Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Pohjois-Karjalan maakuntaliiton 75-vuotisjuhlavuoden pääjuhlassa Joensuussa 14.9.2011

(muutosvarauksin)

Tämän päivän maailmassa on ristiriita. Maailma ei tule meille tämän tästä pelkästään kylään, vaan asettuu taloksi. Samanaikaisesti meidän oman arkipäivämme asiat tuntuvat liukuvan jonnekin kaukaisuuteen päätösvaltamme ulottumattomiin.

Niin, globalisaatiostahan siinä hienommin sanottuna on kyse. Asiat eivät pelkästään liiku salamannopeasti paikasta toiseen, vaan tapahtuvat samanaikaisesti ympäri maailmaa. Eihän kyse ole kokonaan uudesta asiasta, mutta on se nopeutunut ja kasvanut valtavasti. Päätöksiä ei voi tehdä enää pelkästään paikallisesti tai edes valtakunnallisesti, vaan on pystyttävä kansainväliseen yhteistyöhön aikaisempaa tiukemmin ja laajemmin.

Kansallisvaltion kokoavat rakenteet toimivat useimmiten sinänsä demokraattisesti, mutta yhä etäämpänä kansalaisista. Miten sitten tuoda valta takaisin lähelle kansaa eli omistajaansa? Suomessa on perinteisesti vahva paikallishallinto. Kuntien toimialan on arvioitu olevan meillä jopa laajimpia maailmassa. Tehokkaaseen hallintoon tarvitaan myös laajempaa yhteistyötä eli maakuntia ja muuta aluehallintoa.

Euroopan yhdentyessä läheisyysperiaatetta pyrittiin kunnioittamaan. Sitä vie eteenpäin koko Euroopan tasolla Euroopan neuvoston alue- ja paikalliskongressi, joka edistää demokraattista paikallishallintoa. Sen tunnetuin saavutus on kunnallisen itsehallinnon peruskirja, jonka meidänkin eduskuntamme on hyväksynyt sitovaksi säännöstöksi. Kongressi seuraa eri maiden paikallis- ja aluehallinnon kehitystä, ja tekee maaraportteja eri maista. Suomea koskeva raportti käsitellään täysistunnossa lokakuussa.

Euroopan unionissa puolestaan toimii alueiden komitea, jonka työhön jotkut paikallaolijoistakin ovat tutustuneet. Euroopan neuvoston ja EU:n toiminnat ja lähtökohdat täydentävät siis toisiaan.

Maakunnan liittojen keskeisenä ja vaativana tehtävänä on vastata maakunnan yleisestä kehittämisestä yhdessä valtion viranomaisten kanssa. Tärkeänä osana on EU:n rakennerahastoja koskevien ohjelmaehdotusten laatiminen. Pohjois-Karjalan ja koko Suomen kannalta on tärkeää, että harva asutus säilyisi tuen myöntämiskriteerinä. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomi ovat hyötyneet siitä. Euroopan unionin aluetuilla on täällä Pohjois-Karjalassakin toteutettu lukuisia hankkeita. Rahoitusta ovat saaneet esimerkiksi Joensuun Tiedepuisto, Juuan Kivikeskus ja Niiralan raja-asema.

* * *

Suomessa valtiovalta on jo perinteisesti pyrkinyt tukemaan kehitystä Suomen eri puolilla. Kyse on yhteistyöstä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa. Myös nykyisen hallituksen ohjelmassa lähdetään koko maan kehittämisestä alueellisia erityispiirteitä kunnioittaen. Tämä on tarpeellinen periaate. Alueellinen kehitys edellyttää kuitenkin myös alueiden omaa tahtoa ja kykyä hyödyntää omia vahvuuksiaan. Aluepolitiikalla voidaan vain vahvistaa alueiden kehityksen edellytyksiä, mutta ei niitä korvata. On pystyttävä mobilisoimaan alueiden omat inhimilliset voimavarat. Uskon, että täällä Pohjois-Karjalassa siihen pystytään. Rakkaus omaan alueeseen ja siitä kasvava vahva pohjoiskarjalainen identiteetti on tässä takeena.

Hallitusohjelman mukaan on tarkoitus valmistella erillinen Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelma. Sitä laatimaan on jo asetettukin viime kuun 22. päivänä työryhmä, jolle on täysi syy toivoa menestystä, jotta se selviäisi vaativasta työstään ensi vuoden loppuun mennessä.

Alueiden menestyminen riippuu paljolti niiden tarjoamista tuotannontekijöistä. Toisin sanoen pitäisi olla luonnonvaroja, pääomia ja ennen kaikkea inhimillisiä voimavaroja eli koulutettuja ja osaavia ihmisiä. Koulutusjärjestelmä on siis keskeinen alueen menestyksen tae. Itse asiassa globalisaatiossa ei vain yksittäisten alueiden vaan kokonaisten maidenkin menestys perustuu oppimiseen ja oivaltamiseen.

Suomalainen hyvä nuorisoasteen peruskoulutus on hyvä pohja. Sen lisäksi maamme alueellisesti hajautetun korkeakouluverkoston myönteinen vaikutus alueiden osaamisen, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kannalta on hyvin nähtävissä. Oikea koulutus ja työllisyys antavat nuorille mahdollisuuden jäädä kotiseudulleen. Toivon yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta panostusta oman alueensa elinvoiman kehittäjänä. Joensuun yliopisto ja nyttemmin Itä-Suomen yliopisto ovatkin näin toimineet. Itä-Suomen yliopiston vahvuusalueista varsinkin metsä ja ympäristö sekä raja ja Venäjä liittyvät kiinteästi sen lähialueeseen.

Metsätalouden tulevaisuuden haasteista Suomessa kuulemme toistuvasti. Metsä on Pohjois-Karjalalle kuten koko Suomellekin edelleen hyvin tärkeä. On selvää, että metsiä ja puuta on pystyttävä käyttämään monipuolisemmin. Perinteistä metsätalouttakin tarvitaan, mutta yhä enemmän puun jatkojalostusta ja ihan uudenlaista osaamista ja uusia tuotteita puusta. Pohjois-Karjalassa on hyvät edellytykset metsäalan kehittämiseen esimerkiksi yliopiston ja täällä Joensuussa päämajaansa pitävän Euroopan metsäinstituutin kautta.

Kaivosalan on arveltu voivan nousta Suomen uudeksi keskeiseksi teollisuudenalaksi. Myös Pohjois-Karjalassa asia on ajankohtainen. Kaivannaisten kysyntä maailmalla kasvaa jatkuvasti. Suomessa on kaivosalan osaamista, jolle on kansainvälistä kysyntää. Äskeisellä vierailullani Mongoliaan sain tästä taas todisteen.

Metsän ja maaperän hyödyntämisen tulee täyttää kestävän kehityksen periaatteet, ja siihenkin meillä on tietotaitoa. Luonnon koskemattomuus ja kauneus ei ole vain merkittävä matkailuvaltti, vaan sen tulee olla myös jokamiehen oikeus. Tarvitaan siis talouselämän ja ympäristön tarpeiden sovittamista yhteen. Kestävän kehityksen tulee merkitä sekä ihmisen että luonnon hyvinvoinnin huomioonottamista. Näiden teemojen käsittely jatkuu huomenna Koli Forumissa.

* * *

Karjalassa on vanhastaan oltu kahdesta suunnasta tulevan uskonnon, kulttuurin ja aikanaan maailmankatsomustenkin vaikutuspiirissä. Se on usein merkinnyt sodan uhkaa, mutta se merkitsee myös kaksinkertaisia mahdollisuuksia. EU-yhteistyö Venäjän kanssa Euregio Karelia -alueella (Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa, Pohjois-Karjala, Karjalan tasavalta) on tästä hyvä esimerkki. Tärkeä edellytys yhteistyölle ja myös matkailun menestykselle on luonnollisesti riittävä venäjän kielen taito. Suomen on vaikea esiintyä uskottavasti Venäjän erityistuntijana ilman riittävää maan kielen ja kulttuurin tuntemusta. Meidän pitää kannustaa venäjän opiskelun lisäämisen niin kouluissa kuin aikuisopiskelussa. Samoin meidän pitää rohkaista venäjää puhuvia maahanmuuttajiemme käyttämään entistä enemmän kielitaitoaan työelämässä.

Vuosikymmeniä jatkuneen muuttoliikkeen johdosta Itä-Suomessa ja varsinkin Pohjois-Karjalassa väestö ikääntyy muuta maata nopeammin. Tämä asettaa erityisvaatimuksia varsinkin sosiaali-, terveys-, asumis- ja liikennepalveluita koskeville valtion, maakuntien ja kuntien ratkaisuille. Vaikeutuvaa huoltosuhdetta voi jonkin verran auttaa maahanmuutto. Itä-Suomeen ollaankin laatimassa maahanmuuttopoliittista strategiaa. On hyvä asia, että väestön vanhentumista on herätty pohtimaan monipuolisemmin täällä Pohjois-Karjalassa. Miten ikääntyminen voitaisiin muuttaa voimavaraksi? Toivon, että te täällä Pohjois-Karjalassa kehitytte ikäosaamisen mestareiksi. Siitä olisi todella paljon hyötyä, ei vain Suomelle, vaan jopa koko teollistuneelle maailmalle.

* * *

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on kulkenut pitkän tien maakuntahenkeä kehittäneestä yhteenliittymästä nykyiseksi vaativia lakisääteisiä tehtäviä hoitavaksi organisaatioksi. Käynnistyvä kuntauudistus on jo herättänyt keskustelua maakuntaliittojen asemasta. Alueellista osaamista ja yhteistyötä tarvitaan. Katse on nyt suunnattava reippaasti tulevaisuuteen. Kyllä täällä siitä hyvin selvitään!

Suomi on kokonaisuus, jossa alueet ja niiden hyvinvointi riippuvat toisistaan. Toivotan 75-vuotiaalle Pohjois-Karjalan maakuntaliitolle onnea ja menestystä.