Onko meillä enää yhteistä kieltä? Politiikka ja uusi mediavaikuttaminen Kultarannan aamukeskustelussa

Aamukeskusteluissa: moderaattori toimittaja Pekka Ervasti, alustajina Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin, Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mari K. Niemi, SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm, Perussuomalainen-lehden vastaava päätoimittaja Matias Turkkila ja Ylen päätoimittaja Riikka Venäläinen. Kuva: Juhani Kandell/Tasavallan presidentin kanslia

Aamukeskusteluissa: moderaattori toimittaja Pekka Ervasti, alustajina Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin, Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mari K. Niemi, SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm, Perussuomalainen-lehden vastaava päätoimittaja Matias Turkkila ja Ylen päätoimittaja Riikka Venäläinen. Kuva: Juhani Kandell/Tasavallan presidentin kanslia

Onko demokratia heikossa hapessa? Horjuuko luottamus politiikkaan? Kultarannan aamukeskustelussa maanantaina 12. kesäkuuta käsiteltiin politiikkaa uuden mediavaikuttamisen aikakaudella. Aiheiksi nousivat populismi, median murros sekä politiikan kielen muuttuminen.

Totuudenjälkeinen yhteiskunta ei ole ihan uusi ajatus, muistutti keskustelun moderaattori, toimittaja Pekka Ervasti. ”Valhe ehtii kiertää puoli maapalloa, ennen kuin totuus saa edes housut jalkaan”, Ervasti lainasi Winston Churchillia.

”Medialla on aihetta kriittiseen itsearviointiin”, Ylen päätoimittaja Riikka Venäläinen sanoi.

Ovatko journalistit osanneet kertoa oikeista asioista ja lukea yhteiskunnan hiljaisia signaaleja? ”Medialla on tässä skarppaamisen paikka, mahdollisuus todella olla kirkastamassa sitä, mitä ollaan tekemässä ja miten”.

Sanavalinnoilla rajataan yleisöjä

”Luottamus poliittiseen päätöksentekojärjestelmään on heikentynyt ja se haaste on otettava vakavasti”, SDP:n puoluesihteeri Antton Rönnholm sanoi. Hänen mukaansa avoimuus, osallisuus ja luottamus ovat peruspilareita politiikan näkökulmasta. Kaupunki versus maaseutu sekä sosioekonominen ja kulttuurinen tausta ovat tuottaneet syventyviä jakolinjoja ja eriytyneitä porukoita.

Rönnholm kiinnitti huomiota muuttuneeseen politiikan kieleen. ”Kielen korruptio johtaa totuuden eroosioon, joka pahimmillaan johtaa luottamuksen loppuun.”

Myös Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Mari K. Niemi oli huolestunut siitä, onko meillä yhteistä kieltä. Sanavalinnoilla voidaan rajata osa yleisöstä pois. ”Meillä tutkijoilla on tärkeä rooli muutoksen sanoittajina”, Niemi totesi. Samalla hän muistutti, että tutkijat voivat esittää erilaisia analyysejä samojen faktojen pohjalta.

Perussuomalainen-lehden vastaavan päätoimittajan Matias Turkkilan mukaan nykyisessä viestintäkehikossa tuntuu olevan iso aukko. ”On joitain liian kipeitä aiheita, mitä ei tunnuta haluttavan julkiseen keskusteluun. Kun aiheet ovat repiviä ja ihmisille tärkeitä, niin ne väkisin sinne tulevat.” Turkkilan mukaan kansalaisten yksityisesti ja omaehtoisesti tekemää viestintää ei voi leimata yksiselitteisesti valeuutisoinniksi, vaikka valeuutisointia esiintyykin.

Somen puuttuvat sävyt

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin nosti esiin ajatuksen maailman ”netflixoitumisesta” ja kysyi kulutetaanko uutisia kuten tv-sarjoja  – ahmimalla – jonka jälkeen iskee tyhjyys? ”Näkyykö tällainen tämä on niin nähty -ilmiö politiikassa ja vaaleissa?”, Appelsin kysyi. Hän muistutti, että demokraattisessa yhteiskunnassa muutokset vievät aikaa – yhteiskunnan kehittäminen on pitkä prosessi.

Keskustelussa oltiin samaa mieltä siitä, että netti ja sosiaalinen media ovat vaikuttaneet politiikan koventuneeseen kieleen .

”Ollaanko fyysisesti läsnä? Netin kautta sanamuodot koventuvat ja väärinymmärryksen riski kasvaa”, Rönnholm sanoi.

Niemen mukaan vuorovaikutus on arvokasta, ja se puuttuu sosiaalista mediasta. Kun ihmiset tapaavat oikeasti, kaikki ovat kokonaisempia ja inhimillisempiä.

”Somesta puuttuvat eleet, sävyt, äänenpainot. Kirjoitettua tekstiä tulkitaan helposti yli”, Appelsin sanoi.

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen esitti yleisöstä, että kuvitteellisen kansan ja eliitin vastakkainasettelua kärjistetään populismissa. Hyvä-paha-vastakkainasettelulla luodaan viestinnässä kiinnostavuutta. ”Mikä vastuu on medialla vastakkainasettelun aukipurkamiseksi ja kyseenalaistamiseksi?”, Tiilikainen kysyi.

Matias Turkkilan mukaan on hirveän houkuttelevaa kirjoittaa tavalla, jossa ennakkoluulot käyvät toteen. ”En keksi muuta ratkaisua, kuin että pitäisi lukea montaa erilaista uutisvälinettä. Ihmisten omalla vastuulla on kaivaa todellisuuden rakennusaineet.”

Journalismin tehtävä: iso kuva

Riikka Venäläisen mukaan on pidettävä huolta, ettei somekohujen logiikka tule toimituksiin. Journalismin tehtävä taloudessa ja politiikassa on tuoda esiin isoa kuvaa kiinnostavasti ja ymmärrettävästi. ”Silloin kun ihmiset kokevat, ettei ääntä ole kuultu, eivätkä he ymmärrä, mitä mediassa puhutaan, syntyy yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja, joihin usein liittyy jonkun toisen ryhmän vihaaminen.”

Mari K. Niemi kysyi, mikä on eliitti ja mikä kansa. ”Onko kansa perussuomalaisten kokoukseen kokoontuneet vai onko vihreiden tulevassa puoluekokouksessa myös kansaa paikalla?” Niemi kritisoi löysää populismikeskustelua – hänen mukaansa voisi siirtyä keskustelemaan asioista  oikeilla nimillä ja tunnistaa yleisön monipuolisuus.

Ulla Appelsinin mukaan on hieno asia, että tyytymättömyys purkautuu demokraattisissa prosesseissa eikä muilla, mahdollisesti tuhoisilla tavoilla. ”Loppupeleissä se tarkoittaa sitä, että demokraattinen yhteiskunta on voittanut.”