Presidentin kynästä: Poikkeusolot

Poikkeusolot tai valmiustila ovat sanoja, jotka historian taustoista helposti tuottavat hahmottamattoman pelonsekaisen tunteen.

Parempi ottaa sanat vain sanoina. Jos olot selvästi poikkeavat normaalista, olemme poikkeusoloissa. Jos on syytä valmistautua, olemme valmiustilassa. Koronavirus on oleellisesti muuttanut olemistamme, sitä on torjuttu ja valmistaudutaan torjumaan lisää.

Nuo sanat ovat myös oikeudellisia termejä, mutta ei se tee niistä yhtään dramaattisempia. Jos poikkeusolot todetaan ja jos toimivaltuuksia välttämättä tarvitaan lisää, niin ne on syytä ottaa käyttöön.

Koko maailma on poikkeustilassa. Kukaan ei osaa arvioida lopputulemaa, mutta jo nähdään, että vaikutukset ovat syviä ja pitkäkestoisia.

Päivittäinen elämämme väistämättä muuttuu ja kohtaamme todellisuuden, jossa ajatuksia ja toimia  hallitsevat terveys, toimeentulo ja toisistamme välittäminen.

Huoli kohdistuu varmasti ja ymmärrettävästi heti omaan lähipiiriin. Mutta viime kädessä kyse ei ole vain siitä. Vaan kaikista.

Me tarvitsemme toisiamme. Nyt on erityisen tärkeää tukea heitä, joiden työ on asiakkaiden palvelu, terveydenhuollosta kauppojen henkilökuntaan. Asiakas on kyllä edelleen kuningas, mutta nyt siinä, että kantaa huolta palvelujen jatkuvuudesta ja ottaa sen huomioon asioidessaan.

Julkinen sektori keskittää voimavaroja heikoimpien suojaamiseen. Muille jää silti paljon tehtävää. Nähdyt esimerkit naapuri- tai läheisavusta ovat rohkaisevia ja kannustavia.

Ensi vaiheen taloudelliset seuraamukset kohdistuvat erityisesti palvelusektorin yrityksiin. Vakavia menetyksiä tulee muillekin, ja sitä kuormaa on tasattava.

Toista viikkoa sitten kirjoitin: Kyllä tästä selvitään. Niin on.

Sauli Niinistö