Uutinen

Presidentin kynästä: Pallo hallussa?

Tätä kysytään Kultaranta-keskusteluissa kesäkuussa. Pari kuukautta sitten pohtiessamme aiheita Kultarantaan tapetilla olivat erityisesti Ukrainan, Syyrian ja Korean niemimaan tilanteet. Kysymys yli muiden nousi: mihin ovat kadonneet kansainvälinen sopimusjärjestys ja rakenteet, aina YK:ta myöten? Voima ja vahvuusko vain sanelevat? Yhtä lailla kysymyksen voi esittää Jemenin, Sahelin, Afganistanin ja monien alueellisten kriisien osalta.

Maailma on oudossa mallissa. Yhtäkkiä, muutaman viime vuoden kuluessa, on harpattu valtapolitiikan ajassa taaksepäin. Digiajan, tekoälyn ja taloudenkin huima kehitys ei ihmiselle ollenkaan korvaa sitä, että samaan aikaan taannutaan arkipäiväistämään sanat ballistinen ohjus, ydinase ja sota, siis suursota. Puitteiltaan parempi ihmiskunnan tulevaisuus on muuttumassa perusteiltaan epävarmemmaksi.

Nyt, kuukautta ennen Kultarantaa, alun listaa pitää jatkaa. Miten käy Israelin ja Iranin konfliktissa, entä miten transatlanttisen suhteen? Tuleeko Korea nyt sitten ratkaistuksi; eikö olekaan enää ”pientä rakettimiestä” tai ”suuremman nappulan” haltijaa? Kysymyksiä nousee nyt siihen tahtiin, että kuukauden päästä pääotsake voi taas olla kokonaan toinen. Ja se, että maailman kuva muuttuu jatkuvaan hektiseen tahtiin, on huono asia.

Voima ja vahvuus vai yhteinen järjestys? Luulen, että siihen kysymykseen Kultarannan keskustelu kulminoituu.

Aloitetaan parhaasta, Pohjoismaista. Elämän ja yhteisön mallia, jota kyllä ihaillaan kaikkialla, mutta eipä esimerkkiä juuri jäljitellä.

Jatketaan melkein yhtä hyvällä. EU yhdessä on maailmanmahti taloudessa, muttei sitä muutoin pöydissä näy. Entä YK, joka kyllä näkyy, mutta lähinnä jatkuvine erimielisyyksineen?

Suurvallat – ne ovat yhä enemmän henkilöityneitä. Xi Jinping, Vladimir Putin tai Donald Trump, idästä länteen, heidät tunnetaan. Näiden kolmen ihmisen päissä on nyt valtavan paljon siitä, miten muille seitsemälle miljardille käy. Voima ja vahvuus ovat henkilöityneet.

Tähän joukkoon EU:n tulisi mahtua, tuomaan yhteisen järjestyksen viestiä. Jos se ei tähänkään asti ole onnistunut, niin nyt mustat pilvet vain tiivistyvät.

Transatlanttinen yhteys joutuu kovalle koetukselle. Yhdysvaltojen Iranille asettamat tiukat talouspakotteet purevat myös Eurooppaa. Rahoitussanktioilla on itseään laajentava taipumus – sanktion ympärille kertyy varovaisuuden kehä, joka moninkertaistaa vaikutukset. Eurooppalaiset yritykset tulevat tämän kohtaamaan. Yhdysvallat on ilmoittanut keskustelevansa EU:n kanssa siitä, miten se tulee suhtautumaan yrityksiin, jotka toimivat pakotteiden vastaisesti.

Eurooppalaisen teollisuuden intressit Iranissa ovat suuria ja poikkeuksia tullaan Yhdysvalloilta peräämään siinäkin tilanteessa, että EU pysyttelisi ydinsopimuksessa. Jos taas poikkeusten tielle lähdetään, niin mihin sitten piirtyy raja? Jotkut jäävät rannalle, eikä se ole ollenkaan omiaan vahvistamaan eurooppalaista yhtenäisyyttä.

Presidentti Trumpin vetäytyminen sopimuksesta synnyttää myös yleisen luottamuskysymyksen. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on jo toistanut eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen oppinsa strategisesta autonomiasta. Euroopan tasolla tämä lyhyesti kuvattuna tarkoittaisi, että Natolle ollaan solidaarisia, mutta varaudutaan hoitamaan joitain turvallisuusongelmia myös ilman Yhdysvaltoja. Omaan eurooppalaiseen puolustukseen asti oppi ei ole venynyt.

Voima ja vahvuus tuntuvat määrittelevän tulevaisuutemme. Miten siihen tuottaa yhteisen järjestyksen arvoja? Huonosti saa heikko äänensä kuulumaan, vaikka kuinka hyvä sanoma olisi. Siksi olisi koottava voimaa ja vahvuutta kuuluvuuden takeeksi. EU:lla on siinä paljon tehtävää.

Kultarannassa keskustellaan lisää. Näistä aiheista ja kaikesta siitä, mitä tällä välin vielä tapahtuu.

Sauli Niinistö

PS. Kaiken päivänpolttavan kohinan taustalla ovat sitten vielä ne ihmiskunnan kohtalonkysymykset: ilmasto, elämäntapamme kasvava kestämättömyys, naisten ja tyttöjen asema sekä edelleen paikoin liian ripeänä jatkuva väestönkasvu. Näiden kysymysten ratkaiseminen vaatisi ihmiskunnalta yhteistä ja pikaista ponnistusta. Kuten aina ennenkin, kiireelliset asiat tuntuvat syrjäyttävän ne tärkeimmät asiat. Mutta Kultarannassa me puhumme näistäkin.