YK:n kestävän kehityksen paneelin raportti

Paneelin visio

(Ote YK:n kestävän kehityksen paneelin raportista; tarkistamaton suomennos)

1. Elämme samanaikaisesti planeettamme sekä maailmamme parasta ja huonointa aikaa. Maailmassa on ennennäkemätöntä vaurautta, mutta planeettaa rasitetaan ennennäkemättömästi. Epätasa-arvo maailman rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa, ja yli miljardi ihmistä elää edelleen köyhyydessä. Protestiaaltoja nousee monissa maissa. Ne heijastavat yleismaailmallisia pyrkimyksiä vauraampaan, oikeudenmukaisempaan ja kestävämpään maailmaan.

YK:n kestävän kehityksen paneelin loppuraportti on ladattavissa paneelin verkkosivuilta.

2. Yksilöt, yritykset ja hallitukset tekevät miljoonia valintoja joka päivä. Yhteinen tulevaisuutemme riippuu kaikista näistä valinnoista. Toimiminen kestävän kehityksen periaatteiden omaksumiseksi on kiireellisempää kuin koskaan aikaisemmin, koska koko maailmalla on suuri joukko päällekkäisiä haasteita. On aika todella toimia globaalisti sen puolesta, että ihmiset, markkinat ja hallitukset voivat tehdä kestäviä päätöksiä.

3. Neljännesvuosisata sitten osoitettiin selvästi, että kehityksen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöulottuvuudet täytyy yhdistää, jotta kestävyys saavutettaisiin. On aika toteuttaa tämä tavoite. Muutosmahdollisuuksia on valtavasti. Emme ole historian kasvottomien ja vääjäämättömien voimien passiivisia ja avuttomia uhreja. Innostavaa on se, että voimme tehdä päätöksiä, jotka määrittävät tulevaisuuden.

4. Kohtaamme suuria haasteita, mutta myös uudet mahdollisuudet ovat suuria, kun katsomme vanhoja ongelmia uusin silmin. Esimerkkejä tästä ovat uudet teknologiat, jotka voivat pelastaa planeettamme tuhon partaalta; mullistavien tuotteiden ja palveluiden luomat uudet markkinat, uusi kasvu ja uudet työpaikat; ja julkisen ja yksityisen rahoituksen uudet lähestymistavat, jotka todella voivat nostaa ihmiset köyhyysloukusta.

5. Kestävässä kehityksessä on tosiasiassa pohjimmiltaan kyse ihmisten mahdollisuuksista vaikuttaa tulevaisuuteensa, vaatia oikeuksiaan ja tuoda esille huolenaiheitaan. Demokraattinen hallinto ja ihmisoikeuksien täysi kunnioitus ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että ihmisiä voidaan voimaannuttaa tekemään kestäviä valintoja. Maailman kansat eivät enää siedä jatkuvaa ympäristötuhoa tai epätasa-arvoa, joka rikkoo yleismaailmallisesti vaalittuja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteita vastaan. Kansalaiset eivät enää hyväksy sitä, että hallitukset ja yritykset rikkovat yhteiskuntasopimusta, joka asettaa niille vastuun huolehtia kestävän tulevaisuuden takaamisesta kaikille. Yleisemmällä tasolla kansainvälinen, kansallinen ja paikallinen hallinto joutuu hyväksymään kestävän kehityksen tulevaisuuden periaatteet täysin, ja kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin täytyy tehdä samoin. Paikallisyhteisöjä täytyy samalla kannustaa osallistumaan aktiivisesti ja johdonmukaisesti kestävyyspolitiikan käsitteellistämiseen, suunnitteluun ja toteuttamiseen. Nuorten osallistaminen yhteiskuntaan, politiikkaan ja talouteen on tässä keskeistä.

6. Kestävän kehityksen korkean tason paneelin pitkän aikavälin visio on siis ”köyhyyden poistaminen ja epätasa-arvon vähentäminen, talouskasvun hyötyjen tuominen kaikkien saataville ja tuotannon ja kulutuksen muuttaminen kestävämmäksi samalla, kun ilmastonmuutosta vastaan taistellaan ja planeetan kestokyvyn muita rajoja kunnioitetaan.” Tämä vahvistaa YK:n Ympäristön ja kehityksen maailmankomission (World Commission on Environment and Developmentin) 25 vuotta sitten julkaiseman raportin, joka tunnetaan yleisesti Brundtlandin raporttina.

7. Mitä meidän sitten tulisi tehdä parantaaksemme maailman ihmisten elämää ja planeettamme tilaa? Meidän täytyy hahmottaa haasteen eri ulottuvuudet. Meidän täytyy tunnistaa kestämättömät elämäntavat, kestämättömät tuotanto- ja kulutustavat ja väestönkasvun vaikutukset tämän haasteen aiheuttajiksi. Resurssien kysyntä kasvaa eksponentiaalisesti, koska maailman väestöluku kasvaa lähes 7 miljardista 9 miljardiin vuoteen 2040 mennessä, ja 20 vuoden päästä maailmassa on 3 miljardia uutta keskiluokkaista kuluttajaa. Vuoteen 2030 mennessä maailma tarvitsee ainakin 50 prosenttia enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän vettä – ja kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin ympäristön kantokyvyn rajat luovat uusia rajoitteita kysynnän tyydyttämiseen. Ilmastonmuutos on keskeisimpiä näitä haasteita synnyttäviä ilmiöitä, ja se vaikuttaa kaikkiin ihmisten ja planeetan hyvinvoinnin osa-alueisiin.

8. Nykyinen globaalin kehityksen malli on kestämätön. Emme voi enää olettaa, että yhteiset tekomme eivät johda kriittisten kynnysten ylittämiseen, kun ympäristön kestokyvyn rajoja rikotaan, mikä luo peruuttamattoman vaaran uhan sekä ekosysteemeille että ihmisyhteisöille. Näitä rajoja ei kuitenkaan tulisi käyttää asettamaan mielivaltaisia taloudellisen kasvun rajoja kehitysmaidelle, jotka yrittävät nostaa kansalaisiaan köyhyydestä. Niinpä on olemassa riski, että tuomitsemme jopa kolme miljardia ihmistä pysyvään köyhyyteen, jos emme pysty ratkaisemaan kestävän kehityksen ongelmaa. Kumpikaan näistä lopputuloksista ei ole hyväksyttävissä, ja meidän on löydettävä uusi tapa edetä.

9. Brundtlandin raportti esitteli kansainväliselle yhteisölle neljännesvuosisata sitten kestävän kehityksen käsitteen uudeksi talouskasvun, sosiaalisen tasa-arvon ja ympäristökestävyyden malliksi. Raportin mukaan nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa kaikki kolme osa-aluetta sisältävän yhtenäisen politiikkakehyksen avulla. Brundtlandin raportti oli silloin oikeassa ja se on tänä päivänä edelleen oikeassa. Ongelma on se, että kestävä kehitys on nyt 25 vuotta myöhemmin yleisesti hyväksytty käsite, mutta se ei ole arkielämän käytännön realiteetti. Paneeli on kysynyt itseltään, miksi näin on ja mitä tilanteen muuttamiseksi voidaan tehdä.

10. Paneeli on tullut siihen johtopäätökseen, että mahdollisia vastauksia on kaksi. Molemmat niistä pitävät paikkansa ja liittyvät toisiinsa. Kestävä kehitys on epäilemättä kärsinyt poliittisen tahdon puuttumisesta. Kestävän kehityksen käsitettä on vaikea vastustaa, mutta houkuttimia sen toteuttamiseksi on vähän, koska politiikkamme ja instituutiomme palkitsevat suhteettoman paljon lyhyen tähtäimen toimintaa. Toisin sanoen, politiikan hyödyt ovat pitkäaikaisia, monesti sukupolvien välisiä, mutta poliittinen haaste on usein välitön.

11. Kysymykseen siitä, miksi kestävää kehitystä ei ole toteutettu, on toinenkin vastaus. Se on vastaus, jonka puolustamme kiihkeästi: kestävän kehityksen käsitteestä ei vielä ole tullut kansallisen ja kansainvälisen talouspoliittisen keskustelun valtavirtaa. Useimmat talouspäättäjät ajattelevat yhä, että kestävä kehitys ei kuulu heidän keskeisiin vastuualueisiinsa makrotalouden ja muilla talouspolitiikan osa-alueilla. Ympäristö- ja sosiaalisten kysymysten huomioiminen talouspäätöksissä on kuitenkin elintärkeää niiden onnistumiselle.

12. Taloustieteilijät, yhteiskunnalliset aktivistit ja ympäristötutkijat ovat liian pitkään yksinkertaisesti puhuneet toistensa ohitse – ja puhuneet lähes eri kieliä, tai ainakin eri murteita. On tullut aika yhdistää tieteenalat, kehittää yhteinen kieli kestävälle kehitykselle, kieli, joka ylittää kiistelevien leirien rajat; toisin sanoen, on aika tuoda kestävän kehityksen ajatusmalli taloustieteen valtavirtaan. Poliitikkojen ja muiden päätöksentekijöiden olisi tällöin huomattavasti vaikeampi jättää se huomioimatta.

13. Tästä syystä paneelin mukaan kansainvälinen yhteisö tarvitsee kestävän kehityksen ”uuden poliittisen taloustieteen”. Tämä tarkoittaa esimerkiksi ympäristötieteen ja politiikan rajapinnan radikaalia parannusta; sen tunnustamista, että joillakin ympäristön osa-alueilla kuten ilmastonmuutoksessa markkinat eivät toimi, minkä korjaaminen vaatii sääntelyä ja taloustieteilijöiden sanoin ”ulkoisten ympäristövaikutusten” hinnoittelua samalla kun tekemisen ja tekemättä jättämisen taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristökustannukset tehdään näkyviksi; innovaation, uuden teknologian, kansainvälisen yhteistyön ja investointien merkitys näiden ongelmien ratkaisemisessa ja uuden vaurauden luomisessa tulee tunnustaa; sen tunnustamista, että jatkuvan sosiaalisen syrjäytymisen hinnan määrittämiseen tulisi sopia lähestymistapa – esimerkiksi määrittämään kustannukset, jotka syntyvät naisten syrjäyttämisestä työelämästä; sen tunnustamista, että yksityiset markkinat eivät välttämättä kykene tuottamaan riittävästi, jotta ruokaturvakriisiin voidaan vastata kunnollisesti; ja kansainvälisille järjestöille, kansallisille hallituksille ja yksityisille yrityksille kohdistettavaa vaatimusta raportoida vuosittain kestävän kehityksen toiminnastaan niin, että sitä verrataan sovittuihin kestävyysmittareihin. Meidän täytyy myös ymmärtää, että tämä on keskeinen haaste politiikalle. Edistystä ei voi tapahtua, ellei poliittinen prosessi kykene hyväksymään kestävän kehityksen mallia.

14. Kestävä kehitys ja köyhyyden poistaminen vaativat niin laaja-alaista investointia, innovaatiota, teknologista kehitystä ja työpaikkojen luomista, että julkinen sektori ei kykene siihen yksin. Siksi paneeli esittää, että talouden voimaa tulisi käyttää luomaan kasvua, joka on kestävää ja josta kaikki pääsevät osalliseksi, ja arvoa, joka ei rajoitu kapeisiin vaurauskäsityksiin. Markkinat ja yrittäjyys ovat päätöksenteon ja talouden muutoksen ensisijainen moottori. Ja paneeli asettaa haasteen hallituksillemme ja kansainvälisille instituutioillemme: harjoittaa parempaa yhteistyötä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi ja yhteisten etujen edistämiseksi. Suuri muutos on mahdollinen silloin, kun halukkaat toimijat yhdistävät voimansa tulevaisuuteen katsovissa koalitioissa ja johtavat siirtymistä kestävään kehitykseen.

15. Paneeli esittää, että tuomme kestävän kehityksen mallin globaalin talouskeskustelun reunoilta sen valtavirtaan hyväksymällä uuden lähestymistavan kestävän kehityksen poliittiseen taloustieteeseen. Siten sekä toiminnan että toimettomuuden kustannukset tulisivat esille. Vain tätä kautta voi poliittinen prosessi koota yhteen argumentit ja poliittisen tahdon, jotka ovat välttämättömiä toiminnalle kestävän tulevaisuuden puolesta.

16. Paneeli vaatii, että tämä uusi lähestymistapa kestävän kehityksen poliittiseen talouteen toteutetaan, jotta kestävän kehityksen haasteeseen voidaan vastata tuoreella ja toimivalla tavalla. On itsestään selvää, että kestävä kehitys on oikein. Haasteemme on osoittaa, että se on myös järkevää – ja että toimettomuuden kustannukset ovat huomattavasti suuremmat kuin toiminnan.

17. Paneelin raportissa tehdään useita konkreettisia ehdotuksia, joiden avulla visiotamme kestävästä planeetasta, oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta ja kasvavasta taloudesta voidaan edistää:

• On elintärkeää, että omaksumme uuden näkemyksen ruoan, veden ja energian keskinäisestä yhteydestä sen sijaan, että käsittelisimme niitä erillisinä siiloina. Kaikki kolme tulee ottaa täysin mukaan, eikä niitä saa käsitellä erillisinä, jotta me voisimme ratkaista globaalin ruokaturvakriisin. On aika käynnistää toinen vihreä vallankumous – ikivihreä vallankumous – joka kaksinkertaistaa sadot, mutta rakentuu kestävien periaatteiden varaan.
• On rohkeiden aloitteiden aika, kuten merkittävän maailmanlaajuisen tieteellisen hankkeen käynnistäminen tieteen ja politiikan rajapinnan vahvistamiseksi. Meidän täytyy tieteen avulla määritellä ne käsitteet, joita tutkijat kutsuvat ”planeetan rajoiksi”, ”ympäristön rajoiksi” ja ”kriittisiksi pisteiksi”. Meriympäristön ja ”sinisen talouden” haasteet tulee asettaa etusijalle.
• Useimpien tänä päivänä myytyjen hyödykkeiden ja palveluiden hinta ei sisällä niiden tuottamisen ja kuluttamisen kaikkia ympäristö- ja sosiaalisia kustannuksia. Meidän täytyy tieteeseen perustuen ajan myötä saavuttaa yhteisymmärrys metodeista, joiden avulla tuotteet ja palvelut voidaan hinnoitella kunnolla. Ulkoisten ympäristövaikutusten hinnoittelu voisi luoda uusia mahdollisuuksia vihreälle kasvulle ja vihreille työpaikoille.
• Sosiaalisen syrjäytymisen ja kasvavan sosiaalisen epätasa-arvon korjaaminen vaatii myös niiden mittaamista, niistä aiheutuvien kustannusten arvioimista ja vastuunottoa. Seuraava vaihe on tutkia, miten me voimme vastata näihin elintärkeisiin kysymyksiin niin, että lopputulokset ovat parempia kaikille.
• Tasa-arvon täytyy olla eturintamassa. Kehitysmaat tarvitsevat sekä aikaa että taloudellista ja teknologista tukea siirtyäkseen kestävään kehitykseen. Koko yhteiskunnan täytyy olla voimaantunut – erityisesti naisten, nuorten, työttömien ja kaikista haavoittuvaisimpien ja heikoimpien väestönosien. Väestöllisen huoltosuhteen tuomasta yhteiskunnallisesta osingosta hyötymiseksi meidän tulee antaa nuorille mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan, politiikkaan, työmarkkinoihin ja yritystoiminnan kehittämiseen.
• Mikä tahansa vakavasti otettava siirtymä kohti kestävää kehitystä vaatii sukupuolten tasa-arvoa. Puolen ihmiskunnan kollektiivinen äly ja ja kyvyt ovat voimavara, jota meidän on tuettava ja kehitettävä tulevien sukupolvien vuoksi. Globaalin kasvun seuraava sysäys voi hyvin tulla naisten täydellisestä taloudellisesta voimaantumisesta.
• Monet sanovat, että jos jotakin ei voi mitata, sitä ei voi hallita. Kansainvälisen yhteisön pitäisi mitata kehitystä laajemmin kuin BKT:lla ja luoda uusi kestävän kehityksen indeksi tai indikaattorijoukko.
• Kestävän kehityksen rahoittaminen vaatii valtavia uusia pääoman lähteitä sekä yksityisistä että julkisista lähteistä. Se vaatii sekä kasvavaa julkisen rahoituksen hyödyntämistä että globaalin ja kansallisen pääoman hyödyntämistä luomaan kannustimia, jotta globaalia yksityispääomaa saadaan käyttöön. Virallinen kehitysapu on edelleen elintärkeää matalan tulotason maiden kestävän kehityksen tarpeiden tyydyttämiseksi.
• Hallitusten kaikilla tasoilla on siirryttävä siilomentaliteetista integroituun ajatteluun ja politiikan tekoon. Niiden täytyy tuoda kestävä kehitys toimintasuunnitelmiensa ja talousarvioidensa keskiöön ja etsiä innovatiivisia kansainvälisen yhteistyön malleja. Kaupungeilla ja paikallisyhteisöillä on merkittävä rooli todellisten kestävän kehityksen toimintasuunnitelmien edistämisessä paikallisesti.
• Kansainvälisillä instituutioilla on elintärkeä rooli. Kansainvälistä kestävän kehityksen hallintoa täytyy vahvistaa hyödyntämällä nykyisiä instituutioita dynaamisemmin ja harkitsemalla globaalin kestävän kehityksen neuvoston perustamista ja kestävän kehityksen tavoitteiden käyttöönottoa.
• Hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden tulisi lisätä sopeutumiseen ja katastrofiriskin vähentämiseen osoitettuja resursseja ja sisällyttää sietokyvyn parantamiseen tähtäävä suunnittelu kehitysbudjetteihinsa ja -strategioihinsa.
• Hallitusten, markkinoiden ja ihmisten tulee nähdä lyhytaikaista vaihdantaa ja lyhytkestoisia poliittisia syklejä pitemmälle. Lyhytkestoisuutta päätöksenteossa tänä päivänä suosivat kannustimet tulee muuttaa. Kestävien valintojen kustannukset ovat usein toiminnan alkuvaiheessa korkeammat kuin totutuissa toimintatavoissa. Kestävien valintojen tulee olla helpommin saatavilla ja edullisia ja niiden tulee olla houkuttelevia sekä köyhille kuluttajille että matalan tulotason maille.

18. Tämä paneeli uskoo, että kykenemme valitsemaan tulevaisuuden yhteisellä inhimillisellä järjellämme ja halullamme. Siksi tämä paneeli puolustaa toivoa. Kaikki ihmiskunnan historian suuret saavutukset saivat alkunsa visiona, ennen kuin niistä tuli todellisuutta. Globaalin kestävyyden visio, joka tuottaa sekä lannistumattomia ihmisiä että kestävän planeetan, ei ole poikkeus.

19. Vuonna 2030, lapsi, joka syntyy vuonna 2012 – raporttimme julkaisuvuonna – täyttää 18. Olemmeko tehneet riittävästi välissä olevien vuosien aikana antaaksemme hänelle kestävän, reilun ja lannistumattoman tulevaisuuden, jonka kaikki lapsemme ansaitsevat? Tämä raportti on pyrkimys vastata tuolle lapselle.