Kansalaiset,
Kuluneen vuoden aikana olen tavannut valtionjohtajia eri puolilla maailmaa ja teitä suomalaisia eri puolilla maatamme. Jokainen kohtaaminen ja keskustelu on tuonut minulle uutta ymmärrystä siitä, mikä on Suomen paikka maailmassa – ja erityisesti siitä, mihin Suomi on menossa.
Maailman muutos haastaa meitä koko ajan ja välillä rajustikin. Siksi meidän on jatkuvasti asetettava itsellemme uusia kysymyksiä ja kyseenalaistettava totuttuja teesejä. Mihin johtaa vallan uusjako, kenelle riittää ruokaa ja vettä, mistä löydämme jatkossa raaka-aineemme? Miten voisimme lieventää inhimillistä kärsimystä ja ratkaista konflikteja? Syyrian murhenäytelmä jatkuu ja keskisessä Afrikassa vallitsee hätä, mutta emme saa turtua vain toteamaan näin.
Ulkopolitiikkaamme puntaroitiin uudella tavalla viime kesänä Kultarannassa. Keskustelu oli raikasta, mutta palkitsevinta oli maltin löytyminen kuulla – ja kuunnella – mitä muilla oli sanottavaa. Ja sitä odotan jatkossakin. Sillä vastattavana on edelleen se vaikein kysymys: miten maailma – ja Suomi – toimii ympäristön, yhteiskunnan ja talouden kannalta kestävällä tavalla?
Kansalaiset,
Ensi kesänä tulee kuluneeksi sata vuotta ensimmäisen maailmansodan syttymisestä. Neljän vuoden ajan raivonnut konflikti vaati miljoonia uhreja, ja piirsi maanosamme rajat uudelleen. Tästä ahjosta nousi myös itsenäinen Suomemme. Yleisen mullistuksen oloissa voimamme riittivät vapauden saavuttamiseen. Meidän on syytä muistaa historiamme. Suomen paikka on aina ollut osana Eurooppaa. Meidän kohtaloamme ei voi siitä erottaa.
Tänäkin vuonna Euroopassa rakennetaan tulevaa. Keväällä käydään Euroopan parlamentin vaalit.
Korvissani on soinut erään paljon kokeneen ja nähneen eurooppalaisen valtiomiehen näkemys Euroopan unionista: ”Unionin tulee olla rehellinen, yksinkertaisesti vain rehellinen.”
Meidän on oltava rehellisiä siitä, mitä varten EU on olemassa. On muistettava, että rauha, demokratian arvot ja hyvinvointi – sanalla sanoen ihmisen elämän vakaus ja vapaus ovat se unionin kova ydin. Tätä ydintä on vaalittava. Se ei voi jäädä mittavan hallintokoneiston tai yksittäisten jäsenmaiden erityisintressien varjoon.
Euron osalta on moneen kertaan julistettu pahimman olevan ohi, kunnes pahempi on taas palannut. Mutta on myös julistettu kaiken menettämistä, vaikka otetut vastuut eivät ole lauenneet. Vielä ei ole voitettu, muttei myöskään hävitty.
Tilanteen ratkaisuksi on esitetty toisaalta yhteisen talouspolitiikan tuntuvaa tiivistämistä ja toisaalta keskinäisen vastuun lisäämistä. Kumpikin on suuri kysymys. Täyteen yhteisvastuuseen perustuva rakenne on federalismin äärimuoto, sekin on selvästi sanottava.
Moni on laillani pohtinut, kuinka paljolta olisi vältytty, jos alkuperäistä vakaus- ja kasvusopimusta olisi noudatettu. Siitä nousee tähän hetkeen kolmas suuri kysymys. Miten varmistua, että hallitukset ja ne seuraavat hallituksetkin noudattavat sitä, mitä nyt on sovittu tai sovitaan. Suomi on korostanut asennetta, jolla itse talouttamme hoidamme ja niin on syytä tehdä myös jatkossa.
Suomi on myös ansiokkaasti korostanut luotonantajien omaa vastuuta. Markkinavoimien tuleekin vastuu tuntea, silloin niistä samalla tulee vartijoita sopimusten noudattamiselle.
Meidän suomalaistenkin on oltava rehellisiä. Minäkin olen; eurooppalainen tie on meidän tiemme. Se on Suomen tie. Mutta meidän täytyy tarkoin tietää – ja myös siihen vaikuttaa – minne tie vie.
Kevään EU-vaalit eivät suinkaan ole pelkkää Eurooppa-politiikkaa, niissä tehdään Suomen tulevaisuutta. Siksi rohkaisen rehelliseen keskusteluun.
Keskustelu on myös demokratian tae. Viime keväänä valtiopäivien avajaisissa, eduskunnassa, sanoin, että jos demokratiassa ajaa asiaansa väkivaltaa käyttämällä, sanoissa tai teoissa, se on väkivaltaa kaikkia kohtaan. Tämä sanoma säilyy, ja sen haluan tässä nyt vahvistaa. Demokratiaa ei edistetä naamion takaa. Demokratiassa on kanavia tulla kuulluksi. Ja niitä kanavia kuunnellaan.
Kansalaiset,
Me näemme ympärillämme maailman, jossa vauraus on uudella tavalla jakautumassa ja keskittymässä. Tämä tarkoittaa sitä, että useiden nälkiintyminen on kyllä vähentynyt, mutta harvojen ruhtinaallisuus on kasvanut aivan uusiin mittasuhteisiin. Uutta keskiluokkaa on syntynyt moneen paikkaan, missä sitä ei ennen ollut. Tämä kehitys on kiihdyttänyt kasvua ja vakiinnuttanut monia yhteiskuntia.
Olemme uskoneet, että uuden hyvinvoinnin tavoittelu ei olisi pois vanhalta hyvinvoinnilta. Muutos ei suinkaan ole pysähtynyt tähän – kannaltamme varsin hyvälle tasolle. Muutos jatkuu. Eikä ole ketään antamaan varmuutta, että edes tuo totuttu hyvinvointi säilyisi. Vanhat keskiluokat ovat kohdanneet uuden kilpailun. Tähän paineeseen vastaaminen on nyt kaikkien länsimaiden, myös Suomen edessä.
Elämme samalla rajun teknologisen vallankumouksen aikoja. Monet tutut tehtävät loppuvat, ammatit katoavat. Suomessa tämä näkyy teollisuuden murroksena – yt-neuvotteluina, irtisanomisina. Mutta on huomattava, että samalla syntyy kokonaan uusia ammatteja ja uusia mahdollisuuksia. Kyllä meistä niihinkin on!
Hyvät kuulijat,
Me emme pikkutuulessa taivu, emmekä kovassakaan viimassa taitu. Suomella on tässä muuttuvassakin maailmassa selvät vahvuutensa. Perustuksemme on vankka – hyvin koulutettu kansa, joka luottaa demokratiaan, oikeusvaltioon ja tasa-arvoon. Yhteiskuntamme ei ole särötön, mutta se on yhä kestävää tekoa.
Käsillämme on nyt havahtumisen hetki. Meidän on katsottava rohkeasti eteenpäin. On tehtävä päätöksiä. On luotava uutta, mutta on myös purettava vanhaa, pysyväksikin luultua. Luotamme vielä toisiimme ja itseemme. Tämän luottamuksen varassa voimme tavoitella uutta.
Suomi on aina pärjännyt paineessa. Voimat on koottu ja suunnattu eteenpäin. Suomi tarvitsee jokaista, täällä syntynyttä ja tänne muuttanutta. Jokaisella on annettavaa.
Kansalaiset,
Joitakin päiviä sitten seurasin Helsinki-Mission toimintaa televisiosta. Mieleeni jäi yli kaiken yksi lausahdus: kyllä meillä kaikilla on se hetki aikaa, naapurina, tuttavana tai muutoin vain, että kysäistään, mitä Sinulle kuuluu, voinko jossain auttaa?
Ystävällisyys, lähimmäisyys ja toveruus – ollaan niissä entistäkin rohkeampia! Meistä yhdessä muodostuu uusi suunta, johon Suomi kulkee.
Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!