Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe ”Suomi globaaleilla markkinoilla” Finnveran vienninrahoituksen epävirallisen naisverkoston tilaisuudessa 29.4.2005

Minua on pyydetty puhumaan Suomesta globaaleilla markkinoilla. Teema on kahdensuuntainen. Ensinnäkin miten me selviämme globalisaatiossa? Tähän kysymykseen joudumme jokainen vastaamaan omassa työssämme. Mutta asialla on myös toinen puoli. Mitä meidän tekemisemme aiheuttaa muille? Mikä on meidän vastuumme? Kumpaankaan kysymykseen emme ole vastaamassa yksin. Sekä pärjäämisessä että vastuunkannossa tarvitsemme kumppaneita.

Suomen presidenttinä kannan omalta osaltani vastuuta Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnista. Mutta kansalliset päätökset eivät riitä rakentamaan suomalaisten tulevaisuutta. Me olemme osa yhteistä maailmaa, joka on rajallinen luonnonvaroiltaan ja jonka ympäristön suuret ongelmat, kuten esim. ilmaston lämpeneminen, ovat yhteisiä. Myös turvallisuuden rakentamisessa kansallinen ja kansainvälinen tarkastelu kohtaavat toisensa. Globalisaation hallinta on osa turvallisuutta.

Globalisaatioon sisältyy sekä uhkia että mahdollisuuksia. Tähän asti edut ja haitat ovat jakautuneet sekä kansakuntien kesken että niiden sisällä varsin epätasaisesti. Globalisaatiosta ovat pystyneet hyötymään parhaiten kehittyneet maat. Nousevista talouksista parhaiten ovat olleet mukana Kiina ja eräät muut Kaakkois-Aasian maat. Vastaavasti varsin monet kehitysmaat erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan alueella ovat köyhtyneet entisestään. Kansainvälisen yhteisön yhteinen etu on pyrkiä vahvistamaan globalisaation myönteisiä vaikutuksia ja torjumaan kielteisiä seurauksia saadaksemme globalisaatiokehityksen taloudellisesti ja poliittisesti vakaammaksi ja kestävämmäksi.

***

Miltä Suomen tulevaisuus näyttää? Globalisaation lisäksi Suomella on muitakin vakavia haasteita kuten väestön ikääntyminen ja pitkän aikaa korkealla pysynyt työttömyys, jonka aleneminen ei ole edennyt kuten aiemmin taloudellisen kasvun myötä. Me joudumme valitettavasti vastaamaan näihin haasteisiin yhtä aikaa. Uskon kuitenkin, että pystymme siihen.

Globalisaation haasteisiin vastaamisessa valtiolla, julkisella hallinnolla, elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden järjestöillä on oma roolinsa. Valtio luo osaltaan niitä puitteita, joissa yritykset ja kansalaiset kohtaavat haasteet. Mutta myös yrityksillä on yhteiskunnallinen vastuunsa. Seikka, joka on tullut viime päivinä jälleen esille.

Olen tämän vuoden helmikuussa puhuessani valtiopäivien avajaisissa lausunut huoleni suomalaisesta omistajuudesta. Toivon suomalaisten itsensäkin sijoittavan myös omaan maahansa. Ulkomainen pääoma on Suomeen tervetullutta ja toivoisin sen tuovan mukanaan aikaisempaa useammin uutta osaamista. Tarvitsemme pikemminkin kumppanuutta kuin pelkkää sijoittamista.

Suomen menestyminen globalisaatiossa edellyttää monenlaista kansainvälistä yhteistyötä. Sitä tarvitaan ennen kaikkea monenkeskisesti mutta myös kahdenvälisesti. Työtä tehdään perinteisen ulkopolitiikan, kauppapolitiikan ja EU-politiikan alalla unohtamatta kehitysyhteistyötä.

Suomi on ollut kymmenen vuotta Euroopan unionin jäsenenä. Jäsenyys ja sen mukanaan tuomat vaikutukset ovat olleet Suomelle voittopuolisesti myönteisiä. Unioni on vahva toimija globalisaatiossa. Se on tärkeää erityisesti pienen jäsenmaan kannalta. Euroopan unioni on Yhdysvaltojen kanssa maailman suurin kauppapoliittinen toimija.

Suomalaisen yrittäjän kannattaa siis tuntea oman alansa ja maansa lisäksi myös Euroopan unioni – uudet kotimarkkinansa - vaikka tähtäisikin viennissä kauemmaksi.

Euroopan unioni asetti tavoitteekseen vuonna 2000 olla maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin talousalue vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteesta ollaan huolestuttavan kaukana. Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttaminen olisi kaikkien jäsenmaiden edun mukaista. Suomi on sitoutunut poliittisesti asetettuihin tavoitteisiin ja useilta osin myös pystynyt saavuttamaan ne. Se antaa hyvän tuen kannustaa myös muita toteuttamaan yhdessä asetut päämäärät.

Suomen ja koko EU:n kilpailukyvyn kannalta on olennaista, millaisessa kansainvälisessä ympäristössä ja millaisin säännöin kilpailua käydään. Taloudellisen kanssakäymisen esteitä tullaan jatkossakin purkamaan ja kansainvälinen kilpailu tulee kiristymään. Kansainvälisen kanssakäymisen esteiden purkaminen on Suomen etujen mukaista. Pärjäämme, jos kansainväliset säännöt ovat oikeudenmukaiset ja niitä noudatetaan. Suomessa toimiva yritys noudattaa suomalaisen yhteiskunnan sääntöjä ja maksaa pohjoismaista tasoa olevia kustannuksia. On meidän etumme mukaista, että muuallakin toimivat yritykset kunnioittavat kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja noudattavat ILO:n jäsenmaiden yhdessä hyväksymiä työelämän perusoikeuksia.

Nämä päämäärät ovat samansuuntaiset niiden tavoitteiden kanssa, joihin päädyimme myös ILO:n asettamassa globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailman-komissiossa. Ollakseen kestävää globalisaation pitää vastata ihmisten tarpeisiin. Globalisaation tulee edistää työllisyyttä, kasvua sekä kehitystä ja vähentää köyhyyttä ja työttömyyttä. Globalisaation hallinnassa tarvitaan oikeudenmukaisia kansainvälisiä sääntöjä.

***

Globalisaation kansalliset haasteet asettavat päättäjille uusia vaatimuksia. Kansallinen menestymisemme – pärjääminen - edellyttää muiden tekijöiden ohella myös hyvää johtajuutta yhteiskunnan eri lohkoilla: politiikassa, elinkeinoelämässä, järjestöissä ja hallinnossa. Siihen me tarvitsemme kaikki käytettävissä olevat resurssit.

Puhuminen tällaisessa naisverkoston tilaisuudessa, jossa on läsnä runsas joukko viennin kanssa työskenteleviä naisia, antaa uskoa siihen, että naiset ovat edenneet myös yksityis- ja rahoitussektorilla. Monilla yrityselämän aloilla on tapahtunut myönteistä kehitystä: naisten osuus valtionenemmistöisten yhtiöiden hallituksissa on noussut keskimäärin 38 prosenttiin. Kehitys ei ole ollut yhtä myönteinen valtion osakkuusyhtiöissä tai yksityisomistuksessa olevissa pörssiyhtiöissä.

Naisten osuus päätöksentekijöistä ei vastaa vielä naisten osuutta väestöstä eikä ole oikeassa suhteessa heidän koulutustasoonsa eikä pätevyyteensä. Se on yksilöä kohtaan väärin ja myös kansallisten resurssien tuhlaamista. Tämän epäkohdan korjaamiseksi tarvitaan erilaisia toimia. Hallituksen viime joulukuussa hyväksymän tasa-arvo-ohjelman tavoitteena onkin naisten määrän lisääminen taloudellisessa ja poliittisessa päätöksenteossa.

Olen varma, että Suomen ja suomalaisten yritysten tähänastinen menestyminen globalisaatiossa perustuu juuri kansallisten resurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen koulutuksessa. Tilanne paranee entisestään, kun työelämä oppii nykyistä ennakkoluulottomammin käyttämään koulutuksen tulokset hyväkseen. Siihen kuuluu, että naiset osallistuvat yhdenvertaisesti miesten kanssa yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen päätöksentekoon niin politiikassa, julkishallinnon palveluksessa, yksityisellä sektorilla kuin etujärjestöissä.

***

Suomi on ulkomaankaupasta riippuvainen kansantalous, joka on menestynyt kansainvälisessä kilpailussa. Menestyminen on jatkossakin välttämätön edellytys hyvinvointimme ylläpitämiselle. Lähtökohtamme ovat kansainvälisestikin varsin hyvät. Vaikkei tämän päivän hyvä asemamme tietenkään takaa menestymistä jatkossa, se luo hyvän pohjan tukea nykyisiä vahvuuksiamme ja luoda uusia vahvuuksia sekä poistaa heikkouksiamme ja torjua uhkia.

Pari vuotta sitten sanoin uuden vuoden puheessani, että Suomi tarvitsee kansallisen globalisaatiostrategian. Hallituksen asettamassa, ylijohtaja Anne Brunilan johtamassa selvitystyössä tarkasteltiin kattavasti globalisaation uuden vaiheen haasteita Suomelle ja esitettiin keinoja, miten näihin haasteisiin voitaisiin vastata.

Selvitystyön loppuraportin nimi ”Osaava, avautuva ja uudistuva Suomi” tiivistää hyvin ne tekijät, joiden varaan Suomen menestyminen globalisaatiossa rakentuu. Selvitystyön yksittäisistä toimenpide-ehdotuksista voidaan olla, ja ollaan, perustellusti eri mieltä, mutta kokonaisuutena tarkastellen selvitystyö luo hyvän pohjan jatkotyölle, johon nyt vain pitäisi ryhtyä.

Suomen menestyminen voi perustua osaamiseen, innovatiivisuuteen ja kykyyn myydä tuotteitamme ja palveluksia myös kansainvälisillä markkinoilla. Olemme useilla koulutuksen ja osaamisen osa-alueilla kansainvälistä huippua. Kärkisijoitusten säilyttäminen edellyttää kattavaa ja tehokasta koulutusjärjestelmää sekä elinikäiseen oppimiseen kannustamista. Luovuuden merkitys kilpailutekijänä lisääntyy.

Brunilan selvitystyön esitykseen koulutuksesta voisi lisätä hallituksen tasa-arvo-ohjelman tavoitteet, joissa vaaditaan edistämään koulutuksen tasa-arvoa ja pohtimaan koulutuksen ja työmarkkinoiden sukupuolinäkökulmaa. Suomen työmarkkinat ovat edelleen vahvasti sukupuolittain eriytyneet. Joudummekin jatkossa tarkastelemaan sitä, tarjotaanko tytöille ja pojille tasavertaiset mahdollisuudet esim. teknologian yms. aloille suuntautumiseen ja miten näillä aloilla suhtaudutaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamiskysymyksiin.

Meidän on kyettävä myös tuotteistamaan ja kaupallistamaan innovaatiomme. Erityisesti palvelujen viennin alalla meillä on paljon tekemistä, sillä palvelujen osuus viennistämme on kansainvälisesti alhaisella tasolla. Julkisin varoin tuettu yritysten vienninedistäminen ja toiminta kansainvälisillä markkinoilla on jatkossakin tärkeä osa toimintaa, jolla edistetään kilpailukykyä, luodaan uusia työpaikkoja ja lisätään hyvinvointia.

Naisten merkittävä rooli yksityisyrittäjinä tulee tunnustaa vieläkin paremmin. Naisyrittäjille tarjottavaa rahoitustarjontaa tulee pyrkiä entisestään vahvistamaan. Finnvera itse on rahoittanut vuodesta 1997 erityisiä naisyrittäjälainoja. Toivon, että olette tänään myös pohtineet, miten saatuja kokemuksia voitaisiin hyödyntää vienninedistämisessä. Presidentin mukana olleissa vientijoukkueissa on ollut toistaiseksi valitettavan vähän naisia. Rohkaisen teitä verkottumaan ja ottamaan paikanne yrityselämän kärjessä! Tarvitaan enemmän Helsinki Women Business Leaders Summitin kaltaisia yhteistyöverkostoja, jonka teimme Yhdysvaltain edellisen suurlähettilään Bonnie McElveen-Hunterin ja lähialueittemme naisten kanssa syyskuussa 2002.

***

Ensi syksynä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa arvioidaan, miten me maailman kansat olemme onnistuneet toteuttamaan YK:n Millenium-kokouksessa tehtyjä lupauksia. Tärkeä osa tästä työstä on sukupuolten välinen tasa-arvo. Tänä vuonna on kulunut myös kymmenen vuotta Pekingin ns. naistenkokouksesta. Naisten ja miesten, tyttöjen ja poikien roolit ja mahdollisuudet vaihtelevat eri yhteiskunnissa ja tästä syystä globaalitalous ja sen vaikutukset nivoutuvat naisten ja miesten elämään ja arkeen eri tavoin.

Köyhyydellä on edelleenkin naisen kasvot, sillä jopa 70 % alle dollarilla päivässä elävistä on naisia. Kansainvälisesti vertailtuna naisten työmäärä keskimäärin 20 prosenttia suurempi kuin miesten. Naiset työllistyvät usein epävirallisella sektorilla. Työ on tuottavuudeltaan alhaista eikä takaa tekijälleen turvaverkkoa vaikeiden suhdanteiden tai yllättävien elämäntilanteiden varalle. HIV/AIDS-epidemialla on erityisen suuret vaikutukset naisten elämään ja toimeentuloon, koska he kantavat päävastuun sairastuneiden perheenjäsenten hoitamisesta.

ILO:n maailmankomission raportissa pohditaan, miten globalisaatiosta voisi tulla myös naisen ystävä. Avainsana on – kuten varmaan arvasittekin - ihmisoikeudet, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet siihen mukaan luettuna.

Globaalin köyhyydenvastaisen työn ja kansainvälisen kaupan yhteydet myös naisten aseman edistämiseen olisikin huomioitava nykyistä tarkemmin. Kansainvälisen kaupan, viennin ja investointien sosiaalisia vaikutuksia tulisi arvioida ja yhteistä ohjeistusta kehittää sosiaalisesti kestävän kehityksen ja myös naisten taloudellisten, poliittisten, kulttuuristen ja sosiaalisten oikeuksien toteuttamiseksi.

Toivon, että suomalainen yhteiskunta ja erityisesti suomalainen nainen voisivat olla rohkaisijoina tasa-arvoon kaikkialla, missä me olemme läsnä sekä esimerkillä että kumppanina. Toivotan teille menestystä omassa ja yhteisessä työssä.