaan arktisia ekosysteemejä aiempaa tiukemmin. Tältä osin haluaisinkin onnitella Kanadaa viime vuoden lopulla Montrealissa pidetystä erittäin onnistuneesta YK:n luontokokouksesta.
Kun puhumme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, päästöjen vähentäminen on tietenkin edelleen olennaisen tärkeää. Samalla meidän olisi kuitenkin kiinnittävä enemmän huomiota negatiivisten päästöjen aikaansaamiseen. Hiilinielujemme, erityisesti metsiemme, kestävä hoitaminen on yksi osa yhtälöä. Myös hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin innovatiivisten ratkaisujen teknologinen kehitys on mielenkiintoista. Tässä suomalaiset ja kanadalaiset tutkimusyhteisömme ja yrityksemme voisivat tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä.
Venäjän hyökkäyssodan epäsuorana seurauksena pohjoisten alueiden vihreään siirtymään liittyviä hankkeita on nopeutettu. Ne voivat luoda kipeästi kaivattuja mahdollisuuksia, työpaikkoja ja hyvinvointia. On selvää, että niiden vaikutuksia luontoon, luonnonvaroihin ja alkuperäiskansoihin on arvioitava huolellisesti. Tärkeintä on, että jos teemme tämän oikein, Arktiksesta voi tulla alue, jolla on kilpailuetua uusien teknologioiden ja uusien ratkaisujen kokeilussa.
Saamme pian kuulla lisää alueen alkuperäiskansojen keskeisestä roolista. Haluan omalta osaltani vielä todeta, että Suomen uudessa ilmastolaissa säädetään saamelaisesta ilmastoneuvostosta. Se on yksi ensimmäisistä laatuaan maailmassa, ja sen tehtävänä on tuottaa tietoa ja tukea kansallisen ilmastopolitiikan valmistelua alkuperäiskansojen kulttuurin edistämisen näkökulmasta.
* * *
Olen usein sanonut, että jos menetämme Arktiksen, menetämme koko maapallon. Ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskevat tavoitteemme ovat oikeutetusti kunnianhimoisia. Meillä ei ole aikaa hukattavana. Tavoitteet on muutettava toimiksi – ei huomenna, ei ensi vuonna, ei seuraavan vaalikauden jälkeen. Toimeen on ryhdyttävä nyt.
En voi kuvitella parempia kumppaneita kuin Suomi ja Kanada käärimään hihat ja käynnistämään yhteistyön tämän asian parissa. Aiemmin tällä viikolla kenraalikuvernööri opetti minulle tärkeän inuktitut-kielen sanan: ”ajuinnata”. Se näyttää muistuttavan hyvin läheisesti suomenkielistä sanaa ”sisu”. Se tarkoittaa päättäväisyyttä, periksiantamattomuutta. Juuri tätä me tarvitsemme arktisen alueen ja koko maapallon pelastamiseksi. Periksiantamattomuutta.