Tasavallan presidentti Tarja Halosen puheenvuoro Pohjoismaisessa lakimieskonferenssissa Helsingissä 15.8.2002

Tänä päivänä lakimiestenkin ennen niin vakaa maailma muuttuu yhä nopeammassa tahdissa. Lait eivät enää periydy äidiltä tyttärelle, sukupolvelta toiselle. Maailma muuttuu entistä nopeammin, jolloin sitä sääntelevien lakien ja muidenkin säännösten on pysyttävä kehityksen mukana. Nykyaikaista yhteiskuntaa sääntelemään näytetään tarvitsevan myös entistä hienojakoisempaa lainsäädäntöä. Joten ei ole ihme, jos tämän päivän ihmisistä tuntuu, että lakipykälät muuttuvat yhä nopeammin ja käyvät entistä monimutkaisemmiksi.

Kansainvälistyminen on jo arkinen asia. Nykyteknologia on mahdollistanut kansainvälisyyden uusimman muodon - globalisaation. Nopeat yhteydet ja etenkin pääomien suuri liikkuvuus tekevät kansallisista säännöstöistä riittämättömiä sekä yhteistyön edistämiseen että haittojen ehkäisyyn ja kansainväliset sopimuksetkin tuntuvat olevan kierroksen myöhässä.

Tämä on johtanut aivan uuteen tarpeeseen löytää erilaisia keinoja maailman hallintaan: moraalikoodeista ja eettisistä ohjeista lähtien aina hienommin, ja hienommin säänneltyihin maailmanlaajuisiin sopimuksiin saakka ovat erilaiset keinot pohdittavina. Moni onkin jo sanonut, että globaali toiminta tarvitsee globaalit säännöt. YK ja sen erityisjärjestöt, Maailman kauppajärjestö WTO ovat saman ilmiön heijastumia. Ihmiset haluavat tässä muuttuneessakin maailmassa jotakin, jota kansallisvaltion tasolla on kuvattu oikeusvaltioksi.

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on asettanut viime kevättalvella globalisaation sosiaalista ulottuvuutta tutkivan komission, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia yhdessä Tansanian presidentti Benjamin Mkapan kanssa. Tehtävänämme on tehdä ehdotuksia siitä, miten mahdollisimman monet ihmiset, kansat ja maat pääsisivät osallisiksi globalisaation eduista ja mahdollisimman harvat kärsisivät sen haitoista.

Globalisaation nykyistä parempi hallinta edellyttää aikaisempaa tiiviimpää yhteistyötä kansainvälisen kaupan alueella. Se edellyttää sekä tavaroiden, palveluiden että rahoitusmarkkinoiden sääntöjen vahvistamista. Jotta ihmiset tuntisivat elämänsä paremmin turvatuiksi ja yritykset voisivat toimia vakaasti, tarvitsemme myös demokratian ja ihmisoikeuksien vahvistamista oikeusvaltion rakentamisen lisäksi. Demokratian vahvistaminen työelämässä kuuluu myös ihmisten vaatimuksiin.

Teille ei liene yllätys, että tunnustan kuuluvani pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannattajiin. Väitän jopa, että kysymys ei ole siitä onko meidän varaa pitää sitä yllä vaan väitän päinvastoin, ettei meillä ole varaa olla ilman sitä. Hyvinvointiyhteiskunta on paitsi yksilön kannalta oikein, niin se on myös hyvä kilpailukeino tässä globalisaation maailmassa. Mutta miten tämä pohjoismaiden perintömme voi sitten säilyä ?

Kansainvälistyminen on jättänyt jälkensä myös pohjoismaiden oikeusjärjestelmiin. Haluan heti aluksi korostaa sitä , että pohjoismainen yhteistyö on mielenkiintoinen esimerkki läheisestä kauan kestäneestä yhteistyöstä, joka ei ole ylikansallinen vaan perustuu usein yhteisesti valmisteltuihin hankkeisiin, mutta jotka kansalliset parlamentit ovat itse hyväksyneet ja usein myös muotoilleet yksityiskohdissaan. YK ja Euroopan neuvosto, joihin me kaikki kuulumme ovat jo askeleen yhteisöllisempiä, mutta selvästi vielä vähemmän ylikansallisia kuin Euroopan unioni.

Euroopan unionin jäsenyys ja ETA-sopimus ovat tuoneet laajan lainsäädännön ja vahvemman ylikansallisen kompetenssin. Oikeuden kansainvälistyminen tullee jatkumaan edelleen. EU-perussopimusta tarkistetaan nyt jo neljännen kerran sen jälkeen, kun ETA-neuvottelut aloitettiin 1990-luvun alussa. Tähän mennessä sopimukseen hyväksytyt lisäykset ovat merkinneet yhteisön toiminta-alueen laajentumista, mikä on johtanut uuteen EU-lainsäädäntöön. Samalla myös yhteisön aikaisempaa toimintakenttää koskevaa lainsäädäntöä kehitetään uusilla asetuksilla ja direktiiveillä.

Tämä merkitsee meille monenlaista haastetta. EU-lainsäädännön hallitseminen edellyttää laajaa perehtymistä ja huolellista paneutumista sen perustana olevaan oikeudelliseen ajatteluun . EU-lainsäädäntö sisältää meidän oikeusjärjestelmällemme ja oikeudellisille perinteillemme vieraita elementtejä. EU-lainsäädäntöä tulkitaan ja sovelletaan osittain eri tavalla kuin mihin me pohjoismaissa olemme tottuneet.

Uskallan kuitenkin väittää, että olemme kaikki - pikkuvirheistä huolimatta - onnistuneet sopeutumaan hyvin EU-oikeuteen ja ETA-sopimukseen. Pohjoismaat kestävät hyvin tässä suhteessa vertailun vanhempien jäsenmaiden kanssa. Väitän myös, että Pohjoismailla on ollut myönteinen vaikutus Euroopan unioniin kuten esimerkiksi avoimuuden ja hyvän hallinnon edistämisessä. Toinen kysymys on, miten vahvistaa vaikutustamme eurooppalaisessa ja globaalisessakin kehityksessä.

Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskuntamallissa palvelut ovat tulonsiirtojen ohella vahvistaneet sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Sekä vakuutusjärjestelmiin että palvelujärjestelmään saatetaan kohdistaa vaateita kilpailuttamisesta. Tehokkuuden tai taloudellisesti edullisemman järjestelmän mittaaminen ei ole mutkaton asia. Yksilön kannalta olisi kuitenkin hyvä muistaa kuinka paljon vahvempia ainakin toistaiseksi ovat kansalaistemme tasa-arvoista kohtelua edellyttävät usein perustuslakitasoiset säädökset verrattuna yksityisen sektorin kuluttajasuojaa koskeviin säännöksiin.

Meidän kannattaa tutkia myös pohjoismaiden lainsäädännön yhtäläisyyksien lisäksi niitten eroja. Olen lukenut kiinnostuksella suurlähettiläs Ole Norrbackin loppuraporttia pohjoismaalaisten oikeuksista. Se osoittaa, että Pohjoismaasta toiseen muuttavat kansalaiset kohtaavat yhä monia käytännön ongelmia, jotka liittyvät mm. koulunkäyntiin ja opintoihin, mahdollisuuksiin käyttää omaa kieltään, työmarkkinoiden toimivuuteen, verotukseen ja sosiaaliturvaan. Osittain - mutta vain osittain - ongelmat syntyvät väärien odotusten johdosta. Osaksi ne johtuvat siitä, että Pohjoismaiden tekemät sopimukset eivät toimi käytännössä tai siitä että sopimusverkosto on aukollinen.

Kuten raportissa todetaan, ovat yksilön oikeudet ja tarpeet olleet aina pohjoismaisen yhteistyön tärkeä lähtökohta. Toisaalta juuri pohjoismaissa on pohdittu myös yksilön ja yhteisön hyvinvoinnin välistä riippuvuutta. Olen pannut tyydytyksellä merkille, että pohjoismaiden hallitukset ovat jo ryhtyneet raportissa mainittujen epäkohtien korjaamiseen. On myös hieno asia, että te täällä lakimieskokouksessa olette ottaneet samoja aiheita esille.

Sekä Pohjoismaiden kesken että Euroopan unionissa on haluttu helpottaa työvoiman liikkuvuutta. Mutta näyttää unohtuvan, että tämä työvoiman osanen - ihminen - omaa muitakin tarpeita kuin työn tekeminen. Ihminen rakastuu, menee naimisiin, saa lapsia, eroaa, kuoleekin. Lakimieskokouksessa esiteltävät perhe- ja perintöoikeuden pohjoismaista lainsäädäntöä koskevat raportit ovat tervetulleita . Ne osoittavat, että maittemme lainsäädäntö on näillä alueilla viime vuosikymmenien aikana pikemminkin eriytynyt kuin yhtenäistynyt. Onko tähän hyvät syyt? Yksityisen ihmisen kannalta tilanne saattaa olla aika hämmentävä.

Vastaavasti Euroopan unionin lainsäädännössä on monia säännöksiä, jotka tähtäävät perheen yhteenkuuluvaisuuden korostamiseen. Haluan kyllä saman tien kertoa, ettei EU:n esiintyminen viime keväänä YK:n lapsen oikeuksia koskevassa huippukokouksessa ollut kovin yhtenäistä enkä usko kovin nopeaan lainsäädännön yhtenäistymiseen. Mutta EU:ssa on kaikista eroista huolimatta havaittu asian tärkeys ihmisille. Nyt meillä pohjoisen edustajilla olisi aika toimia yhdessä, jos me haluamme vaikuttaa Euroopan tulevaisuuteen.

Haluan lopuksi kiinnittää huomiotanne siihen miten tärkeää meidän on vahvistaa yhteistä pohjoismaista, eurooppalaista arvoperintöämme: demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota. Teillä juristeina on tavallistakin suurempi vastuu.

Kansainvälistymisen myötä lisääntyvät sekä myönteiset että kielteiset ilmiöt. Meidän tulee tehdä työtä yhdessä, jotta myönteisten asioiden vaikutus voittaisi.

Terrorismin vastustaminen on kohta vuosi sitten eli syyskuun 11 päivän tapahtumien jälkeen noussut yhteiseksi haasteeksi. Meillä eurooppalaisilla voisi oman historian tunteminen olla avuksi. Maanosamme ihmiset ovat kokeneet vuosisatojen aikana lukemattomia sotia ja mittaamatonta kärsimystä. Mutta me olemme kokeneet myös selviytymisen ilon. Pohjoismainen ja eurooppalainen kokemuksemme on ollut puolustaa tärkeäksi kokemiamme arvoja keinoilla, jotka ovat näiden arvojen mukaisia.

Olen monessa yhteydessä painottanut, että Euroopan unionin tulisi liittyä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. Tämä siis siitä riippumatta, mihin ratkaisuun käynnissä olevassa EU-konventin työssä päädytään ihmisoikeuksien sääntelyssä EU:ssa. Pidän nimittäin ihmisoikeussopimukseen liittymistä EU:n sisäisen sääntelyn täydentävänä tekijänä eikä sen vaihtoehtona. Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin voisi tällöin tutkia EU-oikeuden oikeaa soveltamista, Tämä voisi kaiken kaikkiaan olla hyvä vastapaino terrorismin vastaisten toimenpiteiden mahdollisesti koventuessa .

Hyvät osanottajat, toivotan teille työntäyteistä kokousta!