(litteroitu vapaamuotoisesta puheesta)
Arvoisat edustajakokouksen edustajat, hyvät naiset ja herrat,
On varsin vaikuttavaa olla esittämässä tervehdystä traditiolle, tälle kokoontumisperinteelle, jolla on ikää jo 109 vuotta. Sen ajan SAK on ollut omilla arvoillaan ja omilla lähtökohdillaan Suomen asialla. Ehkä tämä traditio nyt muuttuu toisenlaiseksi, mutta epäilemättä lähtökohdat ja arvot säilyvät entisellään. Omalta kohdaltani muistan erityisesti 90-luvun laman ajan ja työmarkkinajärjestöjen silloiset sopimukset. Itse asiassa tämä aika vähän muistuttaa 90-lukua. Silloinkin oli varmasti väkeä – joihin puheenjohtaja Lyly viittasi – jotka sanoivat, etteivät kaikki asiat kuulu työmarkkinajärjestöille. Taidan olla kiitoksen velkaa, ettei hän maininnut nimiä. Silloin syntyi pitkäaikaisia työmarkkinasopimuksia ja niillä oli selvästi merkitystä yli ja ohi määränsä. Ne vaikuttivat yleiseen tunnelmaan. Ne vaikuttivat sillä tavalla, että ne loivat ennalta-arvattavuutta muutoin kovin, kovin hämärältä näyttävään tulevaisuuteen. Kaikki mistä tiedetään etukäteen on äärettömän tärkeää myös talouden kokonaissuunnan kannalta. Sanalla sanoen, ne loivat siis luottamusta tulevaisuuteen.
Tänään olemme tietoisia kilpailukykysopimuksen ratkaisuista. Varmasti moni täällä ajattelee, että siinä on katkeraa kalkkia ja sitten toisissa kammareissa ehkä tuumaillaan, että vähän jäi pienen puoleiseksi. Nämä tunnelmat varmasti kattavat toinen toisensa. Sillä tavallahan sopimuksia syntyy. Joten kyllä tässä yhteydessä esitän mielelläni ainakin puolionnittelut syntyneestä sopimuksesta ja toivon mukaan viikonloppuna pääsen esittämään ihan täydet onnittelut.
Olen vuosien mittaan pitänyt paljon pahaa puhetta taloustilanteestamme, enkä tässäkään ihan kokonaan vähällä teitä päästä. Jos lähdetään vuodesta 2007: Julkiset menot kasvoivat reaalisesti tähän päivään noin 15-20 %, palkat nousivat 9 % ja ostovoimakin vahvistui viidellä prosentilla. Näissä luvuissa ei tietysti sellaisenaan ole mitään pahaa, päinvastoin. Kaikki ovat tuottaneet hyvää. Mutta suuri kysymys liittyy siihen, että meillä ei ollutkaan resursseja. Samana aikana BKT reaalisesti aleni viidellä prosentilla, eli resurssit supistuivat, mutta käyttö lisääntyi. Tämä johti siis selvään epäyhtälöön.
Näen, että kilpailukykysopimus merkitsee selkeää käännettä siihen, mitä olemme ajatelleet ja miten olemme toimineet viimeiset kahdeksan vuotta. Voi olla, että käänne joidenkin mielestä on todellakin liian pieni tai vaatimaton, mutta aivan selvästi käänne on aina käänne ja se ennustaa uutta ajattelua. Tuleeko tästä käänteestä myöskin itseänsä suurempia seurauksia? Sellaisia että luottamus lisääntyy, jolloin hyödyt tulevat tuntuvasti ylittämään sen, jonka tänä päivänä prosenteissa ja euroissa kuulemme. Että syntyisi taas sitä ennalta-arvattavuutta, että syntyisi luottamusta joka johtaisi esimerkiksi investointien kasvuun ja sitä kautta turvaisi työpaikkoja.
Hyvät kuulijat,
puheenjohtaja Lyly jo avasi näkemyksiään jo tulevaisuuden suhteen tulevaisuuden työstä ja työn määrästä. Olen aivan samaa mieltä, että osaamisemme ja kykymme muuntua ovat aivan ratkaisevia, kun vastaamme näihin tulevaisuuden haasteisiin. Sen lisäksi minä haluaisin painottaa joitain täysin inhimillisiä ominaisuuksia, asenteita. Me kaikki tiedämme kuinka tärkeää luovuus on. Aika usein tuntuu tulevan sellainen vivahde, että luovia voivat olla vain tekniikan tohtorit. Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Minun elämänkokemukseni mukaan jokaisessa toimessa, työssä tai yksittäisessä tehtävässä voi soveltaa luovuutta. Työn suorittaja usein tuntee parhaiten, miten juuri hänen tehtävänsä olisi kaikkein joustavimmin tehtävissä. Se merkitsee myöskin tuottavuuden lisääntymistä. Minun sanomani on ollut työnantajille se, että kannattaa miettiä, eikö viisas työnantaja anna tilaa ja vapautta? Se nimittäin on luovuuden esille nousemisen edellytys, että työmaalla on tilaa ja vapautta toteuttaa omaa ajattelua – on sitten kyse pienestä tai suuresta tehtävästä.
Toinen minua kiehtova keskustelunaihe liittyy sanoihin velvollisuus ja vastuu. Aika usein haksahdamme ajattelemaan, että velvollisuus on jotenkin negatiivinen asia. Esimerkiksi sanapari, että täytyy täyttää velvollisuutensa tai että täytyy vastuu kantaa. Entäpä jos velvollisuus ja vastuu, niiden täyttäminen onkin positiivinen asia ihmisille? Tämä tietysti tarkoittaa, että kenellekään ei voida asettaa enempää velvollisuuksia tai vastuuta kuin mittansa mukaan. Mutta itse asiassa ihmiselämä ja elämä ylipäätään, tarkoittaa velvollisuuksien täyttämistä – jälkeläisiä kohtaan, ympäristöään kohtaan ja myös työelämässä. Ja siitä että täyttää tuon velvollisuutensa tulee hyvä olo, ja se on tärkeää.
Jos sallitte minä kerron tässä omakohtaisen kokemuksen, viimeisen, josta tuli hyvä olo. Aloin nimittäin kotosalla kääntää talikolla lehtikompostia, jonka hoitamattomuus on vuosia minua kiusannut. Ja arvatkaas kuulkaa illalla kun pään tyynyyn panin, tuli hyvä olo. Eikä edes siitä hommasta saatu selkäsärky tuota tunnetta millään tavalla mitätöinyt.
Kolmantena asenteellisena asiana otan esille kohtuuden ajattelun. Kilpailukykysopimus saattaa monen mielestä tuntua katkeralta kalkilta. Silloin on tärkeää, että se kalkki on sama kaikille täällä Suomessa. Suomi ei ole Suomi, jos jotkut asettautuvat yläpuolelle, sillä yhä voimassa on se, että edestä ja omalla esimerkillä johdetaan. Minä toivon, että tämä kaikkialla myöskin muistetaan.
Hyvät kuulijat,
tällä tervehdyksellä haluan toivottaa teille hyvää historiallista kokousta. Puheenjohtaja Lyly – Lauri, olet jättämässä tehtäväsi ja onnittelen siitä että jätät sen vahvalla peukalonjäljellä suomalaiseen yhteiskuntaan.