Kuva: Juhani Kandell/Tasavallan presidentin kanslia
Euroopan unionin tulevaisuus ja uskottavuus puhututtivat panelisteja aamupäivän toisessa keskustelussa.
Ylen ulkomaantoimituksen päällikkö ja keskustelun vetäjä Elina Ravantti pyysi panelisteja arvioimaan, miten nykyistä EU:ta muistellaan kahdenkymmenen vuoden päästä vuonna 2036.
Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan EU:n kehitystä on tähän asti ohjannut voimakas integraatiopyrkimys, mutta taakanjaosta ei ole pystytty sopimaan. ”Keskinäinen yhteisvastuu on kysymys, jota ei ole koskaan ratkaistu.”
Tiilikaisen mukaan unioni kompastuu yhteisvastuukysymykseen jatkossakin, jos asiasta ei saada laajaa poliittista sopua. ”Talous- ja finanssikriisi sekä pakolaiskriisi vaatisivat kaikkien jäsenmaiden yhteisvastuun määrittelyä.”
Kansallismieliset äänenpainot mukaan keskusteluun
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksen johtajan Markku Jokisipilän mukaan EU:n kohtalonkysymys on unionin kyky uudistaa järjestelmää ja valita oleellisimmat alueet, joilla yhteistyötä halutaan syventää.
”EU on tehnyt itsestään turhankin helpon arvostelijoiden maalitaulun. EU-maiden on mietittävä uudelleen suhteensa nationalismiin. EU:n huipulta on löydyttävä halua tunnistaa kansallisen horisontin olemassaolo”, Jokisipilä patisti EU-eliittiä rakentavaan keskusteluun kansallismielisten tahojen kanssa.
Keskustan europarlamentaarikko Paavo Väyrynen arvioi, että EU:n todennäköisen tulevaisuuskehitys on tiiviimmän yhteistyön sijaan hajautuminen. ”Federalistinen ideologia on johtanut EU:n umpikujaan. EU:n nopea laajeneminen vuonna 2004 johti syvään ristiriitaan, kun samalla EU-yhteistyötä syvennettiin, mutta vain joidenkin alueiden ja maiden osalta.”
Kokoomuksen kansanedustaja Kai Mykkänen arvioi, että talouskehitys ratkaisee lopulta, millainen unioni on kahdenkymmenen vuoden päästä.
”Euroopassa on globaalin talouden voittajia ja häviäjiä. Nähtäväksi jää, miten eri EU-maat onnistuvat uudistamaan hyvinvointivaltionsa.”
Tiilikainen korosti, että EU:n uskottavuusongelma on osittain myytti, vaikka pakolaiskriisin aikana on korostunut arvostelijoiden näkemys siitä että EU on toimintakyvytön. ”Mielipidemittausten mukaan monet EU-instituutiot nauttivat korkeampaa luottamusta kuin kansalliset instituutiot monissa jäsenmaissa”, Tiilikainen muistutti.
Muuttoliike muuttaa EU:ta
Yleisö oli kiinnostunut kuulemaan, miten pakolaiskriisi vaikuttaa EU:n tulevaisuuteen ja onko Pohjoismailla yhteistä mallia turvapaikanhakijatilanteen käsittelyssä.
”Humanismin kermavaahto on pyyhkiytynyt EU:n päältä kertahuitaisulla pakolaiskriisin myötä. Täytyy huomioida, että kovat äänenpainot vaikuttavat myös keskusteluun EU-jäsenmaiden kansalaisten siirtolaisuudesta”, Mykkänen arvioi.
Panelistit pohtivat myös Pohjoismaiden yhteistä mallia muuttoliikkeen hallinnassa ja kotouttamisessa. Keskustelussa nousi esiin kysymys, mitä tehdä siirtolaisille, jotka eivät saa turvapaikkaa, mutta eivät halua palata lähtömaihin.
Muuttoliikkeen hallinnassa haastavaa oli tilanteen nopea muutos, johon jähmeät EU-instituutiot eivät pystyneet nopeasti reagoimaan: ”Hallittiin akuuttia kriisiä ja linjattiin pitkäkestoista politiikkaa. Se on haastavaa”, Jokisipilä totesi.
- 20.6.2016 Kultaranta-keskustelut päättyivät: Suomen ja Ruotsin välillä eroja, mutta vaikea sanoa mitä ne ovat
- 20.6.2016 Kultarannassa pohdittiin Itämeren alueen turvallisuutta
- 19.6.2016 Kultaranta-keskustelut käynnistyivät: Suomen ja Ruotsin tiivistyvä puolustusyhteistyö vastaa ajan haasteisiin
- Keskustelun tallenne Yle Areenassa
- Kultaranta-keskustelujen verkkosivut
- Kuvia Flickrissä