Puheenvuoron tasavallan presidentin puolesta piti kansliapäällikkö Hiski Haukkala
Hyvät naiset ja herrat,
lämpimät onnitteluni ensimmäisen Hanaholmen kriisivalmiuskurssin suorittaneille.
Mina varma gratulationer till utexaminerade från det första Hanaholmen-Initiativet krisberedskapsprogrammet.
Hanaholmen aloite on oikea ja arvokas askel siviilikriisivalmiuden kehittämisessä Ruotsin ja Suomen välillä. Toivon vilpittömästi, että teillä on ollut mahdollisuus oppia paitsi kurssisisällöistä, myös toisistanne ja toisiltanne.
On ensiarvoisen tärkeää, että suomalaisilla ja ruotsalaisilla avaintoimijoilla on hyvä yhteys kollegaansa naapurimaassa. Te ja tulevat Hanasaari-kurssit teidän jälkeenne olette tärkeässä roolissa Suomen ja Ruotsin turvallisuusyhteistyön vahvistamisessa.
***
Vierailin viime viikolla Tukholmassa Kuninkaallisen sotilasakatemian 225-vuotisjuhlassa. Puheessani juhlaväelle painotin Ruotsin merkitystä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Sekä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa että tuoreessa puolustuspoliittisessa selonteossa todetaan Ruotsin olevan Suomen tärkein kahdenvälinen kumppani. Olemme valmiita jatkamaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön edistämistä Ruotsin kanssa ilman ennakkoon asetettuja rajoitteita.
Suomen ja Ruotsin sotilaallista yhteistyötä on viime vuosina syvennetty merkittävästi. Yhteisen harjoittelun rinnalle on otettu muun muassa yhteinen suunnittelu. Sotilaallinen valmius ei kuitenkaan turvallisuuden tekijänä yksin riitä. Todellisuudessa, jossa uhkakuvat liittyvät yhtä lailla ilmastonmuutokseen, pandemioihin ja kyberturvallisuuteen, kuin perinteisiin sotilaallisiin uhkiinkin, siviilialojen valmius on äärimmäisen tärkeää.
Samalla sotilaallinen ja siviiliturvallisuus nivoutuvat yhä tiiviimmin toisiinsa. Nykyajan kriisien ratkaisu vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Siksi Hanaholmen-aloite on luonnollinen askel Suomen ja Ruotsin turvallisuusyhteistyön kehittämisessä.
Yhteistyömme perustana ovat yhteiset arvot ja intressit sekä jaettu turvallisuusympäristö. Monessa tapauksessa maamme kohtaisivat kriisit yhtä aikaa. Geopoliittisten jännitteiden kohoaminen alueellamme vaikuttaa molempiin maihin. Luonnonkatastrofit eivät tunne rajoja. Valitettavasti ilmastonmuutokseen yhdistettävissä olevien kriisien määrä tulevaisuudessa kasvaa edelleen. Muuttoliikkeestä olemme uskoakseni nähneet vasta esimakua. Myös talouden alalla keskinäisriippuvuutemme on ilmeistä: olemme jo kokeneet, kuinka vakavat toimitusketjujen häiriöt vaikuttavat sekä Suomeen että Ruotsiin. Ja terrorismin ja kyberturvallisuuden alalla tiedonvaihto ja yhteistyö naapurimaiden välillä on ensiarvoisen tärkeää.
***
Hyvät Hanasaari-kurssilaiset,
kurssin aikana olette harjoitelleet vastauksia mitä erilaisimpiin kriisiskenaarioihin. Harjoittelun merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Kriisit harvoin ilmoittavat tulostaan. Ne tulevat yllättäen ja vaativat nopeaa päätöksentekoa ja toimintaa. Tästä saimme muistutuksen pandemian iskiessä.
Pandemian opit ovat tämän kriisivalmiuskurssin taustalla. Suomi ja Ruotsi vastasivat pandemiaan osin eri tavoin ja eri aikatauluin. Tästä aiheutui käytännön elämän ongelmia monille kansalaisillemme, erityisesti Ahvenanmaalla sekä rajaseuduilla pohjoisessa.
Uskoakseni pandemia oli monella tapaa käännekohta. Se paljasti eurooppalaisen yhteistyön tärkeyden ja sen puutteet. Sama pätee Suomen ja Ruotsin yhteistyöhön. Kriisin kokemuksista tulee oppia, jotta olemme paremmin varustautuneita seuraavaan kriisiin.
***
Suomalainen historioitsija Henrik Meinander on todennut, että Suomi ja Ruotsi ovat kuin kaksi aikuiseksi varttunutta siskosta, joilla on yhteinen lapsuus. Kuten sisaruussuhteita, meidän tulee vaalia keskinäisiä yhteyksiämme. Tämä pätee niin poliittiseen tasoon, viranomaisiin kuin yrityksiin ja kansalaisiinkin. Keskusteluyhteys, luottamus ja keskinäinen ymmärrys on luotava ennen kriisiä. Hyvien henkilösuhteiden merkitystä ei sovi vähätellä. Vahva suhde kestää haastavatkin tilanteet.
Kun yhteydet ja yhteistyö ovat laaja-alaisia, pienenee riski sille, että varautuisimme vain kaikkein todennäköisimpään tai ensimmäisenä mieleen tulevaan kriisiin. Seuraavakin kriisi voi ottaa mustan joutsenen muodon: olla jotain vaikutuksiltaan suurta, mitä emme osaa odottaa.
Hanaholmen-kriisivalmiuskurssin ilmeinen vahvuus on sen moninaisuus. Osallistujat tulevat sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. He toimivat viranomaistehtävissä ja yrityksissä, kuntatasolla ja tiedealalla. Tämä on oikea tapa maksimoida kykymme vastata tuleviin kriiseihin. Näin voimme paremmin varautua eri tilanteisiin ja varmistaa, että meillä on työkalut niihin vastaamiseksi.
Toinen kurssin vahvuuksista on sen käytännönläheisyys. On hyvin arvokasta, että kurssi on tuottanut laaja-alaisia suosituksia yhteisen kriisivalmiuden parantamiseksi. Viranomaisten ja yksityisen sektorin toimijoiden tulisi tarkastella suosituksia yhdessä, tunnistaa haavoittuvuuksia ja jakaa asiantuntemusta yli sektoreiden ja rajojen.
***
Suomi ja Ruotsi ovat pitkään toimineet siviilikriisinvalmiuden puolestapuhujina. Olen tyytyväisenä pannut merkille, että kriisivalmiuden parantaminen on noussut agendalle myös laajemmassa pohjoismaisessa yhteistyössä. Hiljattain Pohjoismaat sopivat huoltovarmuusyhteistyön vahvistamisesta.
EU-tasolla on tärkeää edelleen panostaa siviilikriisivalmiustyöhön. EU:n jäsenmaat käyvät parhaillaan keskustelua sotilaallisen yhteistyön kehittämisestä ja niin kutsutusta strategisesta kompassista. Huomioiden todellisuuden ja uhat, joita kohtaamme, on samalla syytä pitää mielessä siviilikriisinhallinnan vahvistaminen.
***
Globaali toimintaympäristömme on käynyt kovin epävarmaksi ja hermostuneeksi. Tässä ympäristössä meidän tulee pystyä navigoimaan integriteettimme säilyttäen. Kohtaamme yhä enemmän tilanteita, jotka eivät ole mustavalkoisia. Vuosikymmeniä sitten tehdyt sopimukset ovat alttiita hybridivaikuttamiselle ja hyväksikäytölle.
Tämänhetkinen kehitys EU:n itärajoilla tuo asian esiin erityisen terävästi. Kohdatessaan kovan haasteen EU on onnistunut pysymään yhtenäisenä ja päättämään pakotteista niitä vastaan, jotka ovat vastuussa hybriditoimista sen jäsenmaita kohtaan. Tilanne ei kuitenkaan ole vielä ohi. Meidän on oltava rehellisiä itsellemme ja esitettävä kysymys: pystymmekö samanaikaisesti pitämään kiinni sekä turvallisuudestamme että arvoistamme, kun kohtaamme tietoista pahantahtoista toimintaa? Tämä on todellinen dilemma. Pelkään, että helppoja vastauksia ei ole.
***
On selvää, että siviilikriisinhallinnan merkitys toimintaympäristössämme tulee edelleen kasvamaan. Suomi ja Ruotsi voivat yhteistyöllään näyttää esimerkkiä muulle Pohjolalle ja laajemminkin.
Haluan kiittää Hanasaarta tästä tärkeästä aloitteesta, sekä Ruotsin Försvarshögskolania ja Suomen turvallisuuskomiteaa panoksestaan kurssin sisältöön.
Erityisesti haluan kiittää Hanasaari-kurssilaisia, jotka arjen kiireiden keskellä panostivat siviilikriisivalmiuden parantamiseen Suomen ja Ruotsin välisenä yhteistyönä. Toivon, että vaalitte oppimaanne ja viette opit mukananne omiin organisaatioihinne.
Se hyödyttää molempia maita ja antaa meille paremmat valmiudet kohdata uusia kriisejä yhdessä.