Tasavallan presidentin kanslia
Tiedote 47/2017
19.8.2017
Suomi ja me suomalaiset olemme tänään uuden tilanteen edessä. Eilistä silmitöntä väkivallantekoa tutkitaan terroritekona. Turku on nyt osa pitkää ketjua, joka on kulkenut meille monen maan ja kaupungin kautta. Olemme hyvässä ja pahassa osa muuta maailmaa.
Päällimmäisenä on tällä hetkellä suru. Haluan vielä kerran ottaa osaa uhrien omaisten ja läheisten menetykseen ja toivottaa voimia loukkaantuneille. Menetyksenne on meidän kaikkien menetyksemme. Avoimia kysymyksiä on paljon. Tiedän, että viranomaiset tekevät kaikkensa selvittääkseen iskun taustat, tekijät ja syyt.
Samalla meidän on nyt kansakuntana mietittävä, miten käsittelemme tämän julman teon. Keskustelumme maahanmuutosta on ollut vaikeaa, melkeinpä mahdotonta jo ennen tätä. Maahanmuutto herättää vahvoja tunteita – puolesta ja vastaan. Asiallista keskustelua on vaikea käydä tunteisiin menevästä aiheesta, mutta meidän on kansana siihen kyettävä.
Suomen menestys, Suomen vahvuus, perustuu kykyymme toimia yhdessä, antaa tilaa erilaisille mielipiteille. Leimaamatta ja syyttämättä. Ja tätä haluan erikseen korostaa: yhteiskuntarauhamme perustuu vahvasti siihen, että luotamme viranomaisiimme ja oikeuslaitokseen, niiden kykyyn tehdä oikeita ja oikeudenmukaisia päätöksiä. Suomi on oikeusvaltio. Perustamme on kansanvaltaisesti säädetty oikeusjärjestys.
Meillä on vapaus sanoa mielipiteemme ääneen, mutta meillä on myös vastuu siitä, mihin sanamme johtavat. Törkeää leimaamista tai tahallista väärinymmärtämistä on jo kuultu tarpeeksi. Maahanmuuttoa joku kannattaa ja toinen taas vastustaa; se on ymmärrettävä. Mutta jos tästä rakennetaan vihanpitoa, sillä heikennetään kykyämme torjua pahaa.
Muistakaamme myös se rohkeus ja hyvyys, jota Turun torilla nähtiin. Sivustakatsojat pistivät oman elämänsä likoon pelastaakseen puukotuksen uhreja. Nähkäämme tämä hyvyys, juuri se inhimillisyys, jota vastaan isku oli suunnattu. Haluan myös kiittää poliisia ja pelastushenkilökuntaa vakuuttavasta toiminnasta.
Lopuksi vetoan mielipidejohtajiin, olivat he uskonnollisia tai aatteellisia, olivat heidän ryhmänsä pieniä tai suuria – nyt on puhuttava ennen kaikkea maltilla ja tolkulla. Sitä on vapaus ja sitä on vastuu.