(muutosvarauksin)
Turku on koko historiansa ajan ollut kansainvälinen kaupunki ja erilaisten kulttuurien ja vähemmistöjen kohtaamispaikka. Ensimmäiset juutalaiset saapuivat Turkuun venäläisen sotaväen ja siviilivirkakunnan joukossa 1800-luvun alkupuolella, kun Suomi oli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta.
Maahanmuuttajan taival ei tuolloinkaan ollut helppokulkuinen. Turun pienen juutalaisen yhteisön kotoutumisen edellytykset kohenivat kuitenkin huomattavasti vuoden 1869 elinkeinoasetuksen tultua voimaan. Asetuksen myötä juutalaiset saivat oikeuden myydä omatekoisia ”hantvärkkitöitä” sekä leivonnaisia, marjoja ja hedelmiä.
Juutalaisen yhteisön rooli Turun kehityksessä ja kaupunkikuvan rikastuttamisessa alkoi vähitellen vahvistua. 1920-luvulla Turussa oli jo kolmisenkymmentä juutalaisten omistamaa vaatetusalan liikettä. Juutalaisten keskuudessa yrittäjyyttä suosittiin ja kädentaitoja arvostettiin. Ammatti siirtyi usein perheessä sukupolvelta toiselle.
Asemaa yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä juutalaiset joutuivat odottamaan kauemmin. Mahdollisuus ajaa täysien kansalaisoikeuksien toteutumista avautui vuoden 1905 jälkeen, kun yhteiskunnalliset myllerrykset Venäjällä heijastuivat myös Suomeen. Oikeuden Suomen kansalaisuuteen juutalaiset saivat Suomen itsenäistymisen jälkeen vuoden 1918 alussa. Tämä vahvisti edelleen merkittävästi juutalaisten elinkeino- ja kulttuurielämää Suomessa.
* * *
Turkuun muuttaneet juutalaiset kokoontuivat aluksi pienissä rukoushuoneissa. Ne sijaitsivat usein muihin tarkoituksiin rakennetuissa tiloissa ja olivat juutalaisten kaupankäyntipaikkojen läheisyydessä. Askel kohti omaa synagogaa otettiin keväällä 1901, kun Turun juutalaiset anoivat Turun kaupungilta synagogan rakentamista varten sopivaa tonttia.
Synagogan rakennuttaminen eteni rivakasti, vaikka vaatikin melkoisia ponnisteluja. Varojen keruuseen osallistui seurakuntalaisten lisäksi myös muita paikkakuntalaisia sekä paikallisia yrityksiä. Synagogan suunnittelijaksi pyydettiin Turun kaupungin virkaatekevä arkkitehti J. Eskil Hindersson ja rakennustöiden valvojaksi valittiin arkkitehti August Krook. Rakennus vihittiin juhlallisesti käyttöön sata vuotta sitten.
Turun juutalainen seurakunta on elänyt vaiherikasta elämää synagogansa suojissa. Oman uskonnon oppien ja perinteiden noudattaminen ovat aina olleet juutalaisen identiteetin perusta. Synagoga on kautta aikojen toiminut rukoushuoneena, opiskelutilana ja yhteisön kohtaamispaikkana. Turun synagogan rakentaminen tuki osaltaan juutalaisten järjestäytymistä pysyväksi vähemmistökulttuuriksi Suomessa.
Synagoga ilmentää turkulaisessa katukuvassa ainutlaatuista eurooppalaista arkkitehtuuria ja rakennushistoriaa. Vastaavan tyyppisiä rakennuksia on muualta Euroopasta enää vaikea löytää, koska monet niistä tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana. Suomesta löytyy synagoga nykyisin Turun lisäksi vain Helsingistä.
Vuonna 1988 valtioneuvosto vahvisti Turun ja Porin lääninhallituksen päätöksen Turun synagogan suojeluksesta. Päätöksen mukaan rakennusta pitää käyttää alkuperäisessä tarkoituksessaan juutalaista uskontoa ja kulttuuriperintöä palvelevana muistomerkkinä. Rakennussuojelupäätös loi perustan synagogan tulevaisuudelle Turun juutalaisten kiintopisteenä.
* * *
Onnittelen Turun juutalaista seurakuntaa synagogan satavuotisen taipaleen johdosta. Toivotan seurakunnalle elinvoimaista tulevaisuutta juutalaisen uskonnon ja kulttuuriperinteen ylläpitäjänä Suomessa.